Miten sä voitkaan olla noin tyhmä ja viisas samalla?

Käytiin taas eilen M:n kanssa ei-niin-kovin-kehittävä- kehityskeskustelu meidän suhteen tulevaisuudesta. Kysyin ihan suoraan mitä se tältä suhteelta oikein haluaa ja vastauksen sijaan se heitti saman kysymyksen bumerangina takaisin ja väitti, etten ole vastannut kysymykseen, kuin hypoteettisesti. Miten muuten siihen voi edes vastata? En kai minä voi etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan ja mitä ei. Saati sitten että osaisin lukea toisen ajatuksia, kun se ei niitä viitsi ääneenkään sanoa.

Minusta perheen perustaminen, naimisiin meno ja oman asunnon ostaminen ovat ihan hyviä ja mahdollisia tavoitteita, vaikkeivät kovin omaperäisiä olekaan. Mitä muuta tuohon kysymykseen sitten pitäisi vastata? Minun vastaukseni oli kuitenkin pidemmälle ja tarkemmin mietitty, kuin miehestä viimein puserrettu "mä haluan että tää toimii". Hirveen kiva joo, mutta miten se voi olettaa, että kaikki alkais toimia ihan itsekseen? Että tästä tulee vuosisdan rakkaustarina ilman, että sen eteen tarvitsee tehdä mitään? Niin, että se voi edelleen juosta baarissa ja polttaa ketjussa tavalliseen tapaansa ja eletään onnellisina elämämme loppuun asti?

M oli sitä mieltä, että on ihan sama mihinkä suuntaan sitä lähtee, kun kaikki menee kuitenkin vittuileen. On aina yhtä suuri ilo keskustella asioista rakentavasti noin kypsän ihmisen kanssa. Siihen miksi kaikki menisi vittuilleen M ei osannut sanoa mitään, niin vain kuulemma kävisi. En oikein uskonut M:n ennustajan taitoihin, enkä täten sulattanut vastausta, jolloin sain kuulla, etten ole kuusen kirkkain valo. Miksi mä edes yritän...?



Mua ahdistaa. Mua todella ahdistaa se, että tein mä miten hyvänsä, niin lopputulos on aina sama. Mä en jaksa olla koko ajan varpaillani ja miettiä, että mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei, jottei mies suutu, katoa omille teilleen ja lakkaa vastaamass puhelimeen, kuten sillä oli ennen hyvinkin usein tapana tehdä. Möläytin ajatukseni ääneen ja vastaus oli odotettu, muttei toivottu.

"Ai, että tässä suhteessa ei saa enää suuttua, tai olla vihanen? Just just."
Miten joku osaakin olla noin rasittava?

Turhautuneena toistin saman vanhan kysymyksen, vain kuullakseni saman vanhan vastauksen.
"Miksi sä olet mun kanssa?"
"Koska mä rakastan sua"
"Ja missähän se näkyy? Siinä et mä odotan täällä yksinäni kun sä juoksentelet ties missä?"
"Miksi sä odotat?
"No että mä voisin olla sun kanssa!"
"Mikset sä oo sun kavereiden kanssa?"
"No koska mä haluaisin olla SUN kanssa ja ne ei halua, että mä oon sun kanssa".
"Onko ne sit jotain kavereita?"
Todellakin on.

Sain myös kuulla, että voisin odotellessani tehdä vaikka kotitöitä! Kyllä, sitähän mä olenkin aina halunnut tehdä. Siivota miestä varten, jotta sen olis kivempi tulla humalassa puhtaaseen kotiin.

M oli sitä mieltä, että kyllä hän yrittää tehdä suhteen eteen pieniä asioita, mutten kuulemma ole huomannut niitä. Voi kyllä minä huomaan, mutta riittääkö todella se, että mies osoittaa huomiotaan, kun on ensin ollut yön kateissa, tai valmistaa kerran vuodessa riisipuuroa? Niin, kun se ei riitä.

"Aha, eli nyt ei sit olekaan hyvä juttu et mä tulin kotiin ollenkaan!? Jos ei kelpaa niin voin mä lopettaa ne pikkujututkin!"

Kypsää. Todella kypsää.

Jotenkin kummasti saatiin kuitenkin sovittua, että baarissa saa käydä tästä lähin vain kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa me poistutaan kämpästä tekemään jotakin YHDESSÄ. Ei sen tarvitse olla välttämättä mitään erikoista. Viedään esim. Koira lenkille, tai käydään kaupassa. Pääasia, että tehdään edes jotain.

Ketään ei varmaankaan yllättynyt, että nää oli mun ehdotuksia? Niinpä. M:llä ei tunnu olevan mitään ideoita tämän parisuhteen parantamiseksi.



ps. Nukahdin taas aamulla bussiin. Ylläri? No ei..

♥: Tintti

Kommentit

  1. oletko varma ettet ole tekemisissä narsistin kanssa, kuulostaa vähän sille kun aina sinua syytttää ilman syytä .. tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoraan sanoen en ole varma yhtään mistään, mitä tuohon mieheen tulee. On kyllä kieltämättä tullut itsekin monesti mietittyä, että onko kyseessä ihan oikeasti narsisti, vai onko se muuten vaan itsekäs kusipää. Kiitos, sitä tarvitaan! ♥:)

      Poista
  2. Kuulostaa raastavalta :P. Ei nyt ehkä ihan narsistilta mutta epäkypsältä tapaukselta. Ikävä kysymys, mutta ootko ajatellut että se vois olla toi suhde joka masentaa sua (Mulla meinaan parani DIAGNOSOITU masennus kun lemppasin vastaavanlaisen hyypiön. En nyt trakoita että sun pitää lempata se mutta kannattaa panostaa ainakin enemmän itseesi kuin "teihin")
    Jaksuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ajatellut ja toisaalta olen ajatellut myös sitä kuinka masennun entisestäni jos erotaan... Eihän me psykologin kanssa paljon muusta väännetäkkään kuin siitä kumpi on pahempi: jäädä vai lähteä. Äääh. Ei ole elämää turhan helpoksi kyllä tehty.

      Poista
  3. Yhdyn Laraan ja Anonyymiinkin. Minusta tuossa M:ssä on hiukan narsistisia piirteitä ainakin käytöksen suhteen. Hän tuo niin hirvittävällä tavalla mieleen mun exän, jonka kanssa olimme lähes 5 vuotta yhdessä, 2 viimeistä vuotta mietin, ja yritin (jopa muuttaa itseäni), jotta hän olisi onnellinen, tekisi asioita kanssani jne.

    Ei se toiminut. Muutos lähtee ihmisestä itsestään. Kukaan toinen ei voi tehdä toista onnelliseksi. Ensin pitää osata olla itse onnellinen ja voida hyvin itsensä kanssa. Sitten voi vasta olla onnellinen toisen kanssa. Se, että pakottaa toisen muuttamaan omia tapojaan jne. ei toimi, ei se auta, jos se toinen ei sitä halua. On siis turha yrittää muuttaa aikuista ihmistä, jos se ei itse näe mitään vikaa omassa itsessään. Ehkä se muuttuu - kun ensin tajuaa, ettei mitä tahansa voi tehdä toiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta. Ensimmäiset vuodet mä juoksin sen perässä ja yritin miellyttää sitä parhaani mukaan. Ei tosiaan toiminut. Sitten mä annoin periksi ja se juoksi hetken mun perässä. Nyt me ollaan toistemme kanssa vaan ihan jumissa. Mut päätin etten lähde ennen kuin voin sanoa että oon oikeesti tehny parhaani ja yrittänyt kaikkeni. Viime aikoina kun en oo yrittäny paljon muuta kuin jaksaa.

      Poista
  4. voi tiipaa tiipaa.. tiiät kyllä mietä mieltä olen.. natsistien kanssa tulee olee onneton loppuun asti. hetken ne sittetaas on kivoja vaan ettet lähtisi ja pysyisit siinä samassa paskassa. you know i know.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit