perjantai 1. helmikuuta 2013

Just Wait

Viimeinen lääkärikäynti psykopolin neljännessä kerroksessa takana. Lähinnä käytiin läpi B-lausuntoa varten tarvittavia juttuja ja kauheesti ne uteli mun kuulumisia. Sanoin, että oon nyt ollu pirteempi ja pärjänny aika pitkälti yheksän tunnin unilla, joskin painajaiset vaivaa yhä. Aikaisemmin olen ollut lähinnä vain ärtynyt, tai jopa huvittunut mitä tulee mummia koskeviin uniin, mutta kun niistä piti kertoa ääneen, pääsi itku.

Lääkäri myös kyseli olenko tyytyväinen lääkitykseeni ja mainitsin huoleni veritulpan riskistä, kun sitä kuitenkin suvussa on ja lääkkeeni pakkausselosteessa siitä kovasti varoitellaan. Lekuri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei puutuminen ja tunnottomuus varsinaisia veritulpan oireita ole, eivätkä täten johdu lääkityksestäni. Tuli vähän turhautunut olo, koska oli syy vaivoihin mikä hyvänsä, puutuminen oli alkanut pian ketipinorin aloittamisen jälkeen ja loppunut, kun olin omatoimisessa kokeilumielessä ollut syömättä niitä pari viikkoa. Toki kyse voi olla sattumastakin, mutta olen silti taipuvainen uskomaan, että kyseisellä lääkkeellä on ainakin jotain tekemistä asian kanssa. Mua kehotettiin kuitenkin menemään keskustelemaan tästä puutumisesta terveysasemalle, jolloin totesin mielessäni samaan aikaan mummin kanssa paskan marjat menen.

Sanoin, että haluan odottaa terapian aloittamista siihen asti, että saan kelan tukipäätöksen, mutta siihen B-lausuntoon tarvitsee kuulemma joku aloituspäivämäärä laittaa. En ihan ymmärtänyt miksi, mutta se länttäsi sinne päivämääräksi 1.4, johon mennessä minun kuulemma pitäisi saada kelan tukipäätös, joka taas tarkoittaa sitä, että voin siitä lähtien alkaa käymään terapiassa. Kaksi kuukautta yksinään omien ajatusten kanssa tuntui kuitenkin sen verran pitkältä ajalta, että sovittiin psykologin kanssa, että voitaisiin siinä ajassa nähdä joku kolmisen kertaa. Kuulosti helpottavalta.

No nyt on tämäkin asia pois päiväjärjestyksestä. Vielä pitäisi laittaa sähköpostia psykoterapeutille ja sopia tarkemmin terapian alkamisesta. Sen jälkeen voikin vaan odotella, joka ei tosiaan ole vahvimpia puoliani.

Ai niin. Olishan mulla tosiaan ensiviikon ohjelmassa kaksi työhaastatteluakin. Iiks.


♥: Tintti

6 kommenttia:

  1. Vai ei puutuminen ole veritulpan oire?
    Hyvä, sitte munkaan ei tarvi mennä lääkäriin. :)

    (Niin kuin oisin sinne menny muutenkaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei kuulemma. Jos jalka rupee hirveesti turpoomaan ja on kipee niin sit saa huolestua :D

      Poista
    2. Ai joo! Suositteli syömään magnesiumia. En tiiä mitä tekemistä sillä on jalan puutumisen kanssa, mutta pitäis kuulemma auttaa. Tiedä sitten.

      Poista
    3. Ai joo! Vetelin magnesium-poretabletteja tossa yhessä välissä, mut unohin ostaa lisää kun loppuivat. Pitää muistaa ens kerralla ku meen Anttilaan (en oo muissa kaupoissa kyseisiä nappeja nähnyt!)

      Poista
  2. Itsellä ollu myös puutumista ja lääkäri sanoi sen olevan paniikkihäiriön oire. Itse pelkään myös kovasti veritulppaa ja kaikkea mahdollista, joten olen lopettanut lääkkeiden pakkausselosteiden lukemisen. Suosittelen kokeilemaan. Jos jotain oireita tulis niin pyytäisin jotain lukemaan puolestani ja tarkistamaan löytyykö oireitani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Aika jännä, ettei mun lääkärillä tullu mieleenkään syyttää paniikkihäiriötä, vaikka tietää mulla sellasen olevan. Hyvä että kerroit, niin selvisi tämäkin! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...