keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Cesar Millan, tarvitsemme apuasi

Aamulla totesin maassa olevan jotain lumentapaista juuri sen verran, että se riitti peittämään alamäessä olevan pienen jäälautan. Annoin vihdoin periksi ja kävin heittämässä talvikengät suutarille, sillä tuumailin, että se tulisi kuitenkin halvemmaksi, kuin murtunut käsi, tai jalka.

Muuten en sitten olekaan pahemmin uskaltanut poistua kotoa, koska noi hoitokoirat ei osaa käyttäytyä hetkeään, jos niitä ei ole koko ajan käskemässä ja torumassa. Oma koira on ainoa, joka tottelee, edes jotenkin, mutta silläkin on joko uhmaikä, tai tarve näyttää tytöille olevansa cool ja että täällä saa tehdä ihan mitä haluaa! Juuri kun olen saanut sen makaamaan paikallaan, se alkaa joko ryömimään tyttöjä kohden, tai joku on jo näykkimässä sen leuasta ja taas mennään... Uhkasin myydä sen mustalaisille, mutta rontti kai tietää, etten ole tosissani.

Olen hermoromahduksen partaalla ja vankina omassa kodissani. Tänään jouduin poistumaan kotoa tunniksi käydäkseni psykologin juttusilla ja kaupassa. Arvatenkin koirasirkus kilpaili koko poissaoloni ajan siitä, kellä on kuuluvin ääni. Oma koira sai leikistä mitä ilmeisemmin tarpeekseen ja alkoi ulvomaan ikäväänsä. Toiset eivät arvatenkaan arvostaneet tätä elettä, vaan alkoivat räksyttää entistä kovemmin. Välillä toivoisin olevani kuuro.

Psykologilla vietin aikaa poikkeuksellisesti vain puolisen tuntia, koska mietin vain mitä kotona tapahtuu. Lisäksi olin taas vaisu, enkä saanut mitään sanottua. Väsyttää ja ahdistaa, ahdistaa ja väsyttää. Siinä se. En ole saanut lauantain jälkeen tehtyä mitään järkevää. Oikeastaan en koirien hoitamisen ja käskyttämisen lisäksi ole tehnyt muuta kuin katsonut telkkaria. Väsyttää niin, ettei voimat riitä mihinkään, mutta nukkuakaan ei voi, kun ei tule uni. Päätäkin on särkenyt viimeiset neljä päivää. Diagnosoin itselleni synttäreiden jälkeisen masennuksen.

ps. Ostin piparitaikinaa ja voin kertoa, ettei mulla ole aikomustakaan leipoa siitä pipareita.
pps. Älkää pliis taas ottako liian vakavasti, on noi koirat ihan kivoja - ainakin silloin, kun ovat hiljaa.

♥: Tintti

2 kommenttia:

  1. VOI EIIIIH!!! Miten ihmeessä ne tytöt nyt on tommosiks ryhtyneet?! EI oo totta, mun on ilmeisesti rydyttävä tarkempaan syyniin... Vai oks tää jotain "pakko näyttää, kun on toi Jasu, että me ollaan kovaäänisempiä?!"-meininkiä... ÄÄH! Olen tosi pahoillani. Meidän on ehdottomasti hemmoteltava sinua, kun pääsemme takaisin sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä kans ymmärrä! Viimeks ne oli täällä hoidossa ollessaan niiin kiltisti! :D Ja Jasuhan ei itseasiassa haukkunut yhtään, ennen kun tytöt tuli ja opetti sille sen jalon taidon, että sinällään pienempikin voluumi olis riittäny... Eikä tartte olla pahoillaan, Jasu ite kerjää verta nenästään, kun ei jätä neitejä rauhaan! Kyllä sitä varmaan itekin rähähtäis, jos joku rasittava teinipoika olis koko aika kimpussa. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...