"Mörkö, olisimme iloisia jos lähtisit kotiin"

Unohdin ihan mainita, että aamuni kruunasi se, kun joret alkoivat kampin laiturilla linja-autoa odotellessa. Voi sitä ihanuutta, kun saa odotella puolisen tuntia ennen kuin pääsee vessaan. ♥

Juu ei, se ei ollut tämän postauksen pointti. Jorejen alkaminen nimittäin selitti sen, miksi nuppini on ollut viikonloppuna sekaisemmin, kuin tavallisesti. Vaikkakin masentuneena on välillä vähän sellainen olo, kuin olisi menkat koko ajan. Tunteet on yhtä vuoristorataa: yhdessä hetkessä olet iloinen ja hymyilet, kuin naantalin aurinko ja seuraavana sekuntina räjähdät räyhäämään, kuin atomipommi, tai mökötät ja mumiset itseksesi jossakin nurkassa, ellet sitten ole jo kyynelehtimässä, kuin niagaran putous.

Eilen tulin jollain merkillisellä Tintin logiikalla siihen lopputulemaan, ettei M loppujenlopuksi ehkä olekaan ihan niiiin huono mies, kuin sitä tulee usein ajatelleeksi. Toki se käyttäytyy edelleen paskasti, en minä sitä kiellä, mutta on siinä ne hyvätkin puolensa. (Enhän minä nyt muuten hänen kanssaan eläisi. Enhän minä nyt kuitenkaan mikään idiootti ole!) Se ei esimerkiksi ole painostanut mua yhtään mihinkään  muutamaan viime kuukauteen, eikä ole esimerkiksi vikissyt kertaakaan siitä, ettei ole saanut tarpeeksi läheisyyttä, tai mitään muutakaan. Eilen palkitsin M:n odotuksen. Sen jälkeen listasimme toisillemme omat menomme. Alku kai sekin.

Tänään tosiaan alkoivat sitten ne joret, kolme päivää myöhässä... Ne on aina olleetkin jotenkin M:stä riippuvaisia. Huvittavaa sinänsä.


 ♥: Tintti


Kommentit

Suositut tekstit