Taas näitä päiviä

Heräsin tänään ensin yhdeksältä, mutta koska minulla on lupa nukkua kymmeneen ummistin vielä hetkeksi silmäni. Ei olisi kannattanut.

Näin kummallista unta, jossa meidän mökillä vietettiin kolmia eri häitä ja mulla oli kaukoputken mallinen kamera, joka valitettavasti syttyi itsekseen tuleen.

Heräsin kymmentä vaille yksi. Viisi minuuttia myöhemmin katsoin puhelinta ja totesin, että mun pitäis olla kahdelta Espoossa. Saattoi tulla pikkasen kiire. En oo varmaan ikinä käynyt suihkussa, pukenut ja lenkittänyt koiraa yhtä nopeasti kuin tänään.

Seitsemää yli yksi juoksin bussipysäkille ja soitin siinä samassa äidille. Se vastasi vähintään yhtä turhautuneesti,  kuin Marja-Leena Leevin biisissä. "No mitä nyt?"

Kävi ilmi, että ne olisikin kotona vasta kolmen-neljän aikaan. Hienoa. En kuitenkaan enää aikonut kääntyä takaisin, joten kuset melkein housuissa riensin postiin noutamaan pakettia.

Tottakai just tänään, kun mulla on tukka märkä ja sekasin ja kaks päivää vanhat ripsarin jämät pitkin naamaa siellä tiskin takana seisoo se maailman sulosin postipoika. (Mulla on VÄHÄN itsetunto ongelmia hyvännäköisten ihmisten seurassa riippumatta siitä onko ne miehiä vai naisia.)

Sain änkytettyä sille kiitokset ja jatkoin matkaani Herttoniemen metroasemalle. Nyt istun bussissa ja yritän olla pissaamatta housuun. Vaikeaa tämä hevosen elämä.

Ostinkohan mä seutulipun..?

Kommentit

Suositut tekstit