maanantai 10. kesäkuuta 2013

Masentuneen maanantaitilitys

Tämä ei ole angstipostaus. Tällä ei haeta sääliä. Tämä on vain ihan tavallisen masentuneen ihmisen, ihan tavallinen maanantaipostaus.

Maanantai ei ole paras päivä terapialle. Oikeastaan maanantai ei ole paras päivä yhtään millekään. Mulla on taas vähän huonompi kausi menossa mitä tulee itsetuntoon. Jo parin viikon ajan on tehnyt mieli kävellä paperipussi päässä, kun peilistä ja valokuvista on mulkoillut ruma ja läski, kasvoiltaankin pöhöttynyt ja näppyläinen rumilus. Yleensä meikki auttaa tuntemaan itsensä edes jotenkuten siedettävän näköiseltä, mutta ei nyt. "Hei vammanen kusipää! Miksi sä olet päästänyt mut tähän kuntoon?" Peilikuva vaatii tietää, mutta ei mulla ole sille vastausta.

Tässä kohtaa kaverit alkavat vakuutella, että näytän hyvältä ja olen kaunis jne. Ei auta, itseasiassa melkeinpä vaan pahentaa. Kun näkee itsensä rumana alkaa pitää kohteliaisuuksiakin kettuiluna. Niin se vain menee.

Tämä todistettiin myös terapiassa, kun terapeutti kehotti kurkkaamaan peiliin. Tein sen vastahakoisesti, koska mua kuvotti. Sitten piti vielä kertoa mitä näkee. Hirveää kidutusta. "Ruman ja väsyneen ihmisen. Mustat silmänaluset, näppylöitä, punainen naama, arpia..." Terapeutti väitti ettei se nää mitään arpia ja että mun iho näyttää terveeltä ja heleältä. En uskonut.

"NO ON SIINÄ! Hanki silmälasit!" Huusi tyyppi mun päässäni. Suusta sen sijaan kuului "mulla on silti sellainen olo, että sanoit niin vaan, että mulle tulis parempi olo." Sitten mietittiin ja ihmeteltiin miksi mun itsetuntoni on niin huono. En mä osannut sanoa. Ei mua kukaan ollu mun itseni lisäksi rumaksi haukkunut, vai oliko? En muistanu. Tyhmäksi oltiin kyllä haukuttu, mutta se nyt on vain totuus.

Olen ollut viikon syömättä mitään kunnollista. Menu sisältää lähinnä leipää ja jogurttia. Tiedän ettei vatsani turvotuksella ole mitään tekemistä syömisen, vaan juomisen kanssa, mutta yrittänyttä ei laiteta. On paljon helpompaa unohtaa syödä, kuin muistaa juoda. Sitä paitsi vesi on pahaa.

Syömättömyys tosin väsyttää ja koko ajan on nälkä. Nukun, jotten tuntisi mitään ja nukun, koska väsyttää. Muitakin väsyttää. En osaa sanoa niille muuta, kuin neuvoa nukkumaan enemmän. Kuuden tunnin yöunet kuulostavat varsin riittämättömiltä omiin 12 tunnin uniin verattuina. Sekin on jännä, että ihmisiä väsyttää niin, ettei ne jaksa tehdä töitä, mutta jaksaa kukkua baarissa kahteen asti. Minä en jaksa mitään, paitsi nukkua. Teen silti asioita, koska on "pakko". Pakko käydä terapiassa, pakko tehdä välillä töitä, pakko syödä, pakko jaksaa.

En tiedä kummat on laiskempia ja kummat ihan oikeasti väsyneitä, ne baarissa kukkujat vai sellaiset "suorittajat", kuin minä. Sen kuitenkin tiedän, etten halua sellaisten ihmisten (jotka ei jaksa käydä töissä, mutta jaksaa juhlia) huomauttelevan minulle et "ei sua voi väsyttää!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...