EHPS (= En Halua Puhua Siitä)

Tänään oli taas terapiaa. Puhuminen ja ylipäätään suun avaaminen tuntuu niin vastenmieliseltä ja vaikealta ajatukselta, että päätin puhumisen sijaan kirjoittaa. Harrastin näitä kirjeitä enemmänkin psykologin kanssa, mutta nyt vasta rohkenin näyttää ylös kirjattuja ajatuksia terapeutille. Joku saattaisi ajatella, ettei sillä ole väliä millä tavalla asiansa ilmaisee, mutta on sillä. Puhuessa minulla jää noin 9/10 osaa sanomatta ja teksti on muutenkin usein paljon karkeampaa ja tylympää, kuin ääneen lausutut asiat olisivat. Minulla on välillä turhankin hyvä itsesensuuri. Myönnän toki, ettei se aina toimi ja saatan yhtkkiä räjähtää pitkin seiniä, kuin tarpeeksi kauan aikaa purkissa muhinut hiusväri.








Tottakai ymmärrän, että ihmiset ovat huolissaan. Se tarkoittaa, että he välittävät, että TE välitätte. Tottakai minusta tuntuu hyvältä lukea tsemppaus viestejänne. Ette uskokaan kuinka paljon tukenne minulle merkitsee. Olette ihania, oikeasti!

Se mistä minä en pidä on hössötys ja jos ihan totta puhutaan, niin eniten mua varmaan vituttaa minä itse. Oikeasti. Ei aikuinen ihminen voi ruveta angstailemaan jonkun tyhmän kasvaimen takia, eikä ainakaan lakata sen varjolla huolehtimasta itsestään (koira saa yhä kuninkaallista kohtelua!) ja nukkua 16 tuntia vuorokaudesta vain siksi, että vähän oksettaa ja huimaa. Kavereitakin kohtelen kun paskaa lyömällä luuria korvaan vaikka ne haluaa vaan auttaa, mutta kun mä en osaa auttaa niitä. En mä voi ruveta väittämään, ettei mulla mitään hätää ole, kun en mä sitä itsekään tiedä. Kämppä on yks helvetin kaatopaikka, tiskit tiskaamatta, mökkikamat purkamatta, enkä oo itteänikään pessy sitten perjantain. Saatanan lapsellista touhua.

Älä ämmä märise, ELÄ!

Kommentit

  1. Koska toivoin jälkeenpäin, että joku olis kertonut tän mulle aikoinaan niin sanon tän nyt eteenpäin. Liittyen siihen googlailuun josta oli maininta edellisessä postauksessa:

    Onnistuin mun äidin kasvainepäilyjen vuoksi googlaamaan tässä taannoin itseni ihan huolesta kipeäksi. Netistä löytyy paljon kauhutarinoita, täysin väärää tietoa ja ennen kaikkea vanhentunutta "faktaa". Lääketiede kehittyy niin paljon, että jonkun tarinoimiset omista hoitokokemuksistaan ei välttämättä ole enää tällä hetkellä ajan tasalla. Olisin säästynyt monelta turhalta painajaiselta jos en olisi surffaillut ties missä hämärillä sivuilla, joissa puhuttiin kaikenlaisia kamaluuksia. Äidin kasvain osoittautui tosiaan todella pahanlaatuiseksi - nyt kolme vuotta myöhemmin hänellä on jo pitkään ollut terveen paperit. Eli tosiaan, ei kannata hankkia itselleen yhtään lisähuolia. :/

    Ja ole nyt itsellesi armollinen ja salli kaikki tunteenpurkaukset ja väsymys - ne on täysin normaaleja tuntemuksia tossa vaiheessa. Mä en äidin kasvainepäilyjen paljastuttua päässyt moneen päivään ylös sängystä. Ja se oli vielä mun äiti, en minä itse.

    Aivan suunnattomasti lämpimiä ajatuksia ja enkeleitä täältä sinne.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit