sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Haastan sinut!


Haastajani löytyy osoitteesta: http://sshamandalie.blogspot.fi



Säännöt:
- Kerro 11 asiaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11:sta kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

11 asiaa itsestäni

1. Olen auttamaton perfektionisti. Asetan tavoitteet pilviin ja olen ne täytettyänikin erittäin tyytymätön itseeni.

2. Olen vasta nyt opetellut sanomaan EI. Se on äärimmäisen vaikeaa, aiheuttaa huonoa omaatuntoa, mutta on yhtä kaikki vapauttavaa.

3. Huolehdin lähimmäisistäni paremmin, kuin itsestäni ja asetan kaikkien muiden tarpeet edelleni. Tulen myös hulluksi huolesta, jos ihmiset eivät vastaa puhelimeensa vielä toisellakaan soittokerralla.

4. Ennen minulla oli loistava mielikuvitus, mutta nyt olen alkanut järkeilemään liikaa...

5. ...se ei silti estä minua pelkäämästä pimeää. 

6. Olen huono käymään ruokakaupassa. En tunne nälkää, joten en osaa ajatella mitä minun tekisi mieli syödä, enkä haluaisi ostaa mitään, mikä menee kuitenkin lopulta roskiin, joten lopulta ostan vain jotain pakastemoskaa ja jätän niistäkin puolet syömättä.

7. Pidän kinastelusta. Ihan sama, vaikka olisin väärässä.

8. Rakastan mekkoja! Mulla on niitä kaappi täynnä, eikä nykyisillekään meinaa olla tilaa ja silti minun pitää saada niitä aina vain lisää ja lisää!

9. En ole kuukauteen itkenyt mistään oikeasta syystä, mutta itken jatkuvasti katsoessani elokuvia. Ihan sama onko loppu onnellinen, vai surullinen. 

10. Rakastan perinteitä ja tarraudun niihin. Jouluna esimerkiksi piti syödä kamalasti pipareita ja torttuja, vaikka vatsa oli jo täynnä, eikä yhtään olisi enää tehnyt mieli.

11. Haluaisin osata laulaa. Mulla on ihan olematon sävelkorva ja laulu kuulostaa lähinnä varikselta. Onneksi se ei estä minua laulamasta yksin ollessani.



Haastajan 11 kysymystä


1. Miksi alun perin aloitit bloggaamisen?

Ihan alunperin taisin aloittaa bloggaamisen ihan vain siksi, että pääsisin lukemaan kavereiden blogeja, jotka näkyivät vain harvoille ja valituille. Tämän blogin aloitin, koska halusin aloittaa ns. alusta ja panostaa kirjoittamiseen edes jollain tasolla. Blogista tuli julkinen, sillä olen huono puhumaan ja halusin ihmisten tietävän mitä päässäni oikeasti liikkuu. Kirjoittaminen myös auttaa minua purkamaan ja käsittelemään asioita. Tämä blogi vastaa minulle terapiaa.


2. Asia, josta tykkäät keskustella?

Olen huono keskustelemaan yhtään mistään. Lähinnä vain jauhan sitä itseään. Mieluiten kuuntelen muiden kuulumisia ja kertomuksia heille tärkeistä asioista.


3. Missä puhelimesi sijaitsee tällä hetkellä?

Makuuhuoneen lipaston päällä, ainakin toivottavasti. Se on suljettuna, joten jos se ei ole siellä, sen löytämisestä tulee mielenkiintoista.


4. Mikä on turhin tavara, jonka omistat?

Tää on paha! Varmaankin yksi muki, josta en ole ikinä juonut. Sen ainoa tehtävä tähän mennessä on ollut muistuttaa, että miehet ovat sikoja.


5. Saavutuksesi, josta olet erityisen ylpeä?

Yritin miettiä kaikkia koulu ja työjuttuja, mutta erityisesti olen ollut ylpeä niistä hetkistä, jolloin olen uskaltanut sanoa kiusaajille vastaan ja uskaltanut ottaa vastaan apua.


6. Missä haluasit olla viiden vuoden päästä?

Mikäli ei tarvitse ajatella realistisesti, toivoisin asuvani omistusasunnossa, jossa asuisin lopun ikääni. Olisin naimisissa ihanan miehen kanssa, minulla olisi yksi lapsi ja koira. Olisin töissä mainostoimistossa, lehtitalossa, tai kustantamossa ja olisin julkaissut yhden kirjan. Realistiseksi tavoitteeksi riittänee se, että olen yhä elossa ja minulla on edelleen katto pään päällä.


7. Kieli, mitä haluasit oppia puhumaan sujuvasti?

Englanti. Mulla on varmaan maailman surkein kielipää, enkä osaa lausua juuri mitään oikein, saati ymmärrettävästi.


8. Missä paikassa viihdyt parhaiten?

Omassa sängyssäni untuvapeiton alla. Toivottavasti voin vielä joskus vastata jotain eläväisempää.


9. Kuka on elämäsi tärkein ihminen?

Ensimmäistä kertaa elämässäni uskallan vastata, että minä itse.


10. Mikä on mielestäsi etovin asia koko maailmankaikkeudessa?

Voisin kuvitella, että mätänevä ruumis ja sen haju on etovinta, mutta koska en onnekseni ole joutunut sitä kokemaan, minun maailmankaikkeudessani se olkoon tylsästi oksennus.


11. Pystyisitkö nuolaisemaan bussin STOP-nappulaa rahallista korvausta vastaan?

En pystyisi. En pysty yökkäämättä käyttämään edes omia lusikoitani, jos niihin on jäänyt pienikin tahra.

11 Kysymystä haastetuille

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi kerta toisensa jälkeen?
2. Huonoin näkemäsi elokuva? (Perustele!)
3. Mikä oli lapsuuden haave ammattisi ja kuinka se vastaa nykyistä tilannettasi?
4. Lapsuuden lempi leikkisi?
5. Nolointa mitä sinulle on tapahtunut?
6. Ikimuistoisin hetki elämässäsi?
7. Mikäli saisit esittää minkä tahansa toiveen ja se toteutuisi, mitä toivoisit?
8. Uskotko horoskooppeihin ja vastaako luonteesi omaa horoskooppimerkkiäsi?
9. Millainen olisi täydellinen päivä?
10. Jos saisit muuttaa jotakin itsessäsi, mitä muuttaisit?
11. Pidätkö itseäsi hyvänä ihmisenä, miksi?

11 Haastettua


♥: Tintti

perjantai 28. joulukuuta 2012

Pakollinen joululahjapostaus (sis. videon)

Ihan ensimmäiseksi pahoittelen, että olette joutuneet odottelemaan tätä postausta näin kauan. Oon tämmönen ujopiimä enkä kehannu tehä tätä kun M oli kotona.

Toisekseen pahoittelut siitä, että video on sairaan huonolaatuinen ja valaistus surkea. Tarttis varmaan hankkia joku kirkkaampi lamppu ihan vaan näitä hommia varten. Totta puhuakseni mietin olisko iphonella tullu parempaa jälkeä, kun tolla mun järkkärillä. Luonnonvalosta olis ainakin saattanu olla apua. Ens kerralla onnistuu ehkä jo paremmin? Niin, ehkä...

Sama video kahdella eri laadulla. En tiedä onko kumpikaan yhtään toista parempi.
video
 

Niille, jotka eivät videota syystä, tai toisesta jaksa/pysty/halua katsoa, tai ette muuten vaan saaneet selvää mutinoistani listattakoot lahjat tähän vielä perinteiseen tyyliin.

Vaatteita
♥ Pitkävartiset töppössukat, mitkä lie. Ihanat ovat joka tapauksessa! Ja olen hillunut ne jalassa suurinpiirtein siitä asti kun ne paketista sain.
♥ Yöpaita, joka lienee nimenomaan se yöpaita, jota mulle vinkattiin hääyönä pidettäväksi. En sano mitään...
♥  Kasa liian isoja kalsareita. Olen kokoa 34 ja kalsarit kokoa 40-44, joten en tiedä missä meni vikaan. Pidetäänkö mua kenties suurempana, kuin olenkaan, vai oliko se kenties joku vinkki, että mun pitäisi lihoa?

Kirjoja
♥ J.K.Rowling - Paikka vapaana
♥ Paulo Coelho - Zahir
♥ Lorna  Byrne - Enkeleitä hiuksissani
♥ Nora Roberts - Houkutus
♥ Nora Roberts - Kukkien saari
♥ Nora Roberts - Velhotohtori

Suklaata
♥ Fazer Mansikka-Vanilja suklaalevy
♥ Fazer Present konvehtirasia

Muuta kivaa
♥ Geelikynsien tekosetti
♥ Hiustenkuivain (Remington)
♥ Hiusharja (Remington)
♥ Playstation 3 Move paketti
♥ DanceStar party hits peli
♥ Käsirasva
♥ Vitamiinisuihku hiuksille ja vartalolle
♥ Peitto
♥ Tyyny
♥ 100€ rahaa

Koruja
Tädin vanha kihla- ja vihkisormus
Korusetti aka "mysteerilahja" (M:n isältä)



Toivottavasti nyt muistin kaikki... hävettää jos olen jotain olennaista unohtanut. Ja hei sanokaa reippaasti, jos haluatte jostain vielä tarkempaa kuvaa niin nappasen! Tosta videosta, kun ei tosiaan hirveesti mitään tolkkua saa. Huomenna olis tarkotus lähteä lumilinna bileisiin, joten palataan asiaan varmaankin sunnuntaina. Hyvää viikonloppua muruset!


♥: Tintti

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu kuvina

Terveisiä täältä Espoon ghetosta! Täällä on syöty ja kateltu hirveesti leffoja. Siinä missä muut on katelleet joulupukin kuumaalinjaa ja jouluelokuvia, me ollaan kateltu mm. Elokuu, Varasto, Kulman pojat ja Tie pohjoiseen. Olen sen verran ähky kaikesta suklaan syömisestä, etten sen enempää jaksa rustailla, joten esittelen teille jouluni kuvina.

Sunnuntaina kinkku otti vielä saavissa uimatuneja ja teki sukellusharjoituksia.

Koristelin kuusen siskon toimiessa työnjohtajana.
"ENEMMÄN NAUHAA!"


Suklaata ja karamelleja kaapista löytyi 13 rasiallista.
Valkosuklaaturkinpippuri ja maitosuklaamarianne konvehteja. Tummaa suklaata en syö, joten niiden sisältö jäi msteeriksi.

Äitin tekemiä torttuja ja mun leipomia pipareita

Jouluaaton aamupuuro
Meikäläinen sai mantelin tänä(kin) vuonna.





Meikäläinen ei jouluruuista perusta. Jouluaterialla siis nautin kanaa ja riisiä.
Kanikin sai oman paketin

Tänään M toi mun mussukan tänne! ♥

Näkymä vanhempien parvekkeelta

 Ajattelin tehdä lahjapostauksen ihan erikseen jahka joskus pääsen kotiin. Siitä tulikin mieleen, notta haluatteko aiheesta mieluumin kuva-, vai videopostauksen?

Hyvää ja rauhallista joulun jatkoa!
♥: Tintti

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää joulua! ♥



♥: Tintti

lauantai 22. joulukuuta 2012

What do women want? Shoes

Mulla oli tänään monta hyvää syytä ostaa itselleni joululahjaksi uudet kengät.

1. Koska koira söi edelliset
2. Koska sain eilen lomakorvaukset
3. Koska mun itsetuntoni tarvitsee korotusta
4. Koska alennysmyynnit
5. Kenkien ostamiselle ei koskaan tarvita mitään erityistä syytä

Nyt kelpaa taas käydä baarissa talvellakin, kun kengänpohjissa on oikeasti edes jonkinlaista pitoa. Ei nimittäin ole mitään herkkua tuo mustalla jäällä yöbussiin juoksentelu tasapohjaisilla kusiluikkareilla.

Uutukaiset ja vanha popo
Din Sko 24,90€ (64,90€)
Mukaan tarttuivat myös alennuksessa olleet avokkaat, koska kuten jotkut teistä ehkä muistavat, edellisestä parista toinen koki julman kohtalon ja joutui koiran syömäksi. Voin kohta oikeasti perustaa kenkäkaupan yksijalkaisille ihmisille, kun jokaisesta kenkäparistani on syöty toinen.

Nahka-avokkaat Din Sko 34,90€ (59,90€)
Antoivat vielä matkalukemiseksi mukaan Olivian.

Loppuilta pitänee omistaa pakkaukselle. Huomenna suuntaan siis Espoon puolelle viettämään joulua porukoille ja palailen kotiin näillä näkymin tapaninpäivänä. Tähän mennessä olen onnistunut pakkaamaan vain ne tärkeimmät, eli lahjat.



Hyvää lauantai-illan jatkoa!

♥: Tintti

Epäonnen päivä Perjantai 21

Perjantai 21 on nyt virallisesti epäonnen päiväni. Ensin koira söi saappaani, kuten aikaisemmin mainitsin. No, iltasella oli tarkotus lähteä kaveripariskunnan luo syömään ja päätin ottaa koiran mukaan, ettei se saa päähänsä tuhota jotain muutakin.

No eikös me myöhästytty metrosta, koska en ikinä muista missä kohtaa ne elukat sallivat vaunut on, joten meidän piti sen ihmismassan läpi yrittää selvitä metron toiseen päähän samalla, kun yks ADHD eläin haluaa tutustua jokaiseen lähietäisyydellä ja vähän kauempanakin olevaan ihmiseen. Humpsista vaan ja koira kamppasi mut nurin. Paitsi, että myöhästyttiin metrosta, sain myös aika varmasti polveeni mukavan mustelman ja ranteet paskottua. On muuten jännä, ettei ketään kinnostanut kysyä, että sattuiko, mutta toisaalta olin varmaan sen verran kiukkusen näkönen, että kaikkien olikin parempi pysyä ihan hiljaa vaan.

Päästiin toisella metrolla rauttikselle lähes ongelmitta ja todettiin junan olevan myöhässä. Sen lisäksi, että oltiin jo valmiiksi myöhässä aikataulusta hurautettiin nätisti meidän aseman ohi. No ei muuta, kuin junalla yksi pysäkki takasin toiseen suuntaan.

Seuraavaksi oltiinkin sitten eksyksissä, koska kuvittelin muistavani reitin ulkoa, mutten selvästikään muistanut. Pysähdyin kattomaan luurista ohjeita ja eikös just silloin jostain puskista ilmesty joku koiran ulkoiluttaja ja oon taas rähmälläni, koska oma karvakasa on päättänyt tutustua tähän vastaantulevaan otukseen. Siinä sitten keräilin yksikseni laukkuni sisältöä, joka oli levinny lumiselle tielle. Kivaa!

Vihdoin ja viimein päästiin määränpäähän ja vierailu menikin ihan kivasti, jos ei oteta huomioon sitä, ettei talon koira asukit oikein tykänny tosta "kultaisesta apinasta", joka olis vaan tahtonu hirveesti leikkiä niitten kaikkien kanssa. Niin, että siellä ne sitten räksytti ja itki kilvan.

Nautittiin jouluruokia ja sen jälkeen pidettiin pieni harmooninen teehetki, jossa seurattiin lumoutuneina teekukkien avautumista. Minä join melko hennonmakuista teetä nimeltään Seitsemän EnkeliäYstäväni sen sijaan nautti kupposen Auringon Siltaa.

Teen nauttimisen jälkeen katseltiin vielä loppuun Vanity Fair, jonka jälkeen lähdettiin koiran kanssa tarpomaan kohti kotia. Saatiin mukaan vielä parit paketit, niin, että ollaan taas ihan pilalle hemmoteltuja! Kiitos taas ihanat! ♥ (Sen sijaan ne hoitopaikkaan unohtuneet koiran harjat, joita lähdettiin hakemaan taisivat unohtua matkasta kokonaan..?)

Aateltiin, että päästään kotiin nopeiten bussilla, mutta mun mainion suuntavaistoni ansiosta päädyttiin kuitenkin juna-asemalle. Ajattelin juuri soittaa M:lle, että pistää koiralle ruoan likoamaan, mutta se ennätti ensin kertomaan olevansa taas kaverinsa kanssa kaljoittelemassa. No, pääasia lienee, että päästiin kotiin asti ja vastoinkäymiset loppuivat päivän vaihduttua lauantain puolelle.

Kotona mua odotteli pari lahjapakettia. Niissä lukee päällä "Möö" ja toisessa "Ja Möö". Mun tarttee varmaan sitten kirjottaa M:n lahjaan, notta Muu muu!

Hyvää yötä Helsinki!


♥: Tintti

perjantai 21. joulukuuta 2012

Rest In Peace My Friend

Mulla oli tänään hyvä päivä. Heräsin suhteellisen ajoissa ja tehtiin koiran kanssa vähän pitempi aamulenkki. Napsin parit luontokuvat ja kyttäsin oravaa. Jaksoin jopa käydä itiksessä ostamassa vielä yhden joululahjan ja lahjapaperia, jotta M:kin saa hankkimansa lahjat paketoitua.


Mieli oli hyvä vielä silloinkin kun tulin kotiin ja koira odotti oven suussa häntä iloisesti heiluen. Hetkeä myöhemmin mun maailmani kuitenkin romahti, kun otus esitteli päivän saaliinsa. Se oli jotenkin onnistununut avaamaan kaapin oven ja piteli nyt suussaan mun tarkoin varjelemaani nahkasaapasta, jonka se oli murhannut mitä raaimmalla tavalla. Siinä meni taas yhdet kevät/syksy/talven baarikengät kankkulan kaivoon. Miksei tuo voisi valita niitä kenkiä, mitkä on vähän epämukavat jalassa? Ne mitä olen käyttänyt ehkä kerran, tai kaksi? Miksi sen pitää syödä kaikki ne parhaat ja oikeasti käytössä olevat!? Vieläkö Joulupukille sopii esittää toiveita? Yhdet mustat 37 kokoa olevat saappaat olis nimittäin tosi kivat!

R.I.P
Suokaa anteeksi, mutta menen nyt hukuttamaan suruni suklaaseen.

♥: Tintti

torstai 20. joulukuuta 2012

Mysteerilahja!

Mies palasi eilen oltuaan taas yötä pois kotoa. Unohdin kuitenkin tyystin olla sille vihainen siitä, ettei se ollut viitsinyt etukäteen katoamisestaan mitään ilmoittaa, koska sillä oli mukanaan tuomisia! Ilmeisesti mut voi siis lahjoa hiljaiseksi...?



Tämä ei ole lahja M:ltä. Tämä on lahja M:n isältä. Paketin viehtätys piilenee siinä, että tämä on todennäköisesti tämän joulun ainoa paketti, jonka sisällöstä minulla ei ole harmainta aavistusta ja M:n isän tuntien siellä voi oikeasti olla ihan mitä vaan! (Oma isä sen sijaan soitteli kaupasta, että oiskohan tää tällänen hyvä vai no?)Tekis vaan mieli ravistella ja hypistellä ja vähän ehkä kurkkiakin! Iiks! ♥

ps. M yritti opettaa koiran olemaan pelkäämättä imuria. Hirveän kärsivällisesti se istuksi tossa lattialla pitkän tovin kesken siivousurakan ja houkutteli hauvelia lähemmäs imuria herkkupalojen avulla. Nää on näitä pieniä juttuja joiden takia tykkään siitä miehestä niin kovin.

pps. Ensimmäinen tutustumiskäynti ensimmäisen terapeutin kanssa sovittu. Tästä se lähtee!

♥: Tintti

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt elämään, valitse se jota ilman et voi elää


Viime yöstä ei tullut taas mitään. Olin kymmenen jälkeen sängyssä haukottelemassa rättiväsyneenä. Uni vain ei tullut vielä kuudelta aamullakaan. Välillä torkahdin vain herätäkseni pian uudelleen. Käänsin kylkeä, nukahdin, säpsähdin hereille, käänsin kylkeä, nukahdin, heräsin... Äsh.

Kahdeltatoista oli pakko nousta, jotta ehtisin lenkittää koiran ennen vuoden viimeistä psyko käyntiä.

Psykologillekin taisin valittaa lähinnä uniongelmista ja herra M:n osuudesta asiaan. En osaa nukkua ilman häntä muuten, kuin unettavien avulla ja pillereiden popsiminen taas johtaa siihen, että nukun kuuteen asti illalla, joka ei sekään ole yhtään hyvä. (Pienemmällä annoksella en edes nukahda.)

Lisäksi mietittiin taas, että mikä estää minua lähtemästä tästä paskasta. Mikä minua pitää kiinni suhteessa, jossa kivaa on korkeintaan kerran viikossa, kun voisin saada suhteen, jossa on kivaa viisi kertaa viikossa? Miksi olen suhteessa, jossa mies ei tule baarista yöksi kotiin, kun voisin olla suhteessa, jossa mies vinkuu minua mukaansa?

"Eikö parisuhteen kuuluisi olla sellainen?"

Minua nauratti. Kyllä, juuri sellaisen parisuhdemallin olin oppinut. Miksen sitten vain lähtisi? Koska sitten minun pitäisi lakata ajattelematta "entä jos" ja suljettava korvani kaikilta muutospuheilta ja väitteiltä, että se mies rakastaa minua oikeasti. Minun pitäisi lakata kaipaamasta, rakastamasta ja ikävöimästä. Niihin ansoihin minä nimittäin lankean joka kerta. Siihen, että M on alkanut panostamaan ulkonäköönsä (tietenkin, jotta saisi haaviinsa uusia naisia) ja että hänellä on niin kova ikävä (koska muilta ei herunutkaan ja paska seksikin kelpaisi, koska sekin on parempi, kuin ei seksiä ollenkaan).

Tyhjää parempi on se mihin minäkin tyydyn. Mikäli eroan, minulla ei ole sitä vähääkään kivaa edes kerran viikossa. Olipa paskat perustelut, myönnetään. Mutta 202€ on 202€, eikä  sillä elellä yksinään. (Toki saisin varmasti sen asumistuenkin, mutta se ei juuri nyt lohduta.)

Päätä särkee ja silmiin sattuu. Päikkäreitä ei saisi ottaa, mutten keksi muutakaan keinoa kivun helpottamiseksi, kuin silmien sulkeminen.

ps. Aloitin tämän kirjoittamisen psykiatrisen odotustilassa ja blogger ehdotti sijainniksi hautauspalvelua. Melkein sama asia. Tunnelma ainakin oli yhtä haudanhiljainen.

♥: Tintti

tiistai 18. joulukuuta 2012

Viimeiset jouluvalmistelut

Säikähdin hereille kuullessani raivokkaan ovikellon pimputuksen. Oli kuitenkin sen verran pimeää, että ajattelin kuvitelleeni koko jutun. Kenellä nyt muka olisi meille asiaa aamuyöstä?

Näin kyllä muutenkin ihan kummallisia unia. Yhdessä esimerkiksi olin juuri pessyt hiukseni tuuheuttavalla shampoolla ja seuraavana hetkenä tajusin olevani puoliksi kalju. Säikähdin sen verran, että taidan siirtää hiustenpesun huomiselle.

Sen sijaan sain tänään pakattua siskon joululahjat, jotka olivatkin tänä vuonna sen verran hyvä sijoitus, että maksoivat enemmän, kuin tämän kuun ruoat yhteensä.


Vielä olisi yksi lahja paketoimatta, mutta paperit uupuu. Saatan kietaista sen itse tehtyyn muumipaperiin, jollei jostakin jokin sopiva kaistale joulupaperia vielä ilmaannu.

Päätin myös leipoa muutamat piparit, jotka ajattelin kiikuttaa jouluksi Espooseen. Tässä huushollissa, kun ei joulua vietetä. Sen sijaan M aikoo viettää täällä veljensä kanssa epäjoulua, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Kauhiasti aina mainostetaan, kuinka helppoa pipareiden teko valmistaikinasta on, mutta mun hommat tyssäsi heti alkuvaiheeseen. Missä on kaulin? Millasella leipurilla ei ole kaulinta!? No arvatenkinkin paskalla sellasella. Onneks oon sen verran kätevä ja juoppo emäntä, että pesasin yhden cosmopullon ja kaulitsin taikinani sillä ja hyvä tuli!

Pam pam Paulin taikakaulin...



Tällä hetkellä tässä talossa ainoat joulun tulosta viestittävät asiat piparien lisäksi taitavat olla joulukalenterini ja pari Posti-Paten tuomaa joulukorttia. Posti-Pate tosin on ollut niin innokas jakaja, että on jakanut meille naapureidenkin kortit, joita ollaan tuon koiran kanssa käyty tonttuilemassa oikeisiin osoitteisiin. Toki ne olis varmaan voinut palauttaa postimiehellekin, (joka muuten näyttää ihan Veltto Virtaselta), mutta kai se oli jokin postimiehen tyttären kutsumus, joka käski kortit kiikuttaa omille omistajilleen, tai jotain sellaista.

Lumiukkeli kortti M:n isältä ja hiirulit miun porukoilta

Yksi kortti kuitenkin odottelee vielä omistajaansa, sillä vaikka olen kuinka leikkinyt neiti etsivää, en ole onnistunut jäljittämään Riikka & Nico Järvistä, sen paremmin, kuin viime vuonnakaan. Mikäli joku sattuu tuntemaan kyseiset kaiffarit, niin kertokaa, että niitten kortti on täällä ja muistuttakaa niitä kertomaan kavereilleen ensi jouluksi oma osoitteensa meidän osoitteen sijaan, koska  tiettävästi ne ei meillä asu.

Järvisten eksynyt enkeli :<
Huomenna ohjelmistossa vuoden viimeinen psykokäynti, torstaina käynti kaverin koululla, perjantaina mahdollisesti käynti kaverilla, lauantaina leffailua ja sunnuntaina lähtö espooseen. Mihin mun löhöpäivät on kadonnu?

♥: Tintti

maanantai 17. joulukuuta 2012

Rästilista

Maanantaita!

Lauantai meni niinkin kivasti, että sillä aikaa, kun herra M oli kaverinsa luona yökylässä, minä kärsin taas unettomuudesta. Neljältä yöllä annoin periksi ja nappasin ketipinorin, vaikka tiesin sen seuraukset. Niinpä heräsin lopulta iltakuudelta. Mies oli luvannut tulla kotiin aamusta, mutta ei sitä näkynyt missään vieläkään. Tyypillistä. Sunnuntai siis meni lähinnä nukkuessa ja zombeillessa.

Tänään olen kuitenkin ollut niinkin aikaan saava, että olen vihdoin ja viimein saanut kirjoitettua ja lähetettyä sähköpostia terapeutille. Ei se lähettäminen niinkään vaivalloista ole, mutta se, että pitäisi käyttää viimeisetkin energian rippeensä kirjoittamalla kaikista kamaluuksista, jotka ovat minut tähän pisteeseen johtaneet on kovin ikävää ja vastenmielistä puuhaa. Vitkuttelin melkein kuukauden päivät, mutta vihdoin ja viimein sain kuin sainkin otettua yhteyttä peräti kahteen terapeuttiin. Kahteen siksi, että ensimmäinen ilmoitti, ettei hänellä valitettavasti olisi resursseja ottaa uusia potilaita. Ei liene yllätyksenä, että hän suositteli minulle traumaterapiaa ja ohjasi sitten seuraavalle terapeutille, jolta nyt odottelen jonkinlaista vastausta.

Toinen asia mitä olen myöskin vältellyt kuukauden päivät on tuon karvakasan blogin päivittäminen, mutta sain senkin nyt viimein tehtyä.

Mikäli energiaa riittää, voisin yrittää kirjoittaa ainakin yhden työhakemuksen, vaikka itsensä myyminen ja kehuminen minulla nyt ovatkin viimeisimpänä mielessäni. Sitä ennen taidan tehdä sen kaikista mieluisimman minulle langenneen homman: erään kuvanmuokkauksen. Harmi, ettei sillä voi elättää itseään.

Haluan myös toivottaa uudet lukijat oikein tervetulleiksi! ♥ Toivottavasti minulla on lähipäivinä tarjota teille jotakin positiivisempaa luettavaa. (Toivomuksia saa myös vapaasti esittää. :))

♥: Tintti

perjantai 14. joulukuuta 2012

Se on halpaa ironiaa, kuten riippuvuuteni sinusta

Perjantai again. Päivät lentää toistaen samaa kaavaa. Pitäisi kai saada jotain järkevää aikaiseksi, mutta motivaatio uupuu. Kaveri kävi täällä eilen imuroimassa, mutta nyt lattia näyttää taas kaksi kertaa sotkuisemmalta, kuin ennen imurointia. What's the Point? 

Sain minä sentään käytyä kaupassa ja etsittyä töitä. Yhdeksästä hakemuksesta olen saanut tehtyä yhden. Nimittäin sen, jossa ei tarvinnut kuin painaa nappia "hae tätä paikkaa". Olisipa elämä aina niin yksinkertaista. Toisaalta en kyllä tiedä mitä järkeä tässä työnhaussakaan on, koska palan kuitenkin taas loppuun viimeistään parissa kuukaudessa. Pitäisi varmaan keskittyä nyt vain sen terapeutin etsimiseen.

Lempi housuni ovat ratkenneet haaroista, koira söi villapaidasta varanapin ja Kela on vihdoin päättänyt armeliaasti lahjoittaa marraskuulta tukia 202€. Harmi vaan, ettei se riitä edes vuokraan (350€). Jännää, kuinka ne aina olettaa muiden ruokakuntaan kuuluvien maksavan osan minunkin kuluistani. Ensin ei saa opintotukea, koska oletetaan, että vanhemmat maksavat kaiken ja nyt ei tipu asumistukea, koska mies tienaa "liikaa". Jossain mikä-mikä-maassa ideaalitilanne varmaan olisi, että parempituloiset maksaisivat tasapuolisuuden nimissä enemmän, mutta käytännössä asiat eivät vain ole ollenkaan niin yksinkertaisia ja minä olen olevinani liian ylpeä yhdenkään miehen elätettäväksi. Voisiko koirasta saada lapsilisää? Vitsi, vitsi.

Päivän positiivisuuspläjäyksiä: olen pitkästä aikaa avannut erään nimeltä mainitsemattoman word-tiedoston. Parvekkeella on vielä synttärilonkeroita. Parhaat inspiraatiot syntyvät tunnetusti öisin pienessä sievässä. Kenties otan pari neuvoa antavaa ja alan taas kirjoittaa.

♥: Tintti

torstai 13. joulukuuta 2012

Melkein normi parisuhde

Tänään oli kenties yksi turhimmista lääkäri käynneistä ikinä. Totta puhuakseni oloni oli enemmän sairas fyysisesti, kuin henkisesti, mutta tuntui liian ironiselta perua lääkäri aika sen takia, että mulla sattui olemaan (fyysisesti) vähän huono olo.

Okei, se uusi mun reseptit, mutta noin muuten käynti oli aika yhtä tyhjän kanssa. Kai se halusi vain kuulla, mitä mun jatkosuunnitelmiin kuuluu: mun pitäis löytää terapeutti 1.2 mennessä, jolloin lääkäri kirjoittaa mulle tarvittavan B-lausunnon. Muussa tapauksessa harkitaan vissiin taas sitä mielialaryhmää...

No mitäs muuta sitten? Päätin, ettei mua voi leikata parisuhteesta aina, kun siltä tuntuu (tän kertainen tekosyy "et sä kestä kolmea kokkia", ei ollut riittävä...) ja lyöttäydyin miehen mukaan, kun se lähti työkavereiden kanssa syömään.

Pääruoaksi kananrintaa ja jälkkäriksi tulista chilisuklaakakkua vaniljajäätelön kera. Ihmisten mielestä on jostakin syystä jotenkin kauhean vaikeata, ettei minua voi viedä ravintolaan syömään, mutta jos minä veisin itseni treffeille, niin sen laskun loppusumman nähtyäni olisin vaan ilonen, jos deitti syö mieluumin pitsaa, tai mäkkärin ranskalaisia. Mutta onneksi se ei ole minun ongelmani, sillä herrasmiehen elkein M maksoi minunkin osuuteni. ♥


BBQ Housesta siirryttiin Bruuveriin parille. Just kun mulla oli kivaa miäs ilmotti, että MEIDÄN pitää lähteä pissattamaan yhtä karvakasaa. Suomeksi: mun piti, mutta meidän kuulosti ehkä sen kavereiden korvaan jotenkin paremmalta.


Heti kun päästiin kotiin M oli jo riisumassa takkia. Hetkinen! Eikös meidän pitäny mennä ulos?
"Ai mennäänks me kaikki?"
No mitäs luulisit? Itehän sä halusit lähteä.

♥: Tintti

tiistai 11. joulukuuta 2012

Kuolleista heränneet

Hei taas pitkästä aikaa. Elämä alkaa taas pikku hiljaa voittaa ja ruoka pysyä sisällä. Perjantaina testasin pizzaa, jossa oli ylläritäytteenä 2€ kolikko, mutta se mikä tepsii krapulaan ei ilmeisestikään auta vautsatautiin, pikemminkin päin vastoin.


En nukkunut pe-la yönä lainkaan. Lauantai aamuna sain kyllä unta joskus kahdeksan paikkeilla, mutta uni jäi hyvin vähäiseksi, kun iskä tuli olohuoneeseen kattelemaan Pikkukarhua kymmeneltä aamulla. Loppupäivä olikin sitten niinkin mielenkiintonen, että nauroin, aivastelin ja oksentelin samaan aikaan. Älkää koekilko tätä kotona.

Lauantain eväisiin kuului lähinnä nesteytystä.

Sunnuntaina vatsassa pysyi laatikollinen mikroranskalaisia. En olis arvannu, että mikrossa valmistettavat ranskalaiset vois olla hyviä, mutta ne olivat kaikenlisäksi rapeita. Saattaa olla, että mäkkäri jää pian kakkoseksi.

Sisko heitti mut kotiin ja käytiin matkalla hakemassa yks toinen vatsatautinen. Oksennettiin ton koiran kanssa eilen aamusta kilpaa, mutta nyt ollaan onneksi molemmat jo paremmassa hapessa. 

Huomenna olis tiedossa lääkärin ja psykologin tapaamista kymmeneltä aamulla ja mun pitäis siihen mennessä päättää minkä sortin psykoterapiaa haluan saada. Vahvimmilla ovat psykoanalyyttinen psykoterapia ja kognitiivinen psykoterapia, mutta miten voin kokeilematta tietää mikä on mulle parhaaksi? Valintoja, valintoja...

Palaillaan toivottavasti paremmissa merkeissä.

♥: Tintti 

lauantai 8. joulukuuta 2012

Ei yksinäinen unta saa...

Sillä aikaa, kun minä yritän saada unen päästä kiinni Espoon ghetossa, liian kapealla ja natisevalla nahkasohvalla, kuunnellen seinänaapurien riitelyä, itkua ja parkua, ovat vanhempani viettämässä työpaikan pikkujouluja.

Minua suoraan sanoen harmittaa, että olen kipeänä juuri nyt, sillä olen ollut kyseisten kestien vakkari kuokkavieraana jo useamman vuoden. Sitä paitsi krapula-takuun antavien pippaloiden lisäksi missasin erään "hatuntekijän" tapaamisen ja mulla olis tosiaan ollut tarvetta uudelle pipolle. (Edellinen oli alun alkaenkin isokalloiseen päähäni liian pieni.)

Joidenkin mielestä on ihan sama missä sairastaa, mutta oksentaisin ehkä kuitenkin mieluumin pehmeässä ja isossa vuoteessa, kuin epämukavalla nahkasohvalla.

No, onnekseni nykyinen olotilani ei poikkea juurikaan krapulasta ja hikoilenkin valmiiksi, kuin sika, joten sopinen huomenna tämän huushollin joukkoon paremmin, kuin hyvin.

Ps. M ei ole kaivannut minua lähtöni jälkeen kertaakaan. Rohkenen epäillä, että tokkopa tuo on edes huomannut poissaoloani. Mikäli hän siis on ylipäätään itsekään löytänyt vielä kotiin. Viimeisin ja todennäköisin vaihtoehto kuitenkin on, että hän ei yksinkertaisesti vain välitä.

Pps. Onko ihan sairasta potea silti koti-ikävää?

perjantai 7. joulukuuta 2012

Oh, I'm just so sick of it all

Heräsin pari yötä sitten moneen otteeseen vain ravatakseni vessassa oksentamassa. Ilokseni huomasin myös, että kuumemittari näyttää lähemmäs 39 astetta.

Luojalle kiitos, hoito hauvojen omistajat palasivat matkaltaan etuajassa ja ottivat vuorostaan mun pojan niille hoitoon.

Hauskintahan tässä lienee se, että kaveri kyseli tarviinko apteekista lääkettä, tai voiko hän muuten olla avuksi. M sen sijaan ilmoitti olevansa baarissa, kun sen perään soittelin, epäili mulla olevan ruokamyrkytys, ilmotti tulevansa jossain vaiheessa ja toivotti hyvää yötä.

Tänään M otti läppärinsä mukaan töihin lähtiessään. Se tuskin surffailee pihvejä paistaessaan ja pitsoja vääntäessään, joten oletin sillä menevän myöhään. Niinpä istun itse autossa matkalla sairastamaan paikkaan, jossa juotavaa saa pyytämällä ja ruoka tarjoillaan sänkyyn.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Ahdistus potenssiin sata

Tää päivä on ollu taas ihan hirvee.

Ensinnäkin mun koira päätti vaihteeksi pissata lattialle, joka ei ole ollenkaan sen tapaista, koska se oikeasti pidättäis varmaan ympäri vuorokauden, jos en tajuais viedä sitä pissille. Ei sillä, että niin olisi koskaan tapahtunut, tai tulisi tapahtumaankaan, mutta niin tottelevainen ja miellyttämisenhaluinen otus se on. Joko sillä on tytöistä pasmat ihan sekasin, tai sitten sillä on joku pissatauti. En tässä vaiheessa tiiä kumpi on pahempi.

Toisekseen kelalta soitettiin taas lomakorvausten perään ja jos en oo niille sitä selvitystä 12 päivään mennessä lähettäny, niin ei tipu päivärahoja. Jeap. Meitsi on ollu nyt reilu kuukauden ilman mitään tuloja. Ajattelin ehkä muuttaa sillan alle ja kuolla nälkään.

Kolmanneksi meinasin myöhästyä psykologilta. Tosin olin sielläkin taas vaihteeksi ihan yhtä jumissa, kuin ennenkin ja käytiin läpi M:n kanssa olemisen plussia ja miinuksia. Ei päästy puusta pitkään, koska en osannut sanoa mitä haluan. Oltiin kuitenkin molemmat yhtämieltä siitä, että syy huonontuneeseen olooni on nimenomaan M. Manasin myös sitä, että minun oli tarkoitus mennä kaverin kanssa syömään, mutta mulla oli jo valmiiks oksettava olo.

Neljänneksi psykologilla meni sattuneesta syytä yliajalle, joten oltiin vähän myöhässä aikataulusta. Miittasin kaverin itiksessä ja mentiin Viikin kautta keskustan Amarilloon syömään.

Alkupaloja
Mua oikeasti hävettää, että toinen tarjoo mulle ruoan ja pystyn syömään siitä hädin tuskin puolet. Varmaan anorektikkokin söis enemmän. En tiiä kumpi mua oksettaa taas enemmän: ruoka, vai minä itse.

Pääruoka...
Hoksasin vasta, että kaupat on huomenna kiinni. Kampin K-supermarket oli varmasti jokaisen normaali asioijankin painajainen, joten sinne ei tällä paniikkikohtauksen partaalla olevalla ressukalla ollut mitään asiaa. Onneksi voi aina syödä jäätelöä!

Forumin vessan ovikin tiesi  minua paremmin, mitä minun pitäisi tehdä...
Ja ei, en voi lakata valittamasta. Kun puran ajatukseni tänne, voin vastaavati livenä hymyillä nätisti ja sanoa "ihan hyvää, kiitos", kun joku kysyy mitä minulle kuuluu.

♥: Tintti

tiistai 4. joulukuuta 2012

Mun koti ei oo täällä

Synttäreideni jälkeen mielessäni on tasaisin väliajoin viivähtänyt yksi ajatus: minun on päästävä pois täältä.

En haluaisi syyttää M:ää tasaisesti laskeneesta voinnistani, mutta sillä hetkellä, kun hän sanoi syntymäpäivilläni valitsevansa työkaverinsa ennen minua, jokin minussa särkyi.

Sen jälkeen olenkin taas nukkunut liikaa, kärsinyt henkisesti niin pahasta olosta, että oksettaa, unohdellut asioita ja hukannut mielenkiintoni kaikkeen.

Kyse ei suinkaan ole siitä, että olisin kerran jäänyt M:n tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi, vaan siitä, että niin käy joka ikinen kerta. Hän ei kuulemma halua miellyttää minua. Siinäpä suhteelle uusi kulmakivi.

Se mies tekee minusta sairaan ja saa minut vielä tuntemaan siitä syyllisyyttä. Tekisi mieli kadota loppuviikoksi, mutta ainoa, jonka luokse voisin ehkä mennä, on tällä hetkellä ulkomailla. Eikä kukaan halua vaivoikseen zombia ja kolmea koiraa.

M ei edes ole juuri ikinä kotona ja silloin harvoin kun on, hän ei ole läsnä. Kysyin häneltä tänään, miksei häntä häiritse se, että hän viettää aikaa mieluumin kaikkialla muualla, kaikkien muiden kanssa, kuin minun kanssani. Ei vastausta, vain pitkä hiljaisuus.

Sitähän minäkin.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Bittersweet

Olin oikeassa. Herra M ei tullut kotiin ennen kolmea, sillä Herra M ei tullut kotiin ollenkaan.

Sen sijaan sain kaksi minuuttia vaille kaksi yöllä tekstiviestin, jossa hän kertoi menevänsä yöksi kaverilleen.

Kaveri taisikin olla kissa, joka vei hänen puhekykynsä. Herra M ei nimittäin ole sanonut minulle sanaakaan tultuaan kotiin reilu tunti sitten. Minä taas olen liian vihainen avatakseni suutani. Mistä lähin koiria on tervehditty ennen ihmisiä? Ai niin, minuahan ei tervehditty lainkaan.

Ehkä olenkin oikeasti kuollut, se selittäisi miksi en kyennyt nousemaan sängystä ja minua kohdellaan kuin ilmaa.

Ensimmäinen videopostaus, eli kameran edessä jäätyminen

Muun muassa psykologini on ollut sitä mieltä, että minun pitäisi astua ulos mukavuusalueeltani. Tänä yönä päätin tehdä sen parin siiderin avustuksella ja tavalla, jota olen pitkään harkinnut vaan en uskaltanut, koska a) kaikki näkee ja b) en osaa puhua ihmisille, koska olen itseäni häpeävä ujopiimä. Siksi kai koin tarpeelliseksi kirjoittaa nämä turhaakin turhemmat alkusanat. Mietin myös miten ihmeessä olisin voinut ruveta näyttelijäksi, kunnes muistin, että silloin ei katsella kameraan, eikä tarvitse olla oma itsensä. Mikäli kokeilen tätä toiste voisin ehkäpä näytellä jotain venäläistä Tatjaanaa, tai jotakuta seitsemästä kääpiöstä. Tai sitten en.

Häpeä on suuri, koska toisin, kuin tätä tekstiä kirjoittaessa, videota tehdessä ei voi paljon vitkastella ja pohdiskella mitä sanoo. Juuri sen takia pidänkin kirjoittamisesta. Voin pitää sanojen välissä taukoa vaikka kuinka monta päivää ilman, että kukaan tajuaa sitä. Voin myös pyyhkiä pois kaiken mikä tuntuu liian typerältä, vaikka usein olenkin liian laiska sensuroimaan tekstejäni. Toisaalta kirjoittaessa on myös turhan helppo jauhaa pelkkää kakkaa ja eikös se ole niin, että jos ei ole mitään sanottavaa, on parempi pysyä hiljaa? Näin ollen...



Ja joo, musta oli paljon parempi idea kuvata koiravierasta ja tissivakoa, kuin omaa lärviäni. Imarteleva kuvakulma btw. Vedän nyt jätesäkin päähäni ja lähden ulkoiluttamaan koiria, jotta voin nukkua huomenna pitkään.

Hyvää yötä!

♥: Tintti

lauantai 1. joulukuuta 2012

The (Body Shop) joulukalenteri - 1. luukku

Heips! Tiedän osan teistä olevan yhtä kiinnostuneita joulukalenterini sisällöstä, kuin minä itse, joten ajattelin esitellä teillekin mitä luukuista paljastuu! Pahoittelen videon surkeaa laatua. Kamerani teki syöksylaskun lumihankeen vain viisi minuuttia aikasemmin, eikä ilmeisesti ehtinyt toipua siitä vielä täysin.


Ensimmäisestä luukusta paljastui siis  NUTRIGANICS REFRESHING TONER - NUTRIGANICS KASVOVESI. Lisää tuotteesta voitte lukea The Body Shopin omilta sivuilta.

Nyt pitää rientää siivoamaan ja leipomaan joulutorttuja, sillä tänään vietetään Cosmonaisten pikkujouluja! Palaillaan!

♥: Tintti



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...