Pään tyhjennystä aka psykologin juttusilla

Olin eilisessä psykologin tapaamisessa omasta mielestäni supussa kuin simpukka. Psykologi listasi kuitenkin istunnon päätteeksi liudan asioita joista olin saanut puhuttua. Olin pohtinut mm. omaa ja läheisteni alkoholinkäyttöä ja ristiriitaisia tunteitani hauskanpitoon, tuhlailuun ja töiden alkamiseen.

Alkoholi
Juttuhan on niin, että jos porukassa juodaan, niin kaikkien pitää juoda. Selvinpäin oleva on muiden mielestä jotenkin mälsä ja tylsä ja siinä on varmaan jotain vikaa, kun se ei juo. Saletisti sillä ei ole edes hauskaa. Sitten sille tuputetaan ja juotetaan puoliväkisin ja sitten sillä ei ainakaan ole kivaa.

Mulla tulee nykyään ihan hirveän paha olo jo parista lonkerosta/siideristäkin ja yksi ylimääräinen huikkakin aiheuttaa oksennusrefleksin. Ei siis ole kyse siitä, ettenkö haluaisi olla toisinaan jossain iloisessa pikku hiprakassa, tai vähän pahemmassa tuubassa, mutta kun ei pysty, niin ei pysty. Se ettei mua huvita juoda, ei tarkoita sitä, että mua jotenkin haittais, että muut juo. Eihän se ole multa pois. Sen sijaan mua ärsyttää nimenomaan se tuputtaminen. Ei on ei ja sillä sipuli. Ei ne limulinjalla olevatkaan yleensä ole helisemässä muille, ettei ne sais juoda viinaa. Miksi siis humalanhakuisten pitäisi puuttua muiden juomattomuuteen? Hauskaa voi olla ilman viinaakin (ja viinaa ilman, että olisi hauskaa). En mä miksikään täys absolutistiksi ole tässä alkamassa, mutta pitää tehdä niin kuin itsestä parhaalta kulloinkin tuntuu ja on varmaan ihan hyväkin olla ja ottaa välillä ihan hissukseen.

Ristiriitaiset tunteet
Olen ollut tässä kuussa mm. tyttöjen kanssa shoppailemassa, ulkona syömässä ja leffassa. Ulkona ollessa ja kavereita nähdessä elän hetkessä, enkä mieti, tai murehdi mitään muuta. En edes sitä, ettei tilillä ole rahaa loputtomasti. Kotiin palattuani todellisuus ja ahdistus palaavat. Samalla iskee huono omatunto siitä, että olen pitänyt hauskaa näkemättä mitään vaivaa sen eteen ja siitä, että olen tuhlaillut, vaikka pitäisi elää maltillisesti ja mahdollisimman niukasti. Kuulostaahan se nyt paljon paremmalta todeta "raskaan työviikon päätteeksi ansaitsen illan ulkona", kuin "olen ollut koko viikon kotona, ansaitsen päästä tuulettumaan". Psykologi yritti saada minut uskomaan, että saan pitää hauskaa ihan vain itseni takia. Minusta se kuulosti jotenkin kovin itsekkäältä ja epäreilulta. Minusta kaiken eteen pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa. Olen tällä hetkellä työtön, joten en saa nauttia elämästä. Ei sekään kyllä kuulosta kovin reilulta.

Töiden alkaminenkin ahdistaa. Toki myös odotan, että pääsen taas tekemään jotakin hyödyllistä ja teen töitä rahojeni eteen, mutta silti ahdistaa. Uusi paikka, uudet tehtävät, uudet ihmiset. Mitä jos mä en osaa sinne? Mitä jos mä en pärjää siellä? Mitä jos ne ei pidä musta? Mitä jos mä en jaksakkaan? Mitä jos mä romahdan taas?

Ensiviikolla olis näillä näkymin viimeinen kerta psykologin juttusilla. Toivottavasti kelan päätös kuntoutuspsykoterapiasta tulisi pian, jotta pääsen ensikuussa aloittamaan terapian.

Kommentit

  1. Tuttuja tunteita. Itse teen vähemmän töitä kuin kaverini, jotka töiden lisäksi vielä opiskelevat. Ajattelen, että mikä oikeus minulla on lähteä bilettämään kun olen istunut kotona koko viikon? Sen kuuluisan "rankan työviikon" jälkeen, se olisi paljon enemmän okei kuin tylsän kotiviikon.

    Mutta kotiviikko voi oikeasti olla paljon rankempi, ainakin henkisesti. Eikä se, että on työtön, pidä tarkoittaa että elämän täytyisi olla koko ajan ankeaa. Hasukanpito ja elämästä nauttiminen aina välillä ei pitäisi olla ansiosidonnaista :)

    VastaaPoista
  2. Juomata oleminen on jonkinlainen tabu. Ihmiset jotka eivät halua syystä tai toisesta juoda, on joko liikakäyttäjiä tai outoja. Itse kuulun kategoriaan, jossa en halua missään tilanteessa menettaa kontrollia jonkin kemikaalin takia tai jotka eivät viitsi pilata joko a)hyvää treeniä tai b) hyvää seuraavaa päivää maaten pizzakädessä kotona, mielestäni siinä ei ole mitään niin hienoa kun sanotaan.

    Ei työttömyydestä täydy rankaista ketään, ei itse tai muiden. Täytyy tietenkin miettiä, että onko "palkitseminen" järkevää luis vuittonilla vai tikkarilla. On myös turha soimata itseään! Kaikki tunteet ovat normaaleja, eikä niitä tarvitse peitellä tai sen enempää tulkita. Just go with the flow ja sen jälkeehän sitä näkee, turha niitä on etukäteen miettiä! :) Tsemppiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit