Disneyn tärkeät opetukset

Puhuttiin taas vaihteeksi siskon kanssa Disneyn klassikoista ja niiden hahmoista. Siitä, mitä ne meille opettavat.

Esimerkiksi Ariel on erittäin hyvä esimerkki monestakin naisesta. Miettikää nyt. Ensin Ariel tekee itselleen täydellisen muodonmuutoksen, jotta saisi itselleen miehen, jonka on aikaisemmin joutunut pelastamaan. Kun Ariel sitten viimein tapaa unelmien prinssinsä uudestaan, ei mies muista naista ollenkaan. Prinssi kuitenkin haluaa auttaa naista ja juuri, kun Ariel ajattelee, että suhde on alkanut kehittyä sillä äijällä onkin jo uusi tsirpula kainalossa ja kas, sitten se joudutaan taas pelastamaan! Disneyn versiossa Ariel toki saa prinsinssä, mutta alkuperäisversiossa merenneito rukka muuttuu merenvaahdoksi. Miettikääpä sitä neidit. Toisaalta Arielin piti saada prinssi rakastumaan itseensä kolmessa päiivässä ilman ääntä, vain ulkoisia avuja käyttäen. Nostamme hattua Arielille.




Lumikille sen sijaan ei kannata hattua paljon nostella. Tyyppi lauloi toivovan löytävänsä rakkauden ja kun prinssi sitten ilmestyi paikalle, kuin taikaiskusta tyyppi juoksee karkuun esittäen selvästi vaikeasti tavoiteltavaa. Lumikin täytyy jopa kuolla, ennen kuin prinssistä kuullaan uudestaan. Vaikeasti tavoiteltavaa yritti leikkiä myös Aurora, ihan yhtä kehnolla menestyksellä. Toisin kuin saduissa, tosielämässä ei voi ketään herättää suudelmalla, joten tarinan opetus lienee, ettei kannata esittää mitään muuta kuin on mikäli haluaa saada miehen itselleen vielä kun on itse hengissä.

Toisaalta Prinsessa Ruususessa on kyllä muita hienoja opetuksia. Esimerkiksi älä koske vieraaseen neulaan, tai voit kuolla. Eihän sitä tiedä mikä HIV viirus siinäkin värttinässä piili. Prinssi Phillip on muuten niitä harvoja prinssejä, jotka oikeasti joutuvat taistelemaan ja pelastamaan prinsessansa (Teuvo Lomanin näköisellä) valkealla ratsulla, sen sijaan että saapuisivat vain paikalle pussailemaan.

Aladdin on ehkä realistisin, kun unohdetaan lentävät matot ja henget ja keskitytään ihmissuhteisiin. Jasmin rakastuu köyhään renttuun, joka varastaa elääkseen ja esittää olevansa ihan jotain muuta kuin on. Hyvähän se sitten on antaa naisen elättää itsensä. Sama tarina eri paketissa on Kaunotar ja Kulkuri. Kaunotar rakastuu Kulkuriin, renttuun, jolla tuntuu olevan enemmänkin narttuja kierroksessa ja jonka takia Kaunotar joutuu koiratarhaan, mutta hei, ei se mitään! Suojelit lasta tappamalla rotan (mitä se mukula nyt sattu kaatumaan sänkyineen lattialle), saat anteeksi, muuta meille!


Vika ei toki ole vain miehissä. Muistelkaapa Notre Damen kellonsoittajaa. Quasimodo auttaa Esmeraldaa, on ihan umpirakastunut ja tekee kaikkensa toisen eteen ja mitä tekee Esmeralda? Valitsee ruman torniasukin sijaan komean ritarin. Ei toki yhtään pinnallista.

Mut hei. Tärkeintähän on näyttää nätiltä, laulaa ja olla muuten ihan vaan hissun kissun. Sillä pärjää ja saa miehen! Eikä minkä tahansa miehen vaan rikkaan ja hyvännäkösen! Oikein prinssin! Miestenkin tarttee vaan olla rikkaita ja hyvännäkösiä saadakseen naisen, eikä niitten tartte kertoa edes omaa nimeään, kun naiset on jo suunnitelleet yhteisen ja onnelisen loppuelämän. Rumat ihmiset on sen sijaan pahiksia ja niitä pitää vältellä ja varoa, koska ne tulee ja tekee sun elämästä helvettiä. Paitsi jos vastaan sattuu tulemaan vammainen (=Quasimodo). Sitä saa vähän sääliä, mutta ei se ikinä mitään naista saa. Sori!

Voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta ehkä pointti tuli selväksi. Onneksi lasten ei tarvitse ymmärtää elokuvista muuta kuin se, että paha saa aina palkkansa.




Kommentit

Suositut tekstit