Sama pää kesät talvet - lääkkeillä, tai ilman
Taas yksi psykiatrilla käynti takana. Turhauttavaa ja hyödytöntä. Tekisi mieli pyytää lääkärin vaihtoa, mutta on paljon helpompaa surkutella itsekseen, kuin aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Tiedän, minulla on ongelm(i)a.
Yritin selittää psykiatrille dissosiaatiokohtauksiani, (tai mitä ikinä ovatkaan,) mutta hän kuittasi ne vain toteamalla työni olevan hyvin mekaanista. Just.
Lääkkeiden vaihdosta ei ollut puhettakaan. Ei vaikka totesin jo kolmatta kertaa, ettei ketipinorista ole mitään iloa. "Siitähän sä mainitsit viimeksikin?" No niinpä taisin mainita! Mitä jos tehtäisiin asialle jotain? No ei sitten. Ketipinorin vaihtamisen sijaan sain lisää Tenoxia, vaikka sitä ei pakkausselosteen mukaan tulisi ottaa neljää viikkoa kauempaa, mutta hei, enhän mä ole lääkäri, joten miten mä olen mitään sanomaan. Essitalopraamin vaikutuksista ei edes keskusteltu. Toisaalta se auttaa toki pitämään paniikkohtaukset poissa ja vähentää sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta masennuslääkkeenä se ei kyllä toimi alkuunkaan.
BDI-testi näytti tänään 37pistettä. "Sehän on noussut! On se kyllä aika korkea pistemäärä!" Mulle se ei jotenkin tullut yhtä suurena yllätyksenä. Joko voitaisiin keskustella siitä sopivan lääkkeen etsimisisestä? Jaa ei? Eihän se toki ole yhtään niin tärkeää, kuin varmistella äskeisen testini vastauksia. "Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?" No enkö mä just täyttänyt siihen lappuun, että on!? Jumaleissön.
Sairaslomaa yritettiin kyllä taas tyrkyttää. Sehän se onkin ratkaisu kaikkeen. Seuraava tapaaminen olisi marraskuussa, josko neljäs kerta toden sanoisi?
Olen jatkuvasti ärtynyt, varautunut, säikky, väsynyt, eikä mikään huvita. Suun avaaminenkin on niin vaivalloista ja energiaa vievää, etten jaksanut vängätä tohtorille vastaan, saati jutella kavereiden kanssa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja täysin epäonnistuneeksi, mutta se ei kai tullut kenellekään yllätyksenä.
BDI-testi näytti tänään 37pistettä. "Sehän on noussut! On se kyllä aika korkea pistemäärä!" Mulle se ei jotenkin tullut yhtä suurena yllätyksenä. Joko voitaisiin keskustella siitä sopivan lääkkeen etsimisisestä? Jaa ei? Eihän se toki ole yhtään niin tärkeää, kuin varmistella äskeisen testini vastauksia. "Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?" No enkö mä just täyttänyt siihen lappuun, että on!? Jumaleissön.
Sairaslomaa yritettiin kyllä taas tyrkyttää. Sehän se onkin ratkaisu kaikkeen. Seuraava tapaaminen olisi marraskuussa, josko neljäs kerta toden sanoisi?
Olen jatkuvasti ärtynyt, varautunut, säikky, väsynyt, eikä mikään huvita. Suun avaaminenkin on niin vaivalloista ja energiaa vievää, etten jaksanut vängätä tohtorille vastaan, saati jutella kavereiden kanssa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja täysin epäonnistuneeksi, mutta se ei kai tullut kenellekään yllätyksenä.
Kaikki selviää kyllä aikanaan, koita jaksaa ja kestää ihmisiä jotka sua ei auta!
VastaaPoistaKiitos vaan kannustuksesta.
Poista
VastaaPoistamun mielestä sun ei tarvii kestää ihmisiä, joilta et saa apua ja yritä olla säälimättä psykiatria, pyydä rohkeasti toiselle lääkärille. jaksamista!
Yritän.. Mun on vaan hirveän vaikea vaatia itelleni mitään, kun tuntuu, etten mä mitään kuitenkaan ansaitse.
PoistaSamaa mieltä olen, että lääkäri joka ei kuuntele potilaan kommentteja lääkkeistä, ei tee asioiden eteen mitään ja miettii vaan etukäteen, miten kirjaa kaiken sopivasti ylös. esim. testitulokset, ei ole sun arvoinen psykiatri. Ei kait tuoteselosteessa ne suosituksetkaan ihan turhaan ole, vaikka lääkärit mielestään tietävät paremmin.
VastaaPoistaTuollaisista tulee vain lisää stressiä, kun ei koe tulleensa kuunnelluksi.
Jos etsisit etukäteen jonkun tietyn henkilön kenelle haluaisit ja pyytäisit vaihtaa.
Kaikkea hyvää.
Oon nyt tuolla "mielialaryhmässä", joten varmaankin niistä läkäreistä pitäis sitten se lääkäri valita, mutta kun ei tosiaan tiedä tyypeistä kuin pelkät nimet, niin paha mennä sanomaan, kuka sitten olis se jolle haluaisi. Jos vaan tietäis jonkun joka käy samassa paikassa ja tietää niistä lääkäreistä enemmän niin sais ees jotain näkemystä! Aikanaan päiväsairaalassa sain käsityksen ettei juuri kukaan noista mielialaryhmän lekureista oo kauheen motivoituneita hoitamaan potilaita... Harkitsin kyllä sitäkin, että soittaisin vanhalle psykologilleni, josko se osais jotenkin jelppiä, mutta tiedä sitten...
PoistaTää on ihan paskaa, kun sellaista, joka sentään yrittää, ei auteta. Sinä et ole mikään luuseri, joita on pilvin pimein tuolla psyk. polilla, sellaiseksiko se sun psyko sinut haluaa? Ihmeellistä tuo riippuvuuden aiheuttamien lääkkeiden tyrkyttäminen ja kohta sanotaan, miten ihmeessä olet koukussa, voi, kun jaksaisit olla rohkea ja kertoa psykolle todella, ettet ole tyytyväinen. Sua ajattelen lämmöllä!
VastaaPoistaKiitos! ♥ Pitää varmaan raahata joku suorasanainen kaveri taas mukaan, kun en ite saa sanottua vastaan ja vaadittua kunnollista hoitoa.
PoistaVoi surkeus... Muutenkin tuntuu hullulta, ettei sun traumaterapeutti, eikä edes psykiatri, ole ottanut puheeksi dissosiaatio- ja/tai depersonalisaatio-oireita sekä PTSD:n oireita, joita jopa minä pelkästään blogiasi pitkään seuranneena olen osannut sinussa tunnistaa omien kokemusteni kautta... Lukaiseppa joskus vaikkapa seuraavia:
VastaaPoistaDissosisaatiohäiriöistä: http://koti.welho.com/marhalla/D_dissosiaatio_yleiskatsaus.html
Depersonalisaatiohäiriöstä: http://koti.welho.com/marhalla/D_depersonalisaatiohairio.html
Kaikkea hyvää!
-Noga
Juu ei niillä ole varmaan käynyt edes mielessä... Ne oireet luetaan aina hajamielisyydeksi ja keskittymisvaikeuksiksi ja ties miksi. Huoh! Pitääpä lukaista nuo. Kiitti linkkivinkeistä!
Poista