sunnuntai 30. syyskuuta 2012

The Seven Deadly Sins - Gluttony

Gluttony. Lemppari syntini kuvata, kuten saatoin jo mainitakkin. Tämä on varmaankin kolmas kerta, kun napsin kuvia kyseisen teeman mukaan. Edellisellä kerralla en juurikaan edes miettinyt mitä tein ja voitin siitä huolimatta valokuvakilpailusta iphone 4:sen (joka btw. on edelleen ehkä surkein puhelin mitä olen koskaan omistanut, joskin plussaa siitä, että se osaa uida paremmin kuin nokialainen). Tästä on siis jokunen vuosi aikaa, joten syntipäivitys lienee ihan paikallaan. 

Pitemmittä puheitta, herkullista sunnuntaita itse kullekin säädylle!


Voisin syödä vähän noita ja noita ja vielä noita...

Ei kai nyt vielä ala tökkiä?






♥: Tintti

lauantai 29. syyskuuta 2012

Karkkipäivä

Saatoin lupailla esitellä teille kuvat kolmannesta synnistä. Tällä kertaa vuorossa gluttony ja tässä teille pieni maistiainen. Tämän sarjan kuvia siis lisää huomenissa.


Aikaisemmin kuvatut synnit:

ps. On olemassa oikein hyvää syy sille, että syön suklaata oikean ruoan sijaan. Höyläsin vähän juustoa ja alla lopputulos. En uskalla edes kuvitella mitä tapahtuu, kun pitäisi leikata leipää, saati ruveta kokkailemaan hellan äärellä! Kenties juuri tämän takia valitsin miehekseni kokin.




♥: Tintti

perjantai 28. syyskuuta 2012

Ahaa, näin säästän rahaa! (Eli oodi ebaylle)

Selvää säästöä!

Iltaa arvon neidit ja herrat mikäli sellaisiakin tänne on eksynyt. (Ne alekoodit löytyy tuolta toiselta sivulta.) Lupasin teille parit säästövinkit ja minähän olen vähintäänkin sanojeni mittainen mies nainen. Pituutta löytyy vaivaiset 158cm, joten sanani eivät mitä ilmeisemmin ole kovin pitkiä.

Kaikki me tiedämme jo, että ruokaa pitää ostaa vain sen verran, kuin sitä syö, eikä valoja pidä pitää päällä niissä huoneissa, joissa ei ole ja plaa plaa plaa... tuttua asiaa. Eipä siis paneuduta niihin sen enempää vaan mennään suoraan itse asiaan.

Yksi erittäin kätevä säästövinkki on jättää kauppareissu sateen takia kokonaan tekemättä. Vitsi, vitsi, vaikka siinä kyllä säästyttäisiin rahojen kulumisen lisäksi mahdollisesti myös flunssalta.

Ennen vanhaan tein kauppakeskuksissa sitä, että ravasin kaikki kaupat läpi hintoja vertaillakseni ja palasin sitten lopuksi sinne, missä mikäkin oli ollut halvinta. Tämä vie toki hirveästi aikaa ja vaivaa, mutta mitäpä pihi ei tekisi säästääkseen edes muutaman sentin.

Paljon vaivattomampaa, nopeampaa ja melkovarmasti myöskin halvempaa on etsiä ja ostaa tuotteet suoraan netistä. Siinä ei tarvitse edes takapuoltaan nostaa, kunhan jaksaa sormella vähän hiirtä klikkailla ja parhaimmassa tapaukset paketit tipahtelevat postiluukusta ihan itsestään, eikä niitä tarvitse vaivautua hakemaan edes postista.

Ebay on tätä nykyä mun lempparipaikka etsiä mitä-tahansa-ikinä-tarvitsenkin. Esimerkiksi iphonen usb-piuhoille joille on hänen-jonka-nimeä-ei-mainita takia ollut tavallista enemmän tarvetta (niitä saa ebaysta parhaimmillaan alle eurolla) ja niitä onkin tullut tilattua varmaan kolmisen kappaletta lyhyen ajan sisään.

Toisekseen näin syksyn tullen jokainen, tai ainakin osa naisista tarvitsee hameensa alle lämpimät sukkahousut. Kävin jokunen viikko sitten metsästämässä halpoja sukkiksia tarjoustalosta, mutta ei puhettakaan, että niitä olisi ironnut alle 15€:lla ja jos oikein paksut halusi, olisi saanut pulittaa jopa 30€. Siis sukkahousuista!? Ihan älytöntä, varsinkin, kun varpaiden kohdalla on kuitenkin reikä viimeistään seuraavana talvena.

