maanantai 4. helmikuuta 2013

Elämän valttikortit

Haastattelu vakuutusyhtiössä takana. Ne "huijasi" mut kertomaan mun haaveista graafikkona, enkä jotenkin saanut sanotuksi, että haaveiksi ja harrasteluksi ajattelin ne jättääkin, koska se olisi kuulostanut siltä, että annan liian helposti periksi. Oikeesti oon vaan hyväksynyt sen, ettei mun taidot riitä ja sen tosiseikan, että on turha kouluttautua alalle, jolla ei kuitenkaan riitä töitä. En kuitenkaan saanut sitä sanotuksi, koska olen idiootti.

Yhyy


Musta tuntuu, ettei mun koulutus ja työhistoria oikein vakuuttaneet niitä mun innokkuudesta pelkkään postinkäsittelyyn ja skannaukseen. Tuli sellanen fiilis, että ne ajatteli mun tylsistyvän. En oikein voinu selittää, että just tämmöstä tylsää duunia mä just tällä hetkellä kaipasin, koska masennus tuskin on kauheen hyvä valttikortti työhaastattelussa. Kaikille kun tuskin on itsestäänselvää, että mä siitä huolimatta panostan työhöni täysillä, joka näkyy mun suosituksissakin. En vain halua aloittaa uutta työputkea sellaisessa ammatissa jossa tarvitsisi heti ihan hirveästi pohtia asioita.

Ne ei kyselleet edes mun työtodistuksia vaan tyytyivät cv:hen. Ei vaikuta kovin hyvältä.

Mua suututtaa, se että mun kieli menee solmuun ja ahdistun aina kun pitäis kehua itseään, koska mun vammapään mielestä itse kehu haisee, eikä mulla just nyt muutenkaan oo sellanen olo et kelpaisin yhtään mihinkään. Pilaan sillä kaikki mahikseni. Äsh!

Sisko laitto viestiä ja sano tulevansa kylään. Olin päässyt herttoniemen metroasemalle asti, kun se soitteli jo perään ja sano ajaneensa siitä just ohi. Haha. Hyvä tuuri jatkuu!



Ollaan innostuttu lautapeleistä, joten kävin pitkästä aikaa pelikätköllä kaivelemassa. Noita pelejä ei oikeasti ole pelattu varmaan kertaakaan sen jälkeen, kun ne on tänne raahattu ja se on fakta. Aloitettiin Arvaa kukalla (ihan sama saako sitä taivuttaa noin, taivutan kuitenkin) ja jatkettiin Compatibilityllä. Niille, joille ei ole hajuakaan siitä mistä pelissä on kyse, selitettäkööt lyhyesti. Kukin pelaaja nostaa pakasta vuorollaan kortin, jossa on jokin sana, esim "laillinen", jonka jälkeen jokainen pelaaja etsii omasta kuvakorttipakastaan ennalta määrätyn määrän mielestään laillisuutta kuvaavia kortteja. Mikäli pelaajat ovat valinneet samoja kortteja, saa niistä pisteitä ja pääsee liikkumaan eteenpäin.

"Arvopaperimarkkinat"

"Valttikortti"
Hauskaksihan tämän pelin teki se, että jossakin vaiheessa oli ihan sama mikä sana oli kyseessä, niin kummallakin, tai vähintään toisella oli aina valittuna se yksi ja sama kortti - mietteliään näköinen mies, joka kuvasti meidän mielestä mm. niin Brasiliaa, Herkkua, laillisuutta, kuin laittomuuttakin. Se oli kyllä sellanen valttikortti, jolla sai melkein aina itselleen vähintään sen yhden pisteen.

Eihän siinä toki muuten mitään, mutta mulla ei enää pitänyt pokka ja repeilin jo seuraavan sanan kuullessani, koska tiesin että ko. herra kuvaisi oikein hyvin tätäkin sanaa, joka oli muuten arvopaperimarkkinat. Hieno peli, ei voi muuta sanoa.

♥: Tintti

4 kommenttia:

  1. Compatibility on kyllä jotain ihan paras peli:D Meillä "valttikortti" on maapallo ja selitys melkein aina maailmanlaajuisesti:DD Porukoiden kanssa kun pelataan, pikkuveljet mukaan lukien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan mainio ja ehdottomasti yks mun lemppari peleistä! Saa hyvää nauruterapiaa siinä samalla. :D

      Poista
  2. Ei vitsi oon iha hulluna noihin peleihin! :D oivoi!
    Muutenki tosi kiva blogi sulla :)


    http://daliinaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...