Punaista ja sakeaa

Tänään mulla oli tylsää. Tylsistyneenä sitä tuppaa tuntemaan itsensä välillä vähän turhankin luovaksi. Tänään tapoin tylsyyttä sotkemalla itselleni uuden poskipunasävyn.

Kuvassa vasemmalla käytetyt raaka-aineet: pinkki poskipuna ja ruskea luomiväri. (Seoksen soseuttamisessa auttoi tällä kertaa Valge Viin - liian pahaa juotavaksi.) Vasemmalla valmis tuotos. Meikäläinen kun ei noista kirkkaan pinkeistä poskipunista oikein välitä.

Väriero alkuperäisen ja tuunatun poskipunan välillä.



Kävin tänään metsästämässä bikineitä, mutta tietenkään oikeaa kokoa ei ollut. Matti Myöhäinen taas liikenteessä. Sukkahousut sentään löysin viikonlopun juhlia varten. Tänään sitten hätäpäissäni sheivailin kinttuja jottei säärikarvat rehota sukkahousujen läpi ja rupesin ihmettelemään, notta miksi mun nilkkaa kirvelee niin hirvittävästi. No hupsista vittu! Kunnollisena Strömssinä otin kuvan ennen kuin pyörryin.



Pyörtymisen jälkeen on toki hyvä pitää huolta verensokerista, joten päätin nauttia jotakin punaista ja makeaa!



Hei käytkö sä terapiassa..?

Tässä mansikoita syödessä tuli mieleen, etten ole viime aikoina tainnut liiemmin kertoilla mun terapiasta. No tänään olin sen verta väsynyt ja kykenemätön puhumaan, että tehtiin lähinnä erilaisia harjotuksia. Ensin tehtiin mielikuvaharjoitus mun nykyisestä olostani ja sen vastakohdasta. Minusta tuntui painavalta, päässäni joku pompotteli superpalloja pitkin kallon seinämiä ja hiukan oksettikin. Terapeutti pyysi keksimään ololleni jonkin symbolin. Valitsin painavan ja röpelöisen kivenmurikan. Tämän jälkeen piti valita symboli täysin vastakkaiselle ololle. Se oli helppoa höyhen kuvaisi sitä keveyttä paremmin kuin mikään muu.

Seuraavaksi tehtävänä oli sulkea silmät, hengitellä syvään ja viivähdellä ajatuksissaan vuoronperään kivessä ja höyhenessä. Ensimmäisellä harjoituskerralla olo keveni hiukan. Toisella kerralla keskityin liikaa hengittämiseen, enkä enää osannut hengittää sitä (=hengittämistä) ajattelematta. Se on inhottavaa. Normaalistihan hengittämistä ei tarvitse edes ajatella, kun se tapahtuu kuin itsestään, kunnes yhtäkkiä se loppuu ja tuntuu, että tukehdut.

Mielikuvaharjoitukset saivat jäädä. Olen ihmiskammoinen, jote oman alueen tunteminen on minulle tärkeää. Omalla alueella tarkoitan sitä tilaa, mitä lähemmäs kukaan ei voi tulla ilman, että ahdistun. Nyt merkattiin omaa tilaa lankakerällä ja harjoiteltiin oman tilan tiedostamista. Terapeutti hiippaili nurkasta ensin iloisesti hymyillen, päästen aika lähelle lankakerällä tehtyä kehääni ennen kuin käskin pysähtyä. Seuraavaksi pyysin häntä esittämään vihaista. Lopputulos ei yllättänyt. Pysäytin hänet jo puolimatkassa. Suoraan edestä päin lähestyttäessä minua pääsi myös lähestymään huomattavasti lähemmäksi, kuin takaviistosta tullessa. Sekään ei oikeastaan yllättänyt.

Viime kerralla sain läksyksi miettiä tekemiäni asioita, joista olen voinut kokea olevani ylpeä. Toistaiseksi on ollut aika hiljaista.


Kommentit

Suositut tekstit