Ei kun ebayhyn ja eipä aikaakaan kun olen saanut itselleni tilatuksi muutamat eriväriset fleecevuoriset sukkahousut kappalehintaan $3.19, eli pyöristettynä jotakuinkin 2,50€. Näin ollen samalla hinnalla jolla olisin saanut tarjoustalosta yhdet vähän ohuemmat sukkahousut, saisin ostettua näitä pehmoisia ja lämpimiä ihanuuksia peräti 6 kappaletta! Selvää säästöä. Sukkahousuja ei voi koskaan olla liikaa.



Toinen vallan hieno esimerkki ebayn edullisista vaihtoehdoista on nutturavalkit.


Tämä pieni söpöläinen on ostettu aikoinaan Glitteristä alennusmyyntien aikaan 2€:lla, kun sen normi hinta olisi ollut huikeat 8,90€!!! Tätä nykyä ovat vähemmän ahneita ja pyytävät kapistuksesta "vain" 3,90€.


Tämä hiukan muhkeampi toveri sen sijaan on ostettu ebaysta ja hintaa sille oli vaivaiset $1.81, eli tämän hetkisillä kursseilla abouttiarallaa 1.40€. Aikamoinen ero, vai kuinka? Toisinaan vähemmällä saa tosiaankin enemmän laadusta tinkimättä. Eri asia toki on, tarvitsetko välttämättä koko nutturavalkkia? Mikäli tulit siihen tulokseen ettet voi elää sitä (ja unohdat sen ensimmäisen käyttökerran jälkeen pompulalaatikkoon pölyttymään) tilaa se ebaysta.


Mikä ihmeen budjettilaskelma?

Mikäli jollakulla on vaikeuksia säästämisessä ja tilillä on tapana tyhjentyä heti palkkapäivänä kokeilkaapa ihan yksinkertaista juttua. Listatkaa ensin kaikki pakolliset menot (viikottainen fazerin sininen ja jumppatunnit eivät kuulu tähän!) ja niihin menevät summat. Tällaisia ovat esimerkiksi vuokra, laskut ja ruoka. Kannattaa aina laskea hiukan yläkanttiin, niin voi loppukuusta vaikkapa yllättyä, kun tilille on jäänyt odotettua enemmän rahaa.

Sen jälkeen listaa harrastukset ja muut huvitukset, jotka eivät välttämättä ole ihan pakollisia, mutta auttavat sinua pysymään järjissäsi. Loppusummasta kannattaa laittaa vaikkapa edes se parikymppiä säästöön yllärikuluja varten ja lopuilla rahoilla voikin sitten huvitella ja rellestää niin paljon kuin sielu sietää.

Kuvassa oikealla yksi esimerkki budjetoinnista. Excel on siitä kätevä ohjelma, että se laskee kaiken puolestasi. Voinen paljastaa, että tuosta summasta jäi aikoinaan säästöön huomattavasti enemmän, kuin laskelma antaa ymmärtää.

ps. Ylellä pyörii aikamoinen asiaan liittyvä opetusohjelma meille kaikille.  Viihdyttävää ja opettavaista iltaa kaikille!

♥: Tintti


Jee, perjantai jee!

Olen ollut koko viikon armottomassa räkätaudissa, ruoka ei ole maistunut ja töiden jälkeen olen ollut ihan kuitti. Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, sillä olen siitä huolimatta tehnyt kaksinverroin töitä.

Koko pää on edelleen tukossa ja nenä vuotaa kuin niagaran putous, mutta harvinaisen koiravapaan viikonlopun kunniaksi (mulla on jo nyt ikävä sitä karvaturria, vaikka se ei ole vielä lähtenytkään) ajattelin yrittää jaksaa puunata koko kämpän ja kenties viimeinkin toteuttaa yhden pitkä aikaisista haaveistani ja viettää yhden lepopäivän pelkässä pyjamassa! Mikäli olo tästä yhtään paranee voisin viikonlopun aikana myös napsia kuvia lempparisynnistäni ylensyönnistä ja kenties uskaltautua tekemään yhden videopostauksenkin. Sen minä kuitenkin lupaan, että iltasella on luvassa vielä ainakin parit säästövinkit. Pysykää siis kuulolla. :)

Hyvää työ-/koulu-/vapaapäivää itse kullekin!

<3: Tintti

torstai 27. syyskuuta 2012

Tähtibloggaaja

Hei! 

Jotkut teistä ehkä huomasivatkin tuonne vasemmalle ilmestyneen vaaleanpunaisen möllykän. Ilmoittauduin vastikään Cosmopolitanin tähtiboggaajaksi. Ai mistäkö on kyse? 

Cosmopolitanin toimitus valitsee kerran kuussa kisaan ilmoittautuneista bloggaajista kaikista cosmoimman ja tähtibloggaaja pääsee kuukaudeksi bloggaamaan cosmon sivuille ja malliksi kuvauksiin, sekä saa Cubuksen lahjakortin ja kosmetiikkapalkintoja.

Ei minua lahjakortit, tai kosmetiikkapalkinnot niinkään kiinnosta, sillä kirjoittaminen on intohimoni ja unelmani on saada juttujani joskus julkaistua jonnekin muuallekin, kuin pöytälaatikkoon, tai tähän blogiin. Täten julistan, että jos jostain kumman syystä pääsen cosmopolitanin sivuille bloggailemaan, voin vaikka arpoa kosmetiikat, taikka lahjakortin tykänneiden kesken. Kättä päälle, tämä oli lupaus!

Lisäksi eniten tykätty blogi palkitaan joka viikko, joten käykäähän murut tyksimässä! ♥



♥: Tintti

maanantai 24. syyskuuta 2012

Joko taas on maanantai!?

Tänään tuli syötyä:
Pussillinen salmiakkipalleroita
Neljä palaa kauraleipää lauantaimakkaralla
Hampurilainen kananmunalla ja ketchupilla
Desi Sokeri+sitruunamehu mönjää
Litra Coca-colaa


Maanantai. Saan heti ensimmäiseksi kuulla, että minun on turha meikata, koska näytän jokatapauksessa ihan yhtä rumalta. Kiitti hitsisti.

Ulkona sataa vettä. Olen taas unohtanut sateenvarjon eteisen naulakkoon, mutten ehdi enää palata sitä hakemaan, sillä olen jo myöhässä.

Bussi menee nenän edestä. Pian tulee toinen, mutta vahinko on jo tapahtunut.

Juoksen taas henkihieverissä espooseen vievään bussiin. Silmissä sumenee, haukon henkeä, kuin kala kuivalla maalla ja jalat tuntuvat spagetilta. Jotenkin kummasti kuitenkin selviän ja ehdin bussiin kaatumatta.

Lähden töistä kaksi tuntia aikasemmin mennäkseni keskustelemaan toimintaterapian aloittamisesta, vaikka saman keskustelun olisi ihan yhtä hyvin voinut käydä puhelimessa, eikä minun nyt tarvitsisi jaksaa kökkiä töissä toista päivää kahdeksasta viiteen. Väsyttää jo pelkää ajatus. Toimintaterapia alkaisi 9.10, kellon ajasta ei ole tietoakaan, mutta mua vähän pelottaa että se on niin kivasti keskellä päivää, ettei mulla ole töihin niinä päivinä mitään asiaa, eikä mulla todellakaan olis varaa mihinkään palkattomiin vapaapäiviin. *Ärräpäitä.*

Huomenna meen itkemään psykologille. Sori toverit, mutta tällä kertaa ette saa nähdä kirjettä, koska en ole varma olenko valmis näyttämään sitä psykologillekaan.

Mun olis pitänyt olla sängyssä jo tunti sitten, joten hyvää yötä mussukat!

♥: Tintti

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tintin ruokapäiväkirja osa 1

Sunnuntai 23.9:
- 3 palaa kauraleipää lauantaimakkaran kera. (Ei voita, koska se on pahaa)
- Puolikuppia nuudeleita suolalla maustettuna
- Kaksi salmiakkipalleroa
- Viisi palaa Fazerin sinistä
- Liikaa Coca-colaa

Heräsin tänään kolmelta ja melkein toivoin olevani kuumeessa, koska olo oli sen verran tukala. Mittari näytti kuitenkin vain 37.5, eli ei pientä lämpöä kummempaa. Damn. Ruoka on maistunut tänään aika heikosti. "Aamupalaksi" tein itselleni neljä palaa kauraleipää.

Mikäli haluaa pysytellä laihana ja syödä mahdollisimman vähän tuntematta huonoa omaatuntoa, tässä pari vinkkiä, joilla pidät itsesti nälkiintyneenä ja koirasi tyytyväisenä.

Laske leipäpala keskelle olohuoneen pöytää ja käännä selkäsi sekunniksi. Katso pöydälle ja huomaa leipäsi kadonneen. Totea, että koirasi on muina miehinä napannut leipäsi ja tarjoaa sitä nyt sinulle häntä heiluen. Mikäli et pidä kuolaisista lisämausteista leivälläsi, kiitä kohteliaasti ja anna koiran syödä leipäsi tämän kerran, koska et olisi itse syönyt sitä kuitenkaan, eikä maksettua ruokaa kannata roskiinkaan heittää.

Ole hyvä äiti!

Tunne huonoa omaatuntoa siitä, ettet ole syönyt päivällistä, vaikka olet luvannut niin psykologillesi. Mielesi ei tee mieli mitään mitä kaapista löytyy, etkä oikein jaksaisi mitään tehdäkkään, joten turvaudut helpoimpaan vaihtoehtoon mitä keksit: nuudeleihin.

Keitä nuudelit ja mausta ne pelkällä suolalla. Totea puolet syötyäsi, että olet täynnä, etkä pysty syömään enempää, koska pelkkä ruoan ajatteleminenkin oksettaa. Huuhtele jäljelle jääneistä nuudeleistasi pahimmat suolat pois ja syötä loput koirallesi.

Nauti loppuilta hyvillä mielin karkkia ja jäätelöä, koska niitähän sinä olet koko päivän kuitenkin himoinnut ja loppujen lopuksi psykologisi on painottanut, ettei ole väliä mitä syöt, kunhan syöt edes jotakin.

Must Dark Shots 3 pussia 2€ - Karkkitori


Ps. Ennen kuin joku alkaa jotain urputtaa, niin en todellakaan tosissani tarkoita, että kenekään tulisi ottaa minusta mallia. Olen hyvä näyttämään vain huonoa esimerkkiä, joten älkää kokeilko tätä kotona. :))

♥: Tintti

The Seven Deadly Sins - Sloth




Meitsi sunnuntai aamuna. Ja päivänä. Ja iltana. Ja muinakin päivinä... Ei muuten tarvinnu paljon lavastaa.








♥: Tintti

perjantai 21. syyskuuta 2012

Relax, Take It Easy

Jälleen kerran yksi viikko ohitse, 5viikkoa ja 3päivää jäljellä. Jaksaa, jaksaa! Olisikin kyse vaan jaksamisesta, MUTTA, kun pää ei muutenkaan toimi ja teen ihan tyhmiä huolimattomuusvirheitä! Äsh.

Tänään jaksoin olla töissä jopa viiteen, koska halusin saada yhden koulun valmiiksi. Inhoan sitä, että töitä jää viikonlopun yli roikkumaan. Lisäksi jouduin tekemään tunteja sisään, sillä olen maanantaina menossa keskustelemaan mahdollisesta toimintaterapian (TAIKINATERAPIAA! Okei, mun tarttee ehkä lopettaa toi...) aloittamisesta.

Ketipinorit on suuremmalla annoksella auttaneet mua nukahtamaan, joskaan ne eivät edelleenkään pidä unta kovin hyvin. Parempi kuitenkin näin, kuin niin, että kukun kolmeen-neljään asti aamulla saamatta ollenkaan unta.

Tän illan vois vaan kelliä sohvalla ja katella telkusta kaikkea moskaa. Niin ja fiilistellä taas vähän Mikaa, koska pienen hiljaiselon jälkeen olen taas jotenkin ihan koukkuuntunut kyseisen herran musiikkiin. ♥


Myöhemmin tämän viikonlopun aikana luvassa ainakin kuvia mun helmasynnistäni: laiskuudesta, koska masennushan on tunnetusti yhtä, kuin laiskuus. Ainakin joidenkin mielestä. Siihen asti näkemiin ja hyvät viikonloput kaikille! ♥

♥: Tintti 

tiistai 18. syyskuuta 2012

Lääkkeet, lääkkeet...

Vaihdettiin mun psykoaika kivasti tällein tiistaille ja myöhäsemmälle ajankohdalle, niin, ettei mun tartte lähteä töistä, kuin 20minuuttia aikaisemmin. Meinasin tosin lähteä jo kymmeneltä aamulla, koska meinasin ihan kirjaimellisesti nukahtaa pystyyn! Sinnittelin sit kuiteski loppuun asti.

Psykolla oli taas aika hiljaista. Meinasin nukahtaa paikoilleni. Turhauduin itseeni ja niin varmaan psykokin, vaikkei se sitä tietenkään näytä.

Tän postauksen pointti oli kuitenki vissiin se, että sain samalla reissulla noudettua mun uusitut reseptit ja sain ilokseni huomata, että annoksia oli nostettu!

Ketipinor nousi 12,5mg:sta 25-50mg:n, eli puolesta tabusta yhteen-kahteen tabuun illassa. Essitalopraami taasen nousi 10mg:sta 20mg:n. Katotaan miten käy!

Kävin myös tavalliseen tapaan ostamassa viikon ruoat. 20€ upposi tällä kertaa, yleensä menee 15€. Jotain parannusta ehkä havaittavissa?

♥: Tintti

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

The Seven Deadly Sins - Pride

Lauantaiyö + Tintti + Kamera =








Ps. Korsetin pukeminen yksin on yhtä h*******ä, joten joo, tiedän, että se on iiihan liian löysällä. Haluaisin sanoa, että ensi kerralla joku saa tulla köyttämään mut, mutta kun inspis iskee, niin siinä ei ehdi apujoukkoja odotella.

Yksin kuvaamisessa tarvitaan siinäkin mielikuvitusta, sillä kamera pitäisi saada sijoitettua jonnekin ns. sopivaan paikkaan. Tänään "jalustana" toimi kaksi tuolia. Tarkemmin sanottuna niiden selkänojien välit.

Mitäs teidän lauantai-iltaan/-yöhön kuului?


♥: Tintti

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kissojen (synkkä ja myrskyinen) yö

Perjantai

Eilen kävin tuon yhden apinan miehen kanssa korkeasaaressa katselemassa kissapetoja ja muita elukoita. En ole käynyt korkeasaaressa moneen vuoteen, joten olo oli aikalailla nostalginen. Harmillista, että vierailu jäi vain parin tuntiin, sillä oltaisiin varmasti viihdytty saaressa pitempäänkin, ellei koko illan olisi tuullut ja satanut. Ensi kesänä on kyllä ihan pakko mennä hyvällä säällä uudestaan, koska multa jäi mm. pikkupandat näkemättä!

Lähdetään taas-taas-taas
uudestaan-taan-taan
Korkeasaar-saar-saarta
katselemaan-maan-maan!


Itse kisuista minulla ei nyt valitettavasti ole yhtään kuvaa, sillä tungos aitauksien edessä oli arvatenkin niin valtava, että oli onnekas, jos näki otuksista edes vilauksen. Lisäksi mun kamera ei vissiin tykännyt siitä trooppisesta ilmastosta ja kaatosateesta, koska sen laukaisin vain lakkasi yksinkertaisesti toimimasta. Kuvaaminen jäi siispä harmillisesti vähän vähemmälle, kuin oli tarkoitus.

Tässä nyt kuitenkin vähän alkuillan kuvasatoa.







Kummajais-kummitussirkat

Lättäjalat

Tää vuoristoheebo vaan makoili tuolla ylätasanteella. Siinä vaiheessa kun lähdettiin kotia kohti se kyyhötti edelleen samassa paikassa, joskin sen verran virkistyneenä, että oli noussut seisomaan.


Tästä piti ottaa kuva ihan vaan siksi, että tää oli ehkä meitsin lemppari elukka pienenä. Kuka mistään leijonista ja seeproista välittää, jos on riikinkukkoja?



Lauantai

Tänään mun oli tarkotus vaan levätä ja maata kotona mahdollisimman väljissä vaatteissa, jotka ei varmasti puristais yhtään mistään vaikka mättäisin vatsani täyteen herkkuja koko päivän.

Serkku oli kuitenkin töihin lähtiessään unohtanut lompakkonsa kotio, joten toimin pelastavana enkelinä ja kävin itiksessä pelastamassa sen nälkäkuolemalta ja asiakkaat mahd. kiukkuselta myyjältä. Sain mukaani pienen ja soman hyvältä tuoksuvan suihkugeelilahjuksen. Ja kun nyt kerran olin itikseen asti raahautunut, kävin nappaamassa mukaani vielä yhden jätskipaketin, koska olin sen ihan saletisti ansainnut.


Lauantainen pikahätänuttura.
♥: Tintti

torstai 13. syyskuuta 2012

Onneksi huomenna on perjantai...

Torkutan kelloa viimeiseen asti. Vartti aikaa seistä pysäkillä. Se ei olisi mahdottomuus, jos saisin itseni sängystä ylös. Mies päättää herätä samaan aikaan ilmeisesti vain tehdäkseen aamustani mahdollisimman hankalan.

"Aiotko sä syödä noi kanat?"
"En, ne unohtu siihen"
"Miten voi unohtaa ruokaa?"

Varmaan samalla tavalla, kun unohdin TAAS ottaa aamulääkkeet, unohdin mihin olin laittanut avaimet, unohdin tehdä eväät jo eilen. Samalla tavalla, kuin olin unohtanut salsakastikkeen olohuoneen pöydälle, sen olinko jo pessyt hampaani vai en ja niin edelleen ja niin edelleen...

En löydä huppariani mistään, vaikka käytin sitä viimeksi eilen. Kello käy, viisi minuuttia aikaa seistä pysäkillä.

"Noin käy kun ei laita tavaroita paikoilleen". Tekisi mieli tirvaista noita ilveileviä kasvoja.

Melkein itkettää. Sairasloma käy hetkellisesti mielessä, mutta torjun ajatuksen. Kotona olisi liian vaikeaa. Kuulen jo olevani laiska.

Myöhästyn bussista, jonka takia myöhästyn metrosta. Espooseen menevään bussiin kyllä ehdin, vaikka olenkin seitsemän minuuttia aikataulusta jäljessä. Se vain tarkoittaa, että taas pitäisi juosta.

