tiistai 2. lokakuuta 2012

Parisuhde ei mene aina niin kuin elokuvissa

Kävin kesän alussa erään keskustelun, ehkä hitusen miehiin, tai tarkemmin sanottuna yhteen mieheen katkeroituneen ihmisen kanssa. Katkeroitunut saattaa tosin olla hiukan vahva sana, joten sanotaanko ennemmin, että pettynyt, joka on toki hyvin ymmärrettävää, kun kyseessä on mies.

Voisin kuulemma kirjottaa blogissani siitä, kuinka tosi elämä eroaa esim. Blair ja Chuck ja Carrie ja mr. Big kuvioista. Sellaiset sarjat, kun sekoittavat normaalien ihmisten päät ja saavat odottamaan ihmeitä. Minua hymyilytti jo tässä vaiheessa.


Niin, olisihan se toki parempi jos elokuvissa naiset roikkuisivat säälittävinä ihastustensa perässä ja eläisivät miestensä miellyttämiselle niin kovin, että saisivat heidät säälistä ryhtymään parisuhteeseen. Lopulta naiset eläisivät kuitenkin elämänsä onnettomina loppuun asti, koska mies haukkuisi, pettäisi, ei ehtisi melkein koskaan näkemään, laittaisi omat tarpeensa aina naisen edelle, eikä muutenkaan kunnioittaisi naistaan - ainakaan tarpeeksi. (Huomatkaa itseironia.) Tietenkään sellaisia elokuvia ei tehdä, koska rakkaus ei ole sellaista.

Toisaalta eihän sitä toki tiedä, vaikka Big lähtisi seuraavaksi lätkimään, eivätkä Chuck ja Blairkaan löytäisi enää ikinä toisiaan. Saduissakaan ei ikinä kerrota mitä häiden jälkeen tapahtuu. "Elivät elämänsä onnellisina loppuun asti", no niin varmaan joo! Mistä sitä tietää, jos Lumikki tykästyikin johonkin kääpiöistä, tai Kulkuri muutti mielensä ja lähti kiertelemään maailmaa sen sijaan, että olisi jäänyt hoivaamaan pentuja. Mitä jos Kaunottaren ja Hirviön Hirviökin muuttui taas itsekkääksi palattuaan takaisin ihmiseksi ja iski itselleen jonkun uuden heitukan? Pocahontaskin vaihtoi miestä noin vain. Sen tietävät kaikki, jotka ovat nähneet pahamaineisen jatko-osan.

Ei auttanut. Sain vastaukseksi vain lisää vastaväitteitä.

"Ne on aina jossain vaiheessa tullu takasin monen monta kertaa molemmissa sarjoissaja (=Sinkkuelämää ja Gossip girl) Chuckhan sanoo Blairille et se ei haluu sitä enään ja sit se kuitenkaa rupee taas jahtaa sitä kun ei saa..."

Tässä vaiheessa hymy oli jo korvissa, sillä muistin varsin hyvin itse kokemani monen monta vuotta kestäneen kissa ja hiiri leikin. Sen, missä hiiri alkoi kummasti kiinnostaa kissaa aina, kun kissa ei kiinnostanut hiirtä. Oli pakko kysyä "entäs minä sitten?"



"Sulla on Big ja Carrie suhde tolvana"

DING DING DONG! Bingo. Ensin toveri väittää kiven kovaa, ettei elämä voi olla, kuin elokuvissa, tai tv-sarjoissa, mutta hetkeä myöhemmin toteaa minun elävän juuri sellaisessa parisuhteessa. Ristiriitaista, eikö totta?

Toki saatan olla vain poikkeus, joka vahvistaa säännön. Olen minä itsekin verrannut parisuhdettani niin Carrien ja Mr. Bigin, Blairin ja Chuckin, kuin Rachelin ja Rossinkin suhteisiin. Kaikissa toistuu sama kaava: erotaan, palataan yhteen, erotaan, palataan yhteen... sekoitetaan pakkaan pari muuta naista ja niin edelleen. Toisin kuin Sinkkuelämää ja Frendit, minun tarinani kuitenkin jatkuu vielä.

Toki olen seitsemän vuoden on-off suhteen jälkeen saanut itselleni avomiehen, mutta se ei suinkaan tarkoita automaattisesti onnellista loppuelämää, ei ainakaan välttämättä yhdessä.


♥: Tintti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...