sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Suloinen sunnuntai - saa taas nukkua liian pitkään

Mua tylsistytti, joten muokkailin taas vähän tuota ulkoasua. En isosti, mutta josko se olis nyt vähän selkeämpi; sen sekavuudesta kun on aikaisemmin tullut palautetta. Mielipiteitä muutoksista saa esittää, muokkailen sitä tarpeen vaatiessa kyllä mielelläni lisää!

Oli mulla ihan melkein jotain asiaakin, tai no lähinnä kai ajatuksia ja kuulumisia. Kaikki kyselee Teuvosta, tai lähinnä onko siitä kuulunut mitään uutta. No eipä ole ei. Leikkauskutsua odottelen edelleen. Teuvo kasvaa ja väsyttää mua päivä päivältä enemmän. En näe enää unia, joten toisaalta nukkuminen on melko lohdullista. Sitä ikään kuin lakkaa hetkeksi olemasta, kytkeytyy pois päältä. En kaipaa painajaisia, mutta unien näkeminen oli mukavampaa, kuin kuumat ja kylmät aallot. Herään pari kertaa yössä ensin siihen, että olen ihan jäässä, vaikka olisin peiton alla ja hetkeä myöhemmin siihen, että olen tulessa, vaikka olen jo nukkuessani onnistunut potkimaan peiton jalkopäähän. Teuvo sen sijaan potkii mua vasemman rinnan alle. En tiedä mitä mun sisällä oikein tapahtuu, mutta tismalleen samaan kohtaan, muutamaan kertaan päivässä tulee elohiirimäinen tuntemus, jonka sekä näkee, että tuntee selvästi. Se ei tosin ole mikään ihan pieni nykiminen, vaan ennemmin pienen lapsen nyrkki.

Toisinaan tekisi mieli viiltää vatsa auki keittiöveitsellä.

Torstaina olisi terapiaa. Ei mulla ole mitään sanottavaa. En jaksa olla edes masentunut. Satunnaisia kipuja lukuunottamatta mä voin ihan hyvin. Paitsi, että väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Tekisi taas hirveästi mieli tehdä asioita. Piirtää, kirjoittaa, nähdä kavereita, käydä ulkona, mutta kun väsyttää. Väsyttää niin, että ne muutamat tunnit, kun olen vuorokaudesta hereillä silmät lupsuvat ja suusta tulee vain haukotuksia haukotuksien perään. Älkääkä kiltit sanoko, että nukun liikaa. Mikäli voisin valita nukkuisin mieluusti leikkaukseen asti ja vielä vähän lisää. Väsymys on asia mille en oikein mahda mitään yhtään sen enempää, kuin muillekaan Teuvon aiheuttamille oireille. Ne loppuvat (ainakin toivon mukaan) kun se leikataa pois. Se ei ole niitä asioita, jonka voisi korjata puhumalla, miksi siis jauhaa siitä? En voi kuin odottaa, odottaa ja odottaa.

Toki mua vähän harmittaa, että suurin osa kesävaatteista jäi tältä kesältä käyttämättä, mutta ei se ole minua muuten estänyt nauttimasta kesästä. Eiköhän ne samat vaatteet kuitenkin löydy sieltä vielä ensi kesänäkin.

Tää on ehkä vähän pelottavaa, mutta satunnaista kipua ja jatkuvaa väsymystä lukuunottamatta oon jo niin tottunut Teuvoon, että välillä unohdan sen koko olemassaolon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...