T: Tintti

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kirje psykologille

11.9 


Jokainen aamu tuntuu entistä hankalammalta nousta ylös. Venytän heräämistä parilla minuutilla, jätän taas hampaat pesemättä, koska tuntuu ylivoimaiselta pidellä kättä ylhäällä ja vaikka tiedän, että minulla on kiire, jalat eivät tottele. Pitäisi jo juosta, mutta jalat vain laahustavat eteenpäin. Käveleminen sattuu. Tekisi mieli jäädä vain paikoilleen makaamaan.

Jokainen ilta tuntuu hankalammalta nukahtaa. Makaan sängyssä keho jäykkänä, kuin rautakanki, enkä saa itseäni rennoksi, vaikka kuinka yritän. Olen hereillä vielä kolmelta, kun hesari kolahtaa postiluukusta. Välillä melkein toivon, että joku kalauttaisi minulta vaikkapa paistinpannulla tajun kankaalle. Tuntuu, että olen vasta ehtinyt nukahtaa, kun kello soi.

Kaikki lihakset ovat jumissa ja kipeitä. Päätä särkee valmiiksi ja selkäkin oireilee. Kieli ei tunnu mahtuvat suuhun, mutta ehkä vain kuvittelen. Kielen turpoaminen ei ainakaan näytä kuuluvan minkään läkevalmisteeni haittavaikutuksiin. Kenties vain tiedostan sen olemassaolon paremmin suun kuivuuden takia.

Aamulla meinaan nukahtaa bussiin. Jos saan pidettyä itseni hereillä, tuijotan eteeni näkemättä mitään. Ellei työkaveri olisi sattunut samaan bussiin, olisin mennyt pysäkin ohi. En tiedä kauanko tämä voi jatkua näin.

Ajattelin, että auttaisi, jos viikonloppuisin saisi vain olla ja levätä, mutta ei minulla ole aikaa. Viikonloppuisin pitää siivota, koska viikolla ei jaksa, eikä ehdi. Viikonloppuisin pitäisi myös nähdä kavereita, joka sekin tuntuu tuskastuttavan työläältä ja vastenmieliseltä. Pitäisi käydä leffassa, tai syömässä, tai keikoilla, tai tanssimassa. Haluaisin niiin paljon tehdä näitä kaikkia, mutta en minä jaksa! Väsyttää ja kiukuttaa. Minä haluaisin viikonloppuisin vain maata sohvalla yöpuvussa katsomassa ohjelmia joita en viikolla ehtinyt nähdä. Tuntuu kuitenkin väärältä kieltäytyä näkemästä. Ei ne ymmärrä, etten jaksa ja sitten ne loukkaantuu jos en tulekaan kun jo kerran olen menyt lupaamaan.

Työpäivät kestän juuri ja juuri ajatuksella ”kohta on viikonloppu, sitten saat levätä” ja ” töitä on enää vajaa pari kuukautta”, joskin se ajatus jatkuu masentavaan ”sitten voit siirtyä murehtimaan taas rahaa ja työttömyyttä”- ajatukseen. Kahdeksan tuntia koneen äärellä on kyllä aika maksimi. No, sisulla mennään. On taas vähän sellainen olo, että voisi mennä peiton alle nukkumaan ja herätä ensi keväänä. Eikä syksy ole vielä edes kunnolla alkanut. Voi itku.

Lauantaina olisi kaverin läksiäiset ja pitäisi mennä jonnekin tanssimaan. Yleensä tykkään tanssia, mutta nyt olo tuntuu niin rumalta ja jäykältä ja vastenmieliseltä, etten millään haluaisi mennä. Jalkoihinkin sattuu jo valmiiksi. Ja muut kuitenkin juo ja itse en viitsi, eikä edes huvita. Enkä kuitenkaan olisi henkisesti läsnä, vaikka kehoni olisikin. Mieleni on taas alkanut karkailla turhan usein jonnekin tiedottomuuden rajamaille, sinne missä ei näe eikä kuule mitään. Olisiko niin paha, jos jättäisin menemättä? Ei Hän kuitenkaan ole muuttamassa toiselle puolelle maapalloa, vaan Lohjalle, vai Vihtiinkö se oli? En muista senkään vertaa. Loppujenlopuksi ei edes olla kovin hyviä kavereita. Omatunto sanoo, että pitää mennä, jos on luvannut. Milloin minä sitten ehdin levätä? En minä ehdikkään. En oikeasti. Vaikka keho ei tekisi mitään, niin mieli soimaa vähintäänkin tekemättömyydestä.

"Onko se tosiaankin niin paha jos makaan sunnuntaina pari tuntia sohvalla tekemättä mitään?"
"On!"
"Miksi?"
"Koska aikaa ei saa takaisin, joka sekunti sohvalla on pois elämästä. Se on tuhlausta."
"Ehkä minua ei huvitakkaan elää?"
"No mitä jos tappaisit itsesi samantien?"
"En mä jaksa"
”Sä olet kyllä yks helvetin idiootti!”

Itsensä kanssa ei pitäisi tapella. Siinä häviää aina.

Väsyttää ja itkettää. Itkettää ja väsyttää. Meidän töissä on tyyppi joka herää joka aamu viideltä ja menee kymmenen jälkeen nukkumaan. Se on aina superpirteä ja skarppi. En tiedä onko se normaalia, vai onko kyseessä superihminen. Minäkin haluan jaksaa, edes pari tuntia vaikken koko päivää jaksaisikaan. Minäkin haluan olla skarppi! Haluan muistaa mitä olen tehnyt, tai jättänyt tekemättä. En kuitenkaan muista. Saatan kyllä muistaa tehneeni joitakin asioita esim. Käyneeni kaupassa, mutta siitä tapahtuiko se tänään, vai viikko sitten minulla ei ole aavistustakaan. Nälän tunnekin on taas kadonnut kokonaan, joten jos en syö samalla kellon lyömällä joka päivä, unohdan senkin olenko syönyt, vai en. Itseasiassa muistankin lähinnä ainoastaan niitä asioita joita teen päivittäin samaan aikaan. Näihin asioihin kuuluu lähinnä koiran lenkittämiset ja ruokinta. En edes muista monelta bussini lähtee vaikka kuljen joka päivä samalla bussilla ja minun täytyy lähes joka aamu olla tarkastamassa sen lähtöaikaa! Se on ihan älytöntä.

Asiasta kukkaruukkuun... tai siis niihin lääkkeisiin.

Ketipinor auttaa nukahtamaan, jos pää ei ole täynnä ajatuksia ja ahdistusta. Unta se pitää vaihtelevasti, joko suurimman osan yöstä, tai ei ollenkaan. Kun kerran herään johonkin ääneen, niin uudelleen nukahtamiseen menee aikaa. Ihan sama olenko ehtinyt nukkua viisi minuuttia, vai pari tuntia. Voisi kai kutsua koiran uneksi, vaikka Jasu taitaa kyllä nukkua kuorsauksesta päätellen sikeämmin, kuin minä.

Propralista olen huomannut lähinnä sen, että se pitää sydämen suht rauhallisena. Olin tottunut kuuntelemaan sydämen tykytystäni melkein 24/7 ja nyt tuntuu melkein siltä, kuin ei olisi sydäntä ollenkaan. Kai se sitä henkistä ahdistustakin on vähän lieventänyt. En oikein osaa sanoa. Töissä jos joku tulee kysymään jotain kesken työntekoni menen kuitenkin sen verran paniikkiin, että unohdan täysin mitä pitää tehdä, vaikka normaalisti osaisin ihan hyvin. Tulee hölmö olo kun toinen saa neuvoa vieressä asiaa, jonka teen itsekseni monta kertaa päivässä. Escitalopram Sandoz:ista (niin pitkä ja vaikea nimi, että pitää luntata) en oikein osaa sanoa mitään... Se, tai Propral aiheuttaa väsymystä, tai voi se johtua huonoista yöunistakin. En tiedä. Pahoinvointia on ollut kanssa, mutta se nyt voi johtua sekin ihan mistä vaan. Huonosti nukkumisesta, huonosti syömisestä, liiasta koneella istumisesta jne jne...


Psykologi väitti, että olen hyvä kirjoittamaan, että kieleni on rikasta ja että minulla on mielikuvitusta. Kiitin, vaikka rohkenen olla erimieltä. Ennen kuvittelin osaavani kirjoittaa, nyt en kuvittele enää yhtään mitään.

Psykologi oli myös huolissaan mun jaksamisesta. Niin huolissaan, että ilmoitti varaavansa lääkäriajan ihan lähiviikoille. Toivottavasti säädetään vain lääkitystä, sillä minulla ei ole aikaa, eikä varaa nyt sairaslomille. Marraskuussa voin sitten koomailla enemmän, kuin tarpeeksi.

Psykologi lupasi myös keskustella toimintaterapeutin (TAIKINATERAPIAA!) kanssa, josko pääsisin johonkin ryhmään harrastelemaan valokuvaamista, tai maalaamista. Joskin se tarkoittaisi sitä, että joutuisin taas kertomaan mitä työni kuvastaa. Yök! Kerran yläasteella kuvismaikka erehtyi kysymään jotakin työstäni ja päädyin sottaamaan koko kuvan, niin, ettei se kuvastanut enää muuta kuin korkeintaan turhautumistani.

Mut haluttaisiin edelleen kovasti paljon sairaslomalle laittamisen lisäksi mieluumin siirtää suoraan psykoterapiaan, sen sijaan, että laitettaisiin mut ensin alakerran mielialaryhmään. Se vaan ei onnistu, jos en saa suustani auki.

