Terrorisointi päässäni pakottaa oksentaa

VAROITUS! Seuraava teksti sisältää mm. armotonta avautumista, sarkasmia ja ironiaa. Mikäli haluatte lukea jotain iloisempaa, skipatkaa tämä postaus. Oikeasti.


Eilinen terapiasessio meni taas puidessa parisuhdetta ja pettämistä. Ajankohtainen aihe siinä mielessä, että mies sanoi näkevänsä miespuolista kaveriaan, mutta olikin kokkailemassa illallista jollekin naiselle. Ovat kuulemma vaan kavereita, mutta mun vaisto on näiden asioiden suhteen ollut harvoin väärässä. Se kuvottava olo mikä tulee, joka kerta kun tuntee miehen olevan pahoilla teillä on asia, jota ei voi sivuuttaa. Eikä se mulle kokkaile kun pari kertaa vuodessa, miksi sitten muille naisille!?

Toisekseen en keksi mitään muuta syytä valehdella viestittelevänsä veljensä kanssa, väittää kohta että se olikin äiti ja varjella puhelinta sylissään väärinpäin, kuin kalleinta aarrettaan. Toki toinen vaihtoehto on, että olen vain lopultakin tullut hulluksi, kuten olen pelännyt. Eilen siis tapeltiin siitä, ettei M suostunut näyttämään kenen kanssa viestitteli. Ei mua ne viestien sisällöt niinkään kiinnostanut, ainoastaan lähettäjä. Voisin pistää pääni melkein pantiksi, ettei se viittä tuntia viestitellyt äitinsä kanssa. Olen huono ihminen, koska en luota miehen sanaan. Hienoa. Mä olen taas huono ihminen, koska en pysty tosta vain luottamaan ihmiseen jonka pettämiset ei ole enää laskettavissa sormilla, vaan on pakko ottaa varpaat mukaan.

 Joo, tiedetään mitä te haluatte sanoa: jätä se. Nyt en kuitenkaan pyydä mielipiteitä, minun tarvitsee tehdä tämä vain purkaakseni ajatuksiani.

Kuten tavallista riita päättyi siihen, etten koskaan saanut selville viestien lähettäjää ja täten kärsin edelleen kuvottavasta oksetuksen tunteesta, mutta toisaalta kateltiin isompia asuntoja mahdollista perheenlisäystä ajatellen. Kyllä, olen hullu. Kaistapäinen idiootti. Eihän kukaan normaali ihminen nyt rupea suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, asuntolainaa ja lasta siinä vaiheessa kun epäilee toista pettämisestä. Eihän? Mä haluaisin olla väärässä, oikeasti. Mä toivon niiiiin paljon, että mä murehdin turhaan. MUTTA KUN MÄ EN VOI TIETÄÄ VARMASTI JA SE TÄSSÄ ON PAHINTA! Tämä saatanan epätietoisuus! Oli se viestitelly jonkun naisen kanssa tai ei, niin helpottais kun sais asiasta varmuuden. Tiedän, ettei tää kuvotus ja kurkussa odotteleva oksennus katoa mihinkään, ennen kuin mä saan tietää. Tää on tapahtunu niin monta kertaa aikasemminkin ja oon edelleen sitä mieltä, että tää on se pahin hetki, kun ei voi olla varma mistään. Siinä vaiheessa kun selviää, että toinen on pettäny saa sentään luvan olla vihanen ja raivota sen hetken ja sitten selvitetään asiat ja mennään elämässä eteenpäin. Nyt mä joudun kelata tätä päässäni yhä uudestaan ja uudestaan yksin, enkä voi olla edes vihanen, kun en tiedä onko siihen oikeasti aihetta.

Keskiviikko yönä nappasin 15 ketipinoria sen yhden sijaan, jotta voisin edes hetken olla ajattelematta tätä paskaa. Mainitsin tästä miehelle, mutta se ei vieläkään suostunut paljastamaan kenen kanssa oikeasti viestitteli. En jaksa sen valheita. Miksi pitää valehdella, jos kukaan ei kuitenkaan usko? Mulla hajoaa pää ihan oikeasti. Paras ehkä oli kuitenkin miehen kommentti "en mäkään tiedä käytkö sä oikeasti terapiassa!" HAHAHAHA! Joo en, mä käyn maksullisissa miehissä! Hei C'moon!

Jos nyt jotain hyvää haetaan niin sain sen suostuteltua lähtemään tänään serkun syntymäpäiville, sekä varattua sen juhannukseksi. Tietenkään se ei voinut vielä luvata mitään, kun ei tiedä miten sillä on sillon töitä, eikä se voi oikein anoa sitä vapaaksikaan, kun se vasta alottaa uudessa paikassa. Mutta ihan vaan pojille tiedoksi, että jos se jonkun kanssa lähtee ryyppäämään niin mun! Ettäs tiedätte.


(Sori tytöt, tää tuli vaan mieleen!)

Kommentit

  1. iha sama pettääks se nyt paksuksi tiipaaa!!!!!!!

    VastaaPoista
  2. 15 ketipinoria, eikös se ole jo myrkytysraja?Käy vaan sitä terapiaa rauhassa nyt, minä en alkaisi perhettä isontamaan tossa tilanteessa, vai onko miehelläsi nyt niin huono omatunto, että saat sen lupaamaan kivoja asioita, ei se noin voi mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tabletit on 25mg, vaikka niitä toki on myös 300mg vahvusina. "Ylläpitoannos (päivittäinen annos) riippuu sairaudestasi ja henkilökohtaisista tarpeistasi, mutta tavanomainen annos vaihtelee 150 mg:n ja 800 mg:n välillä." Joten eipä ole myrkytysrajaa lähelläkään...

      Ainahan se lupailee ja kaikelle muullehan se on aina ollut avoin paitsi sille naimisiinmenolle, jota se ei suostu edes harkitsemaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit