torstai 15. elokuuta 2013

Toipuminen on tylsää

Onpas pitkästyttävää... Sain tänään ensimmäistä kertaa kuukausiin vatsani oikeasti täyteen, kummitädin tarjoillessa jauhelihapizzaa tuplatäytteellä. Luksusta!

Aikaisemmin en siis pystynyt syömään, kun ei mahtunut, sairaalan sapuskat ei maistunu ja nuudeliannos päivässä nyt ei hirveesti painoa nosta. (On vaikeeta keksiä ruokaa mitä sisko jaksais kokata.)

Mua vähän pelottaa, että painan porukoilta lähtiessä vähemmän, kun tänne tullessa, eikä mulla olis varaa laihtua, kun painoindeksi killuu jo nyt alipainon ja normaalipainon rajoilla.

Oon vielä loppuviikon siskon hoivissa. Tosin sillon, kun se nukkuu, tai on poissa riehun täällä itekseni. En sais kuulemma nostaa ees täyttä limupulloa, mutku ei se sieltä itekseenkään nouse. Oon myös mm. kurkotellu kuumemittaria, pessy sukkia, penkonu kaappeja ja raahannu tikkaita, et voin istua niissä, kun käyn suihkussa. (Pökrään jos seison siellä.) Oikeesti mun kai pitäis levätä ja kävellä ilman, että kanniskelen mitään, mutta ei sellanen systeemi vaan kertakaikkiaan toimi. Todennäkösemmin mun vatsa sitä paitsi repee siitä, että yskin keuhkoni pellolle.

Maanantaina pitäis mennä poistattaa hakaset. Googletin, että se nipistää. Hyi helvetti. Kerroinko muuten, että mua piikitetään joka päivä napapiikeillä? Ne estää vissiin veren hyytymistä, mut mä kyl mieluummin ottaisin sen veritulpan riskin. Mä kuitenkin kävelen melko paljon, et ei kai se riski nyt niin iso voi olla!? Sattuu nimittäin ihan saatanasti ja kirvelee ihan vitusti. Mikäli jotakuta on joskus pistäny ampiainen ni voitte tehdä mielikuvaharjotuksen: kuvitelkaa et 20 päivän ajan teitä pistää joka päivä ampiainen - joka toinen päivä navan vasemmalle - ja joka toinen päivä navan oikealle puolelle. Jep. voin kertoo et jo muutaman päivän jälkeen tuntuu ku ampaispesä on hyökänny. Ja mikä helvetin järki siinäkin sitten on, että saan kuitenkin muka syödä veritulpan riskiä kasvattavia lääkkeitä, jos kerran oon niin riskialtis tapaus? Ei niin mitään!

Kipulääkkeitä menee enää kaks kertaa päivässä. Aluks siis meni 600mg buranaa ja 1g para-tabsia 3x päivässä. Nyt nappaan aamusin yhen para-tabsin ja illalla yhen buranan. (Sen para-tabsinkin otan yleensä vaan koska toivon, ettei se napapiikki tuntuis niin inhalta, mut ei se siihen juuri vaikuta.) Mut siis noin yleisesti yllättävän hyvä olo ja vähillä kivuilla oon selvinny. Yskiminen ja nauraminen ei toki tunnu kivoilta ja joissakin asennoissa niitit puristaa ja kiristää. Jotain huimausta ja pahoinvointiaki mulla on aina sillon tällön, mut ne nyt on melko pieniä murheita. Pieni epäluulosuus mua edelleen vaivaa sen suhteen, että ne sai koko syövän pois noinkin "helpolla".

Voi kun pääsisi ees koneelle, ettei tarttis tätä puhelinta räplätä. Ois myös kiva jos ois jotain muutakin tekemistä kun töllön tollottelu varsinkin kun sieltä ei mitään järkevää ikinä tuu. Eilen katoin esim. Maija mehiläistä. Voin kertoo, ettei ollu yhtään niin hyvä kuin kakarana.

Onnee jos jaksoitte lukee koko sekavan ja pomppivan sepustuksen ja anteeksi et mä vaan valitan koko ajan. En malta odottaa et pystyn istumaan ja taipumaan normaalisti  ja että pääsen omalle koneelle, niin vois välillä kirjoitella jostain muustakin, kun tästä paskasta.

Ps. Mulla on ihan hiiiiiiiiirveeeee ikävä mun kultamussukkaa. Sitä karvasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...