Pahimpia on aamut joiden päättymistä ei näy

Tämä viikko on ollut suoraan sanottuna aika helvetillinen. Niinä päivinä, kun mun ei oo pitänyt lähteä töistä aikasemmin, mun on pitänyt jäädä ylitöihin, jotta saan poissaolot paikattua. Liian paljon töitä ja liian vähän aikaa levätä ja se näkyy. (Paitsi siinä etten ole ehtinyt päivittelemään blogia, myös kaikessa muussa.) Teen taas ihan naurettavia virheitä, koska en ole henkisesti läsnä, toimin automaattivaihteella, eikä mulla ole suoraan sanottuna välillä hajuakaan siitä mitä oon päivän aikana tehnyt. Katoilen jonnekin ja sitten havahdun yhtäkkiä ilman minkäänlaista aavistusta siitä mitä olen juuri tehnyt ja mitähän ihmettä mun pitäis tehdä seuraavaksi. Muut yrittävät lohdutella sanomalla, että pitää vaan olla tarkkana, niin kyllä se siitä. Yritä siinä sitten keskittyä yhtään mihinkään, kun et kykene pysymään henkisesti edes läsnä. Puoleen päivään asti olen muutenkin jossain horroksessa ja meinaan nukahtaa jatkuvasti pystyyn.

Ihan näin ohimennen huomautan, että vaikka lähtisin töistä aikaisemmin, se ei toki tarkoita, että mulle jäis jotenkin enemmän vapaa-aikaa, tai että ne päivät olis jotenkin helpompia. Ehei. Päinvastoin. Töistä meen suoraan polille ja sitten pitäisi tehdä tunti, tai välillä jopa kaksi tuntia hommia oman itsensä ja mielensä kanssa ja itsensä työstäminen se vasta rankkaa puuhaa onkin. Kotiin päästyäni oon ihan rättipuhkiväsynyt.
Kameraryhmän aiheena oli tällä viikolla syksy

Ensi tiistaina pitäis taas lähteä töistä puoli kahdelta ja keskiviikkona kolmelta. Se tarkoittaa sitä, että mun pitäis maanantain, torstain ja perjantain aikana tehdä sisään 3h 30min. Sitä seuraavan viikon kameraryhmän taidan jättää suosiolla väliin, muuten joutuisin tekemään sisään viel 2h 30min, eli yhteensä 6 tuntia kolmen päivän aikana. Mission impossible.

Mikäli olisin yhtään paremmassa kuosissa voisin toki jaksaa olla kolmena päivänä töissä kahdeksasta kuuteen, mutta se tarkoittaisi sitä, että olisin vasta seitsemältä kotona ja nukkumaanmeno pitkittyisi. Ei onnistu. Tänäänkin nukuin pommiin.

Psykologin kanssa tuumailtiin, että mulle tekis tän työrypeaman jälkeen varmaan ihan hyvää vaan levätä muutama viikko ennen kuin edes harkitsen uudentyön aloittamista. Eipä toki sillä, että mulla olis vielä mitään uutta duunia tiedossakaan.

♥: Tintti

Kommentit

Suositut tekstit