Onko pakko olla pikkasen pläski?

Kello on kuusi aamulla, kun seison pysäkillä odottamassa bussia. Päivän aikataulu on seuraava:
Töihin klo. 6.00-> kotiin klo 15.00-> itikseen klo 17.00 -> malmille klo 17.30 -> kotiin klo. 19.30.

Terapiassa purkasin yleistä ahdistustani. "Mikä sua ahdistaa?" "Kaikki!" Erittäin yleispätevä vastaus, vaan ei riittävä, kun kyse on terapiasta.

♦ Mua ahdisti työt, se miten alan taas katoilla itseltäni ja se kuinka nukahtelen bussiin. Kuinka en tee enää muuta kun käy töissä ja nuku.

♦ Mua ahdisti ihmissuhteet. Se, että mulla on tarve olla pelastamassa kaikki ja kuinka kulutan kaiken energiani muiden auttamiseen, kun pitäisi keskittyä hoitamaan ensin kuntoon itsensä. Mua ahdisti se, kuinka huono omatunto tulee, kun ei olekaan kavereille mieliksi ja toteuta jokaista pyyntöä ja odottamatonta ehdotusta.

♦ Mua ahdisti parisuhde, se kuinka mä haluan naimisiin, saada ainakin yhden lapsen ja elää ns. normaalia perhe-elämää, johon ei kuulu se, että perheen isä juoksee kavereidensa kanssa harvasen ilta kapakoissa. Mua ahdisti se, etten kuitenkaan halua erota, joten käyn jatkuvasti päässäni valtataistelua asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Kaikkea kun ei voi saada.

♦ Eniten mua kuitenkin ahdisti se, kuinka olen lihonnut. Ne on noi lääkkeet, jotka lihottaa ihan hulluna ja mun tekis kieltämättä välillä heittää ne mäkeen ihan vaan, että mahtuisin taas lempivaatteisiini. On ahdistavaa, että sisko, joka on ollut mua aina koon isompi käyttää yhtäkkiä paljon pienempiä farkkuja kuin minä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin olla langanlaiha, vaan siitä, että haluan ton järkyttävän vatsan pois, jotta voisin ehkä jossain vaiheessa kesää kehdata laittaa bikinit ylleni. Ideaalitilanne voisi olla se, että näyttäisin samalta, kuin tällä hetkellä näytän vatsa sisäänpäin vedettynä. Pitäis varmaan ruveta tekemään jotain vatsalihasliikkeitä tms., mutta koska mun keuhkot prakaa ja pihisee taas kuin viimistä päivää en oikein uskaltais urheilla. Oon taas niin täynnä ristiriitoja, että pää hajoaa...

Tämän hetkinen maha normisti ja sisäänpäinvedettynä

Tän kaiken ahdistuksen vastapainoksi ajattelin leikkiä taas vaihteeksi vähän pukuleikkejä. Kuvia luvassa illemmalla.

Kommentit

  1. mun ystäväpiirissä oli tossa vuosia sitten vähän samankaltainen tilanne, mikä sulla nyt on, että miestä ei kiinnostanut asunnon ostaminen, naimisiin meno, lasten tekeminen, omat kaverit olivat vaan tärkeitä, kun mun kaveri lähti litomaan kului muutama kuukausi, kun exä oli ostanut asunnon ja uusi odotti vauvaa, niin, että sorry vähän tuntuu siltä, ettei tuo sun kumppanisi ole valmis sun kanssa mihinkään, mutta sun itse on se oivallettava, olet upea nainen, sääli, ettet saa alkaa toteutta unelmiasi, mitippä sitä, onko se rakkautta, sitä ihan oikeaa tää sun suhde?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se tosiaan yleensä menee ja olet kyllä ihan oikeassa... Ei vain ole niin yksinkertasta lähteä menemään.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit