sunnuntai 21. lokakuuta 2012

What the hell...?

Mietin pitkään mitä kirjoittaisin eilisestä, vai kirjoittaisinko mitään. Enää mulla ei taida olla mitään hävittävää, joten sama kai kertoa kaikki.



Eilen tosiaan kävi niin, että illan suunnitelmat vaihtuivat jälleen kerran baarireissuun. Korkkasin kotona yhden neuvoa antavan, joka supisi, että kannattaisi varmaankin valita päällensä jotakin vähemmän riskialtista. Niinpä vaihdoin vaatteita uudemman kerran. (Oikeasti yhteensä varmaan kymmenen kertaa, mutta siitähän ei tarvitse kertoa kellekään...)

Meitsi ja neuvoa antava.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, alkuperäiseen suunnitelmaan kuului leffaan meno. Deittini oli ehdottanut mahdollisimman myöhäistä ajankohtaa ja eilen minulle vasta selvisi sen syy: sillä oli alkuillan suunnitelmissa poikien saunailta. Ihan tosissaan, kuka lähtee miesten illasta kesken kasken jonkun muijan kanssa leffaan? Ei ainakaan ketään, jonka mä tunnen. Olin ehkä turhankin otettu saamastani huomiosta. Juttu oli liian hyvä ollakseen totta ja niinhän se lopulta olikin.

Mikäli oisin tiennyt poikienillasta aikaisemmin en olisi mitään tapaamista ehdottanutkaan. Nytkin oli lähellä, etten suoraan sanonut, että voidaan ihan hyvin siirtää tapaamista ja niin mun olis varmaan kannattanutkin tehdä lopputuloksen huomioon ottaen.

Baareilu itsessään sujui ihan mukavasti. Tutustuin tyypin kavereihin, jotka oli tosi mukavia. Kävästiin ensin Painobaarissa ja sitten siirryttiin Kokomoon, jossa en ollut aikaisemmin käynytkään. Aika jännä paikka ja niin erilainen tunnelma, kuin muissa baareissa. Vähän niin kuin olisi ollut ulkomailla.

Lähtiessä vettä satoi kaatamalla. Arvottiin taksin ja bussin välillä, mutta koska kumpikaan ei ollut sokerista valittiin bussi. Siitä huolimatta, että mun kengässä oli reikä ja sukka ensimmäisen askeleen jälkeen litimärkänä.

Tyyppi kokkas meille "pientä huikopalaa" viideltä aamulla. Kanaa kolmen pippurin kastikkeella, lisukkeena riisiä ja salaattia. Poltin kieleni teellä ja jätin pupun ruoat syömättä. Millaset ihmiset ylipäätään syö kännissä salaattia? Mun vatsani ainakin huutaa silloin vain ranskalaisia lähimmästä mäkkäristä, tai grilliltä.

Kuudelta nukkumaan. Siis ihan oikeasti nukkumaan. En ole varmaan täysi-ikäsenä valvonut kertaakaan noin myöhään (tai aikaiseen). Ihan oikeasti, olin ihan kuollut. Nytkin pyrin menemään normaalisti nukkumaan viimeistään yhdeksältä illalla ja ihan tosissani tarvitsisin ne kymmenen tunnin unet, etten nukahda kesken päivän.

Heräsin kai kahdeltatoista. En tiedä oliko kyse siitä, että multa ei herunut, vai siitä että kerroin masennuksestani, mutta juttu tyssäsi siihen. Sain taas kuulla, kuinka syömättömyys ja liikunnottomuus ovat masennuksen syy ja että syömällä paremmin ja liikkumalla enemmän voisin ehkä parantuakin. No shit sherlock. Elämästä tulikin just niin paljon helpompaa! Tokihan läheisten kuolemat, koulukiusaamiset, parisuhteessa kokemani henkinen ja fyysinen väkivalta ja kaikki muu paska unohtuvat kunhan vaan ajattelen positiivisesti! En jaksanut ruveta puimaan masennukseni syitä, koska tiesin, ettei siitä olisi mitään hyötyä, korkeintaan vain lisää haittaa, joten myötäilin vain vaisusti. Joopa joo.

Lähteminen oli hankalaa, koska tiesin mitä se tarkoittaisi. Sain lähtöni jälkeen rukkaset tekstiviestillä. Sen mielestä meidän ei pitäis enää tavata. Varmasti kaikkien kannalta parempi näin. Soppa olisi kuitenkin läikkynyt yli ennemmin, tai myöhemmin.

Krapularuokaa mäkkäristä. Jäin vaille himoitsemaani Mars McFlurrya, koska myyrmannin jätskikone oli rikki, taas.


Kotona mua odotti iloisena miehistä parhain. Se komea ja karvainen, joka ei petä, eikä jätä ja rakastaa mua aina yhtä paljon vaikka mikä olis. ♥

♥: Tintti

2 kommenttia:

  1. Törppö, mikä törppö! Ei hitto noita, jotka tietää niin hemskutin hyvin, miten masennuksesta toivutaan, joo, liikkumalla. Sehän on selvää, sitä vaan ei tuu tehneeksi kun on laiska - jeps! Ja siltikin täällä on niitä sairastuneita aika tavaton määrä, miksiköhän ne ei oo tajunneet sen, että vain liikkumalla ja syömällä oikein, olo on heti parempi?! Kun se masentuneena oleminen on takuulla niin hienoa, että sitä tekee mielellään - joopa joo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä vaan. On kyllä aina yhtä ihanaa, kun ihmiset yrittää päteä asioissa, joista niillä ei ole mitään omakohtaista kokemusta, koski asia mitä hyvänsä. Sitten on vielä olemassa ne sankarit, jotka välttelee, kuin ruttoa, koska masennushan voi vaikka tarttua!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...