keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt elämään, valitse se jota ilman et voi elää


Viime yöstä ei tullut taas mitään. Olin kymmenen jälkeen sängyssä haukottelemassa rättiväsyneenä. Uni vain ei tullut vielä kuudelta aamullakaan. Välillä torkahdin vain herätäkseni pian uudelleen. Käänsin kylkeä, nukahdin, säpsähdin hereille, käänsin kylkeä, nukahdin, heräsin... Äsh.

Kahdeltatoista oli pakko nousta, jotta ehtisin lenkittää koiran ennen vuoden viimeistä psyko käyntiä.

Psykologillekin taisin valittaa lähinnä uniongelmista ja herra M:n osuudesta asiaan. En osaa nukkua ilman häntä muuten, kuin unettavien avulla ja pillereiden popsiminen taas johtaa siihen, että nukun kuuteen asti illalla, joka ei sekään ole yhtään hyvä. (Pienemmällä annoksella en edes nukahda.)

Lisäksi mietittiin taas, että mikä estää minua lähtemästä tästä paskasta. Mikä minua pitää kiinni suhteessa, jossa kivaa on korkeintaan kerran viikossa, kun voisin saada suhteen, jossa on kivaa viisi kertaa viikossa? Miksi olen suhteessa, jossa mies ei tule baarista yöksi kotiin, kun voisin olla suhteessa, jossa mies vinkuu minua mukaansa?

"Eikö parisuhteen kuuluisi olla sellainen?"

Minua nauratti. Kyllä, juuri sellaisen parisuhdemallin olin oppinut. Miksen sitten vain lähtisi? Koska sitten minun pitäisi lakata ajattelematta "entä jos" ja suljettava korvani kaikilta muutospuheilta ja väitteiltä, että se mies rakastaa minua oikeasti. Minun pitäisi lakata kaipaamasta, rakastamasta ja ikävöimästä. Niihin ansoihin minä nimittäin lankean joka kerta. Siihen, että M on alkanut panostamaan ulkonäköönsä (tietenkin, jotta saisi haaviinsa uusia naisia) ja että hänellä on niin kova ikävä (koska muilta ei herunutkaan ja paska seksikin kelpaisi, koska sekin on parempi, kuin ei seksiä ollenkaan).

Tyhjää parempi on se mihin minäkin tyydyn. Mikäli eroan, minulla ei ole sitä vähääkään kivaa edes kerran viikossa. Olipa paskat perustelut, myönnetään. Mutta 202€ on 202€, eikä  sillä elellä yksinään. (Toki saisin varmasti sen asumistuenkin, mutta se ei juuri nyt lohduta.)

Päätä särkee ja silmiin sattuu. Päikkäreitä ei saisi ottaa, mutten keksi muutakaan keinoa kivun helpottamiseksi, kuin silmien sulkeminen.

ps. Aloitin tämän kirjoittamisen psykiatrisen odotustilassa ja blogger ehdotti sijainniksi hautauspalvelua. Melkein sama asia. Tunnelma ainakin oli yhtä haudanhiljainen.

♥: Tintti

3 kommenttia:

  1. Mieti. Sä voisit olla onnellinen 5 kertaa viikossa et viisi kertaa kahdessa vuodessa.

    VastaaPoista
  2. Sulle suosittelen joululukemiseksi Karl Ove Knausgårdin kirjoja, suomennettu kirjat Taisteluni ensimmäinen ja toinen kirja, jotenkin sun kirjoitustyyli ja tapa käsitellä asioita on samantyylistä, sua lukisi kirjanakin mielellään, että siitä vaan raapustamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kirjavinkistä! Täytyykin käydä metsästämässä kyseisiä opuksia. :) Hahaa, varo vaan mitä toivot. Tiedä mitä vielä keksin raapustella. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...