sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Jos mä oon oikee


Olen viime päivinä kuunnellut Sannin Jos mä oon oikee kipaletta. Ja vaikka neitokainen laulaakin omien sanojensa mukaan pettämisestä, minun on hirveän helppo samaistua biisiin, koska laulussa kerrotut tunteet on helppo liittää myös masennukseen.

Lyriikat voi toki tulkita monella tavalla, enkä voi kyllin korostaa sitä, että tämä on vain ja ainoastaan minun tulkintani ja peilaan nämä ajatukset nyt tarkoituksella omaan masennukseeni. Joidenkin mielestä tää saattaa olla yhtä ärsyttävää, kuin itsemurhabiisin "Rakkaus on lumivalkoinen" soittaminen häissä, mutta olkoot.



Ulkonäön rappeutuminen
Pahimpina päivinä oma kroppa tuntuu täysin vieraalta. Pahimpina päivinä ulkonäköönsä ei jaksa panostaa, hyvä jos jaksaa harjata hampaansa. Muutamaan päivään ei ole välttämättä kyennyt edes syömään. Pariin päivään ei ole jaksanut käydä suihkussa, tukka on rasvainen, naama kukkii ja hilseilee. Sellaisista päivistä tämä säkeistö minua muistuttaa.

Huono muisti

Muisti on se, joka usein lähtee ensimmäiseksi ja palaa viimeiseksi. Saan välillä kuulla olevani tyhmä, koska unohdan käytännöllisesti katsoen kaiken. Yleensä tämä koskee asioita joita olin juuri tekemässä. Menen keittiöön, mutten muista enää miksi. Kaadan itselleni juotavaa ja ihmettelen hetken päästä missä lasini on. Tavarat unohtuvat sinne mihin olen ne käsistäni sattunut laskemaan. Unohtaminen on inhimillistä, mutta minulle sattuu tätä päivittäin. Päivämääristä mulla ei yleensä ole mitään hajua, koska kaikki päivät vain soljuu samanlaisina ohi. Pahimpina päivinä saatan unohtaa jonkun ystäväni nimen. Yhtenä päivänä unohdin siskoni nimen. Sellaiset hetket ovat pelottavia.

Puheen sammaltaminen ja unirytmin puute 
Syy miksi alunperin aloin karttamaan tutuille puhumista oli se, kun puhe alkoi sammaltaa ja kieli mennä solmuun, vaikka olisi ollut ihan selvinpäin. On hyvin kiusallista ja noloa alkaa selittämään jotain ihan yksinkertaista asiaa, kun helpoimmatkin sanat vaihtavat yhtäkkiä kirjainjärjestystä ja saavat minut puhumaan siansaksaa. Välillä lauseeseen eksyy sanoja jotka eivät edes kuulu siihen ja kun yritän korjata sanomaani kieli menee useimmiten vain enemmän solmuun. Kiusallista ja noloa, kuten sanoin.

Jatkuva väsymys on monelle masentuneelle tuttua. Vaikka sitä miten yrittäisi mennä aikaisin nukkumaan sitä vain pyörii sängyssä aamuyöhön, tai vaihtoehtoisesti nukkuisi liikaa, sitä elää kaikki päivät, kuin zombi - puoliksi hereillä ja puoliksi nukuksissa.
Ulkopuolisuus


Kaupungilla ja noin yleensäkin vieraiden ihmisten keskellä tulee muutenkin yksinäinen olo, koska jokainen keskittyy niihin omiin juttuihinsa, mutta jos nyt laajennetaan tätä näkökulmaa hiukan. Itse ainakin koen masentuneena olevani melko näkymätön, kuin ilmaa ja mikäli en tunne, niin ainakin toivon tuntevani. Masentuneena toivoo, ettei kukaan kiinnitä mitään huomiota. Itse en ainakaan ole pahimpina päivinä kovinkaan seurallinen ja tunnen itseni yksinäiseksi tutussakin seurassa. Kaija Koo sanoi sen hienosti: Nyt kun kaikki kulkee ylitseni taidan tietää: olen läpinäkyvää.

Usein tulee myös sellainen olo, ettei kuulu mihinkään. Olin missä tahansa, aina olisi tarve olla jossakin muualla. Mikään ei tunnu miltään. Missään ei ole ikinä hyvä. Kotikaan ei tunnu kodilta, vain yksinäiseltä ja kolkolta paikalta, samoin kuin kehoni. Sitä vain ikään kuin on. Välillä ainoat asiat jotka muistuttavat elossa olosta ovat oman hengityksensä kuuleminen ja sydämen sykkeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...