Masennus asuu meissä, viisaus ei

Sain blogistani aikoinaan arvostelun, jossa miinuksena huomautettiin, etten kirjoita itse sairaudesta (masennus,) vaan ainoastaan sen oireista. Lisäksi pidettiin huonona asiana sitä, että olen enemmän huolissani masennuksen oireista, kuin itse masennuksesta. En koskaan oikein ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. Tämä on minun blogini, kai minä nyt käsittelen täällä sairauttani juuri niin kuin minä sen koen ja kuinka se minuun vaikuttaa, enkä sitä mitä naapurin "Pena" ja "Tomppa" masennuksesta ajattelevat. Toki voisin kirjoittaa masennuksesta noin yleiselläkin tasolla, mutta kertokaa minulle miten yhdestäkään sairaudesta ylipäätään puhutaan mainitsematta samalla sen oireita? Mulla on oireeton masennus! Ei kun hetkinen, eihän se ole mikään masennus, vaan terve ihminen! Olenko minä nyt vain hiukan tyhmä, vai mikä tässä mättää?

Oli sairaus mikä hyvänsä, itse ainakin puhun usein juurikin sen oireista. Enkö silloin puhu itse sairaudesta? "Hirveä flunssa! Nenä vuotaa ja kurkku on ihan tukossa!" "Nilkka nyrjähti ja nyt se on ihan saatanan kipee ja turvonnu!" Onko edes mahdollista määritellä sairautta listaamatta sen oireita? Se olisikin hienoa. Lääkäriin vois mennä ja todeta, että joo ei mulla mitään oireita oo, mutta kyllä mä ihan varmasti sairas olen! Ja ennen kuin joku tulee viilaamaan pilkkua, niin tiedän kyllä, että jotkut sairaudet voivat olla oireettomia, mutta tietääkseni masennus ei kuulu siihen joukkoon.

Joskus mietin näitä juttuja ehkä vähän liikaa...

Tänään oli tosiaan taas terapiapäivä. Tuttavapariskunta asuu siinä lähellä, joten kävin viemässä koirulin niille terapian ajaksi hoitoon. Tänään taidettiin keskittyä taas sen verran paljon mun turvonneeseen vatsaan, että lupasin mennä juttelemaan psykiatrin kanssa mahdollisesta lääkevaihdosta. Tosin jo pelkkä ajatuksesta puhuminen sai mut tärisemään ja oksennuksen nousemaan kurkkuun. Ihanata. Mietittiin, josko mun oloani helpottaisi jos raahaan taas jonkun kaverin mukaani, mutta ensin pitäis uskaltautua mennä varaamaan sitä aikaa. En ees tiedä kuka mun lääkäri nykyään tuolla psykiatrisella on, kun edellinen lähti samaan aikaan, kun itse lopetin siellä hoitoni. Ahdistaa, ahdistaa... Koska kyse on oikeastaan vain ulkonäöllisestä seikasta, voin taas tapani mukaan pitkittää tätäkin lääkärireissua vaikka kuinka pitkälle. Toisaalta tälle mun älyttömälle väsymykselle pitäis varmaankin löytää myös joku syy. Ei vissiinkään ole ihan normia nukkua 16 tuntia vuorokaudessa.

Kommentit

Suositut tekstit