Viipalekuvaus

Taas puhutaan Teuvosta! Mikäli aihe ei enää nappaa, hyppää tämä(kin) postaus yli.

Tänään oli tosiaan viipalekuvaus. Sitä ennen piti tunnin aikana tankata itseensä 1,5litraa vettä, tai mehua. Siis se määrä, mitä normaalisti juon koko päivän aikana. (Tiedän, että pitäisi juoda enemmän varsinkin näin helteellä, mutta ei jumituta nyt siihen.) Jo puolen litran jälkeen tuntui, ettei pysty enempää. Litran jälkeen olin oksentaa, mutta selvisin jotenkin oksentamatta. Voin kertoa, että pissahätä oli kova. Vielä kovempi siinä vaiheessa, kun varjoaineet iskettiin suoneen. "Voi sitten tulla sellainen olo, että lirahtaa housuun, mutta ei niin koskaan käy!" En menisi lyömään vetoa.

Meinasin taas vaihteeksi pyörtyäkin, mutta eihän se olisi kuulemma mitään haitannut, kun kerran makasin jo selälläni. "Et sä mitään pyörry", lupasi setä ja piikitti jo valmiiksi mustelmaista kyynärtaivetta, jonka suonia oli hetkeä aikaisemmin kehunut. Näillä suonilla olis helppoa olla narkkari, joku hoitaja on joskus sanonut. "Ihanku hyttynen ois pistäny, vai mitä?" Musta se oli vähintään ampiainen. "Sit laitetaan sulle tämmönen vyö, ettet vaan pääse karkuun!

Itse kuvaus ei kestänyt kun sen pari minuuttia, mutta sekin tuntui ikuisuudelta, kun piti pidättää hengitystään.  Setä ei uskaltanu päästää mua yksin kävelemään, kun pelkäsi, että pyörryn, joten se talutti mut aulaan asti. Mulla oli niin kiire pois sieltä, että unohdin käydä vessassa.

Nyt pitäis kuulemma juoda PALJON, jotta saadaan jodit pois elimistöstä. Kivaa. Tunnen itseni vesisäiliöksi.

Ps. Saan usein palautetta siitä, ettei blogissani ole tarpeeksi kuvia, joten tässä nyt yleisön pyynnöstä yksi. Enjoy!




Kommentit

  1. "Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit