torstai 31. tammikuuta 2013

Nummela Sightseeing

M rikko lasin ja se oli ilmeisesti jotenkin mun vika.

"Onks sun perimmäinen tarkotus oikeesti päästä musta eroon?"

Anteeks mitä vittua? Ai mun perimmäinen tarkotus? Ettei vaan olis kuitenkin sen haave päästä musta eroon? Mulla on pitkästä aikaa vähänkin piirteempi olo, mut M:llä ei oo muuta tekemistä, kun mun haukkuminen päivästä toiseen. Onneks pääsin tänään hetkeks pois sen luota. En jaksais nyt yhtään kuunnella tollasta paskaa.



Ystäväni Jaana tuli meille heti aamusta ja syötiin niinkin terveellistä aamupalaa, kuin merkkareita ja unelmakäärretorttua, ennen kuin lähettiin viemään koirulia eläinlääkäriin. Ei päästy pitkällekään, kun autosta meni rengas. Suomalaiset on kyllä hirveen hienoja ihmisiä siitä, että ketään ei kiinnosta pysähtyä auttamaan, vaikka tienvarressa seisoo kaks avutonta naishenkilöä. Onneksi  Jaanan isä tuli meidät kuitenkin pelastamaan ja kesärengas rikkoutuneen tilalla, myöhästyttiin vain puolituntia.

ADHD kenguruni ei olisi millään halunnut rauhottua, vaan vouhotti ympäriinsä kunnes rauhoittavat alkoivat vaikuttaa ja se suoraan sanottuna läsähti maahan. Reppana. Siinä vaiheessa, kun sammunutta koiraani kannettiin röntgeniin, me lähdettiin Jaanan kanssa Nummelan kotipitsaan pitsalle, koska hyvä ruoka, parempi mieli!

Toinen toverini on kyseisellä elukkaklinikalla töissä, joten se laitto mulle jatkuvasti väliaikatietoja mun mussukan tilanteesta. Vaikutti kuulemma vallan terveeltä nuorelta herralta. Hyvä niin!

Sillä aikaa kun lapsoseni veti klinikalla vielä sikeitä, me pistäydyttiin Jaanan kanssa niillä riehumaan välillä niiden koiran kanssa. Peetu on kyllä melkein yhtä apina, kuin tuo mun kultsiherrakin. Koko ajan piti olla hyppimässä ja änkeämässä syliin.


Päästiin hakemaan mun vauvaa vähän neljän jälkeen. Reppana käveli kuin sammumispisteessä oleva humalainen ja kaatuili välillä. Päässä oleva tötterö ei millään muotoa parantanut herran pystyssä pysymistä, sillä herra olisi siitä huolimatta halunnut tehdä lumisukelluksia. Nyt se reppana nukkuu tossa mun vieressä omalla pedillään, lämpösen peiton alla ja itkee välillä. Voi toista.



Puoli kahdeltatoista lähdettiin ja oltiin kuudelta kotona. Aikamoinen reissu. Tili hupeni taas kivasti 670€:lla, mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

♥: Tintti

6 kommenttia:

  1. Tän tyylistä kivaa pitäis ainaki kerran kuussa tehdä kohta. :D Oli niin mukavaa ja hauskaa viettää aikaa, vaikka rengas nyt meniki, mut eipä se meitä haitannut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin pitäiski! :D Alkaa kotona nyhjääminen vähän kyllästyttää :p

      Poista
  2. ihana tuo banneri! tosi ihana & mielenkiintoinen postaus:) voi raukkaa koiraa:(
    minkä pituinen muuten olet?:D

    http://jehanan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Koiruli on tosiaan vähän reppana tuon tötterönsä kanssa. :< Oon peräti 158cm :D

      Poista
  3. Nää blogit vaan paranevat, nyt tuli dekkarin ainesta, mitä ihmettä koiralle tehtiin, jäämme odottamaan seuraavaa jaksoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. :D Koirulilta kuvattiin mm. lonkat ja selkä ja vietiin pallit pois. Ei mitään sen vakavampaa. :>

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...