En minä huijannut, muutin vain sääntöjä

Mentiin eilen siskon kanssa porukoille pitsalle. Äippä pisti meidän katsomaan meidän vanhoja roinia läpi, jos vaikka haluttais säästää jotain, muussa tapauksessa ne heitettäisiin kaikki pois. Todettiin, että jos ei tiedetä mitä siellä on, niin ei me osata niitä kaivatakkaan. (Kuka muka osaisi kaivata jotain esikoulussa askarreltuja epämääräisiä taikataikinakasoja, joiden oli ilmeisesti tarkoitus esittää jotain eläimiä,)

Äipälle ei kuitenkaan oikein kelvannu, ettei huolittu mitään ja se kaivo sieltä romuläjästä millon mitäkin. "Entäs tää?" Kun meidän ilmeet näytti lähinnä kysyvän, miksi vitussa me tuo haluttaisiin, saatiin kuulla tarinaa siitä, kuinka oltiin saatu sekin joskus kolmen vanhana ja että eihän sitä nyt voinut heittää pois. Helppo elämä.

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli katsoa  Karibian piraatteja samalla, kun syödään pitsaa, mutta koska kotelo oli tyhjä, eikä pätkää lukuisten dvd koteloiden aukomisen jälkeenkään löytynyt, annettiin periksi ja syötiin pitsat perinteisesti keittiön pöydän äärellä.

Pienen sulattelun päätteeksi käytiin penkomassa kaapista vanhoja pelejä. Alotettiin laivan upotuksella. Kesken pelin ilmeni, että siskolla oli ihan omat säännöt ja se oli laittanut peräti kolme laivaa kiinni toisiinsa. Ylläri, että se voitti.

Seuraavaksi kokeiltiin aliasta. "Keksi sä säännöt, niin mä etin nopan!" Ollaan jotain maailman huonoimpia selittäjiä, eikä varmaan ymmärretty puoliakaan sanoista. Onneks pelattiin kahestaan, koska ei kukaan ulkopuolinen olis ymmärtäny mitä me yritetään kertoa.

"Tädillä on tämmönen"
"FLYYGELI!"

Paineen alla on lisäksi hirveen vaikea keksiä mitään sanoja. Sisko voitti taas, koska äiti autto sitä. Ihme huijausta!

Pelattiin myös Potter versiota Cluedosta, kunnes tajuttiin, ettei sitä oo oikein mitään järkeä pelata kahestaan. Siinä pelissä oli myös joku ihme haamu, jota olis saanu liikutella, mutta ei me oikein ymmärretty sen pointtia.

Testattiin myös pokemon yatzya, joka sekin tuntui aluksi kumman vaikealta noin lasten peliksi. Pokemonien nimien muistaminen ei jostain syystä kylvänyt lisäpisteitä. Niinpä sisko voitti taas.

Sisko halus oppia pelaamaan pokeria. Iskä yritti sitä hirveesti opettaa, mutta mä en ymmärtänyt korttien arvoa, eikä sisko ymmärtänyt miksei niitä kortteja saanut vaihtaa niin monesti, kuin halusi. Lisäksi se oli meidän mieleen aivan liian lyhyt peli. Niinpä pelattiin paskahousua - jälleen kerran ihan omilla säännöillä. Oltais kauheesti haluttu pelata myös peliä, jota kutsuttiin nimellä "kaljaa pöytään", muttei mitenkään muistettu, että miten sitä pelataan, saatika mikä sen pelin oikea nimi on, jotta oltais voitu tarkistaa.

Lautapeleistä parhain olis kyllä ollu Trivial Pursuit Disney, mutta se on vissiin mökillä. Se on hieno peli, varsinkin, kun osataan vastata kaikkiin kysymyksiin. Siitä mä tykkään!

Lautapelejä arvostetaan nykyään ihan liian vähän! Ketä kiinnostaa istua yksinään tietokoneen äärellä räiskimässä porukkaa kuoliaaksi, kun voisi yhtä hyvin pelata lautapelejä hyvässä seurassa? En tajua.

Päivän nauruterapian kruunasi putous, joka katsottiin koko perheen voimin.

♥: Tintti

Kommentit

  1. Sairaan hieno banneri! Tykkään muutenkin sun blogista ja teksti on sellasta että sitä jaksais lukee loputtomiin :D!

    http://uniquevisionnn.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hienoa kirjoitusta! Muista huonoina hetkinä , mitä hyvää sulla, sisko, jonka luona on kiva käydä, vanhemmat, jotka ihan ilmeisesti välittää susta! Nuo vanhat lautapelit ovat ihania, Afrikan tähti on paras mökkipeli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Näin teen, olen nyt muutenkin yrittänyt muistaa nauttia ihan pienistäkin asioista. Toisaalta iha niinä huonoimpina hetkinä sitä ei jotenkin välitä yhtään mistään ja tuntuu, ettei muutkaan välitä (vaikka oikeasti välittäisivätkin).

      Afrikan tähti on kyllä yks parhaista! Meilläkin oli se joskus tosi kovassa käytössä, mutta jotenkin kummasti ne rahat katosi sieltä, jos jonnekin...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit