tiistai 16. lokakuuta 2012

Kahden vaiheilla

Minulla iskee aina toisinaan hirveä itsetunnon puute johtuen ulkonäöstäni. En pysty muuttamaan naamavärkkiäni, mutta se asia jolle on "helppo" tehdä muutoksia ovat hiukset. En vain edelleenkään tiedä mitä haluan, tai mikä minulle oikeasti sopii.

Toisaalta haluaisin ihan hirmusti olla blondi. Hipelöin ja katselen vaalennusaineita aina yhtä kaihoisasti ja olen kateellinen jokaiselle vastaantulevalle blondille. Tiedän kuitenkin, että vaalennusaineet ja tukan tuuheutusprojekti eivät onnistu mitenkään samaan aikaan. Tiedän myös sen, että itken ja kadun heti vaalennusmönjää päästä poistaessani sitä, että puolet tukasta huuhtoutuu aineen mukana viemäriin.

Toinen vaihtoehto, jota olen toisinaan miettinyt on huomattavasti hellävaraisempi. Nimittäin color maskin kahvin värinen, sävyttävä tehohoito. Putkilon hinta vain on aika kirpaiseva ja sävyn ilo hyvin lyhytaikainen. On siinä toki se hyväpuoli, että jos lopputulos ei miellytä värin saa muutamalla pesukerralla huuhdottua viemäriin. En vain haluaisi haaskata rahaa ostamalla koko tuubia vain sitä kerran kokeillakseni. On nimittäin varsin mahdollista, ettei tökötti tartu ja sävytä kuontaloani minkään vertaa.

VS  

Kolmas vaihtoehtokin on toki olemassa. Nimittäin tyytyä omaan kuontaloon sellaisena kuin se nyt on ja antaa oman värin kasvaa suunnitellusti täyteen pituuteensa. Kyse on kuitenkin loppujenlopuksi itsetunnostani, joten luultavasti olen ihan yhtä onneton ja epävarma oli tukka minkä värinen hyvänsä.

T: Tintti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...