tiistai 12. maaliskuuta 2013

Psykopolilla. Again.

No olipahan taas. Mulla oli kello soimassa, mutta torkku nappi ei ilmeisesti toiminutkaan oletetulla tavalla, sillä kello ei koskaan soinut toistamiseen. Jollakin onnenkantamoisella heräsin kuitenkin varttia vaille yksi ja lähdin suoraan sängystä itikseen psykologin juttusille. Kyllä hävetti ja ahdisti ja ahdisti ja hävetti. Tukka pystyssä ja vanhat meikit naamalla. Yök.

"Sitä sattuu kaikille", totesi psykologi. Eikä muuten satu. Minulle ei satu tällaista. Minä olen psykopolin vastaanotolla aina vähintään varttia aikaisemmin omaa aikaani. Minä olen aina ajoissa. Myöhästyminen on paitsi törkeää muita kohtaan, myös erittäin ahdistavaa.

Seuraavat 40minuuttia meni puidessa viikonloppua ja kyllä, nimenomaan lauantaita. Niitä kaikkia piilotettuja tunteita ja ajatuksia, jotka päästettiin ilmoille vasta, kun oltiin lähdetty.

Ei siis olla vaarin kanssa oltu kauheesti tekemisissä. Nähään parhaimmillaan, ehkä just ja just sen kaks kertaa vuodessa. Joskus lapsina oltiin Vaarilla vissiin aika useestikin.

Mulla tuli niin kamalan ikävä taas mummiakin. Harmittaa ihan kamalasti, kun en koskaan tajunnut kysyä siltä mitään sen nuoruudesta. Vaari varmasti tietäisi yhtä sun toista, mutten tiedä tuleeko se koskaan kertomaan meille mitään. Oon niin helvetin katkerakin. Vähän kaikesta.

"Tulkaa taas pian käymään, me ollaan niin vanhoja, että kuollaankin kohta". Ehkä viimeinen asia minkä mä halusin lähtiessäni kuulla. Vitsillähän noi vanhukset noita aina heittelee, mutta se ei poista sitä totuutta, että ne jäi viimisiksi sanoiksi, jotka kuulin aikoinaan mummilta. Nyt on sitten vähän niin kuin pakko mennä uudestaan. Pakko mennä pian. Ennen kuin se on liian myöhäistä.

Ahdistaa. Sekava olo. Oon vaan itkeny koko päivän, eikä mistään tule taas mitään. M ei ymmärrä, mutta ei sen tarvitsekaan. Riittää, että se tietää.

3 kommenttia:

  1. munki isovanhempia ajattelen muutaman kerran viikossa että "onkohan ne vielä elossa" kun ne on jo yli 90 ja nii hyväs kunnossa mummiki..ukki ei niinkää. mut on sillee rakkaita ihmisii. sit aatellu et ehinköhä esittelee mun poikaystävän niille,jne.:<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kunnioitettavan iäkkäitä! :) Vaari on kovin nuori sinun isovanhempiisi verrattuna, mutta eihän se ikää katso milloin täältä lähdetään... Niinhän se on, että rakasta, kuin kuolisit huomenna, tee työtä kuin eläisit ikuisesti.

      Poista
  2. Sulla on hieno piirre tuo täsmällisyyteen pyrkiminen, mutta välillä pitää antaa itselle anteeksi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...