Reikäjuusto kummittelee...

Maanantait on ehdottomasti pahimpia, ei vain noin yleisesti, vaan myös terapiapäiviksi.

Aamu alko ensinnäkin tosi kivalla huimauksella ja meinasin jo töihin mennessä lentää nenä edellä alas meidän rappukäytävän portaita. Meinasin myös nukahtaa bussiin, tai oikeastaan kolmeen, mutta jotenkin selvisin töihin asti, jossa koomasin aamupäivän. Pää oli täynnä sumua ja selkää särki.

Ergonomia on ihan ykkösjuttu vakkarityöntekijöille. Valitettavasti me joudutaan lainaamaan niiden tuoleja ja koneita. Yritä siinä sitten pitää huolta omasta ergonomiastasi, kun tämmönen kääpiö istutetaan jonkun kaks metrisen tyypin paikalle. Tuoleja ei saa säätää. Niin kertovat niiden selkänojiin teipatut laput.

Vein selkähuoleni terapiaan. Teeskentelin voivani puhua skolioosista. Sanoja tulee kyllä, mutta niillä on sellainen ihan pikkanen sivuvaikutus: yläkroppa vetäytyy ikään kuin sisään ja jähmettyy. Yritä siinä sitten kroppa jäykkänä ja keuhkot puristuneina vakuutella, että tästä asiasta jatkaminen on ihan ok!

Yritän kertoa miltä näkymättömän korsetin puristuksissa oleminen tuntuu, mutten tiedä osaanko kuvailla tuntemuksiani tarpeeksi hyvin. Totta helvetissä mä tiedän, ettei se oikeasti ole mun päällä, mutta siltä se nyt yhtä kaikki tuntuu, enkä saa sitä loppumaan niin kauan kun selässäni on tunne, että selkärankaani puristavat lukuisat hainhampaat. (Siis ne tukkalaitteet, ei sen kalan hampaat.) ja millähän se loppuis? Ei aavistustakaan.

Musta on edelleen vähän ironista, että normikorsetit ei ahdista juuri yhtään, mutta heti kun puheeksi tulee skolioosikorsetti haukon henkeäni, kuin kala kuivalla maalla. Nyt mua kaikenlisäks oksettaa. Voihan trauma.

Ps. Ne jotka ei tiedä minkä näköisestä rotiskosta on kyse, käykää kurkkimassa kuvia Sallan blogista. (Löytyy kun selaatte "minä" sivua alaspäin.

Kommentit

  1. Mä ajattelin, että mistä tulee katsojia mun blogiin, mutta se olitki sinä! :D Kirjotat muuten tosi kivasti c:

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit