torstai 11. lokakuuta 2012

Ai mikä parisuhde?

Minua pyydettiin kertomaan enemmän parisuhteestani ja täältä pesee. Aihe tosin on aika vaikea, sillä täällä on vietetty aikamoista hiljaiseloa jo pidemmän aikaa. Kutsuvat sitä kuivaksi kaudeksi, mutten tiedä lasketaanko neljää kuukautta enää kaudeksi, vai ikuisuudeksi. Olen suoraan sanottuna aikamoisen turhautunut. Välillä tuntuu, että olen kuvitellut koko ihmissuhteen ja koko ihmisen, koska niin harvoin miestä edes näen ja tätä kutsutaan kuulemma avoliitoksi.

Toki se toinen osapuoli käy täällä toisinaan nukkumassa, mikäli baarireissuiltaan mitenkään malttaa ja muistaa tulla omaan sänkyyn. Yleensä muistaa, mutta sekin tapahtuu yleensä vasta hesarin kolahdettua postiluukusta. Toisinaan herra ei kuitenkaan löydä kotiin vielä aamuksikaan. Eikä se mukamas tiedä, että miten kummassa se on on onnistunut eksymään yhdeksän vuoden aikana vähintään kolmentoista eri naisen sänkyyn, ties kuinka monta kertaa - niin vain tapahtui. (Paskanmarjat.)  Toisinaan melkein toivon, ettei se kotiin tulisikaan, jotten joutuisi heräämään siihen järkyttävään kolinaan, enkä nukkumaan vanhalta viinalta ja halvalta tupakalta haisevan miehen vieressä.

Meidän arkihan menee niin, että mä herään aamulla ja se jää nukkumaan, kun itse lähden töihin. Töiden jälkeen tulen kotiin ja se on töissä (tai baarissa, jos sillä on vaapapäivä) ja jos oikein hyvä tuuri käy, se tulee kotiin juuri, kun olen menossa nukkumaan. Siinä ajassa ehtii oikein hyvin vaikka vähän tapella tiskeistä. Joinakin harvoina ja valittuina vapaapäivinään se on kotona, kun tulen töistä. Täällä se istuu pimeässä nurkassa koneen ääressä pelaamassa, tai katselemassa hassun hauskoja videoita riemurasiasta. Mikäli sillä on hyvä päivä, se saattaa sanoa jopa moi. Yleensä se ei sano mitään, hyvä jos huomaa minun edes tulleen.

Kerran viikossa käyn polilla haukkumassa kuinka paska mies mulla on ja sitten yritetään kauheasti miettiä, että mitä mä voisin omalta osaltani vielä tehdä tän suhteen eteen, mutta minkäs teet, kun näätkin miestä keskimäärin vain puolituntia viikossa. Ollaan me myös ihan tosissamme mietitty, että mikä siinä miehessä on vikana. Eikö se vain halua, tai tahdo sitoutua, vai onko se muuten vain ihan idiootti? Yleensä päädytään vastaukseksi sellaiseen kompromissiin, että se on idiootti joka ei halua, eikä kykene sitoutumaan.

Mitä me sitten teemme miehen kanssa yhdessä? No emme oikeastaan yhtikäs mitään. Välillä voidaan vähän riidellä, nukkua yhdessä ja jos miehen pakottaa tekemään ruokaa, voidaan jopa syödäkin yhdessä, mutta se on hyvin hyvin harvinaista. Kerran viikossa, tai kahdessa voidaan pussata kerran. Siis nimenomaan pussata, eikä missään nimessä suudella. Mieshän vois vaikka kuvitella, että haluaisin siltä jotain muutakin. Enkä halua, tai jaksa. Yleensä en kumpaakaan. Työ imee minusta kaikki voimat. Viikonloppuisin voisi ehkä huvittaa pussailla vähän enemmänkin, mutta mies on toki ehtinyt livahtaa jonnekin omille teilleen, ennen kuin asiaa on ehtinyt edes ajatella.

No ei kai meillä oikeasti noin kurjaa ole. Veihän se mut kaatosateella korkeasaareen ja käydäänhän me leffassakin - ainakin kerran vuodessa.



♥: Tintti

4 kommenttia:

  1. Näin ulkopuolisena, minä lähtisin tuosta suhteesta. Ei kukaan ihminen ole tuollaisen käytöksen arvoinen! Paljon voimia sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin suhteessa olevana olen toisinaan täysin samaa mieltä kanssasi. Lähteminen on vain helpommin sanottu, kuin tehty... Kiitos, voimia tässä tarvitaankin. :)

      Poista
  2. Sinulla on vain yksi elämä, miksi tuhlaisit sen ihmisen kanssa, joka tuottaa vain sydänsuruja. Tilanne tuskin tulee ikinä tuosta muuttumaan.
    Välinpitämätöntä ja ala-arvoista käytöstä avokiltasi.
    Sinulle toivon kaunista syksyä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se taitaa vähän olla... Kiitos ja oikein hyvää ja värikästä syksyä sinulle! :) <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...