maanantai 19. marraskuuta 2012

Ihminen kuluttaa elämänsä pohtimalla menneitä, tuskailemalla nykyhetkeä ja pelkäämällä tulevaisuutta

Kävin tänään taas psykologilla. Puhuttiin asiasta, josta mun ei taas vaihteeksi pitäisi edes tietää mitään. Haha. Tästä päästiin taas pohtimaan aihetta, kuinka tulla toimeen ihmisen kanssa, joka ei halua tulla toimeen sinun kanssasi. Siinäpä vasta pulma.

Purkasin myös synttäreistä aiheutuvia paineita. Omat synttärit kun menee perinteisesti ihan mönkään ja jostain syystä olin kuvitellut, että nyt ne voisivat oikeasti jopa onnistua! Tämä ajatus kai kumpusi siitä, etten viime vuonna pitänyt mitään kestejä, koska olin niin rikkipoikki vietettyäni virallisen synttäripäivän lääkärillä itkiessä, saanut saikkua masennukseen ja tullut vielä myöhemmin haukutuksi ko. asian takia. Siitä ei kai voi kuin pistää paremmaksi.

Tänä vuonna päätin kutsua kesteille vain ne tärkeimmät ja läheisemmät, mutta tottahan toki mun tuurilla kaikilla oli jo samalle päivälle muita suunnitelmia ja tällä hetkellä näyttää siltä, että vieraita on tulossa alle kymmenen.

Eihän se määrä toki merkitse, vaan laatu ja ihan huipputyyppejä onkin tulossa! ♥ Syyllisyys painaa ja tunnen itseni itsekkääksi, kun haluaisin niin kovasti juhlistaa ikääntymistäni (hei mä selvisin taas yhden vuoden!) minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tiedän, että on vallan inhimillistä toivoa moista, mutten silti voi syyllisyyden tunteilleni mitään. Samaan aikaan vähän pelottaa, että käy kuin Vilijaanalle juhannuksena: istun yksinäni kaikkien herkkujen keskellä odottamassa turhaan, että edes joku tulisi. Ei välttämättä kovin realistinen pelko, mutta kuitenkin.

Sitten päästiin itse asiaan. Mun pääni humisi tyhjyyttään heti, kun olisi pitänyt tehdä tulevaisuuden suunnitelmia.

Sain kolme vaihtoehtoa: mielialaryhmä, terapia, tai hoidon lopettaminen. Suljettiin kolmas vaihtoehto pois siltä istumalta ja päädyttiin pian molemmat siihen tulokseen, että terapia olisi minulle se paras vaihtoehto, eikä b-lausunnon saaminen sitä varten tosiaankaan olisi mikään ongelma. Siinä vain olisi se pieni mutta, että terapeutti pitää etsiä itse ja hoidosta pitää maksaa. Joskin hyvänä puolena olisi se, että hoito sovittaisiin samantien seuraavalle kolmelle vuodelle ja hoito olisi sen verran tiivistä, että terapeutille pääsisi luultavasti jopa kaksi kertaa viikossa.

Tuumittiin, että tiivis hoito on minulle parempi, kuin harvakseltaan käynti, jota taasen olisi ollut mielialaryhmässä tarjolla, sillä minulla menee aikani lämmetä ja luottaa uusiin ihmisiin. Tuntuisi sitäpaitsi ihan hölmöltä käydä ensin puolivuotta mielialaryhmässä ja sitten vaihtaa taas hoitavaa tahoa siirtyessäni terapiaan, sillä sinne tässä tähdätään joka tapauksessa.

Ensi kuussa olisi sitten tapaaminen lääkärin kanssa, jolloin pitäisi lyödä tulevaisuus hoidon suhteen lukkoon.

♥: Tintti

2 kommenttia:

  1. Menneistä oppii, nykyhetkeä ei karkuunkaan pääse ja tulevaisuus se tulee kumminkin, että parempi siihen paskasateeseen on varautua ajoissa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...