perjantai 14. joulukuuta 2012

Se on halpaa ironiaa, kuten riippuvuuteni sinusta

Perjantai again. Päivät lentää toistaen samaa kaavaa. Pitäisi kai saada jotain järkevää aikaiseksi, mutta motivaatio uupuu. Kaveri kävi täällä eilen imuroimassa, mutta nyt lattia näyttää taas kaksi kertaa sotkuisemmalta, kuin ennen imurointia. What's the Point? 

Sain minä sentään käytyä kaupassa ja etsittyä töitä. Yhdeksästä hakemuksesta olen saanut tehtyä yhden. Nimittäin sen, jossa ei tarvinnut kuin painaa nappia "hae tätä paikkaa". Olisipa elämä aina niin yksinkertaista. Toisaalta en kyllä tiedä mitä järkeä tässä työnhaussakaan on, koska palan kuitenkin taas loppuun viimeistään parissa kuukaudessa. Pitäisi varmaan keskittyä nyt vain sen terapeutin etsimiseen.

Lempi housuni ovat ratkenneet haaroista, koira söi villapaidasta varanapin ja Kela on vihdoin päättänyt armeliaasti lahjoittaa marraskuulta tukia 202€. Harmi vaan, ettei se riitä edes vuokraan (350€). Jännää, kuinka ne aina olettaa muiden ruokakuntaan kuuluvien maksavan osan minunkin kuluistani. Ensin ei saa opintotukea, koska oletetaan, että vanhemmat maksavat kaiken ja nyt ei tipu asumistukea, koska mies tienaa "liikaa". Jossain mikä-mikä-maassa ideaalitilanne varmaan olisi, että parempituloiset maksaisivat tasapuolisuuden nimissä enemmän, mutta käytännössä asiat eivät vain ole ollenkaan niin yksinkertaisia ja minä olen olevinani liian ylpeä yhdenkään miehen elätettäväksi. Voisiko koirasta saada lapsilisää? Vitsi, vitsi.

Päivän positiivisuuspläjäyksiä: olen pitkästä aikaa avannut erään nimeltä mainitsemattoman word-tiedoston. Parvekkeella on vielä synttärilonkeroita. Parhaat inspiraatiot syntyvät tunnetusti öisin pienessä sievässä. Kenties otan pari neuvoa antavaa ja alan taas kirjoittaa.

♥: Tintti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...