♥: Tintti

Keskiviikon kauhut

Aamulääkkeet ottamatta. Bussiin piti kiirehtiä jonka seurauksena jalat meinas lähteä alta (sitä olin odottanut ja pelänny jo jonkin aikaa) ja henkeä ahdisti niin, että vasta Espoon puolella tuntui, etten ehkä ihan vielä kuolekaan.

En tiedä onko mulla oikeesti mukamas niin huono kunto, etten voi pikakävellä metrosta Espoon laiturille kokematta välikuolemaa. Toisaalta paniikkikohtauksella oli varmasti asiassa osansa. Välillä kyllä vähän pelottaa, että mun keuhkoissa on sittenkin oikeesti jotain mätää, mutta lääkäriinhän ei voi mennä.

Tänään tulossa kirjettä psykologille ja psykologin tuomiota. Masennukseni tilasta kiinnostuneet pysykää kuulolla. Muut voivat jäädä odottelemaan parempaa huomista!

T: Välikuolemasta selvinnyt Tintti

tiistai 11. syyskuuta 2012

Sneak peek!


Oh my..! I Think I'm In Love! ♥

♥: Tintti

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kristiina Brask - F32

Löysin tuossa viime perjantaina vahingossa jo aikaa sitten ilmestyneen biisin, josta en syystä tai toisesta ollut koskaan kuullutkaan. Kyseinen kappale on Kristiina Braskin F32 ja ehkä hitusen ironista sinänsä, se huvitti minua niin paljon, että kuuntelin sen varmaan viisi kertaa putkeen työmatkan aikana. En ollut hymyillyt päiviin, mutta tämä kappale pisti todellakin hymyilyttämään.



Eihän se mikään mestariteos ole ja olen kyllä vähän sitä mieltä, että kuka tahansa joka tekee kolmea työtä ja käy sen lisäksi koulua saa ennen pitkään vähintäänkin burn outin. Itselläni ainakin on masennuksesta sensortin kokemuksia, että se yksikin työ, saati sängystä ylös nouseminen on ylivoimaisen vaikeaa. Sanoisin siis, ettei kolmea työtä tekevä mikään masentunut ole, se on superihminen!

Sen sijaan mun on ehkä pakko alkaa käyttää tätä: "...peilikaappini sisältö samanlainen, kuin Elviksen..." 


Vaikka kiristän nyörejä
on päiväni pyöreitä

väännän kolmea duunia
en saa mollista duuria

mä käyn lisäksi koulussa iltaisin

öisin tuijotan kattoon tän kommuunin
ja kun viimeinkin aamuyöstä nukahdan
kello soi


haamumainen nainen tuijottaa peilistä
vaikka yritän kokoon en saa eilistä
peilikaappini sisältö samanlainen,
kuin elviksen


musta tuntuu ne töissä jo tän aavistaa

saatan kassalle tosta noin vain nukahtaa
lepopulssini suostu ei rauhoittumaan
pakko jaksaa on vaan


mutsi soittaa vastaajaan

miksen käy enää milloinkaan
kuinka pärjään omillaan 
on huolissaan
hävettää kelle kertoisin
kumpa vahvempi oisin
kaikki muuttui huonommaks
kun diagnoosin sain f32


sain kolmea lääkettä
yksi parantaa psyykettä
toinen univaikeuksiin
kolmas nostaa mut taivaisiin


kun saan koulut ja kurssit vain päätökseen

niin kelan konttori maksaa mun eläkkeen
ei aika riittään tuu ikinä perheeseen
kello soi

haamumainen nainen tuijottaa peilistä

vaikka yritän kokoon en saa eilistä
peilikaappini sisältö samanlainen,
kuin elviksen

musta tuntuu et töissä jo tän aavistaa

saatan kassalle tosta noin vain nukahtaa
lepopulssini suostu ei rauhoittumaan
pakko jaksaa on vaan

mutsi soittaa vastaajaan

miksen käy enää milloinkaan
kuinka pärjään omillaan 
on huolissaan
hävettää kelle kertoisin
kumpa vahvempi oisin
kaikki muuttui huonommaks
kun diagnoosin sain f32


ps. Mulle kans taivaisiin nostattavia lääkkeitä!

♥: Tintti

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Aarne Tenkanen ja miten tangokuningas liittyy tähän?

Ihan ensteksi mun on ehkä ihan pakko hehkuttaa mun kultamussukkaa, joka sai eilisessä näyttelyssä aikas hyvät arvostelut! ♥ Lisää asiasta voit lukea täältä.

Toinen ilmotusasia on se, että koska mulla oli messissä vaan järkkäri, jätin sen keikalle lähtiessäni suosiolla kotio, koska poikkeuksetta oon saanu joka Tenkasen keikalla lonkerot syliini. Näin ollen tässä postauksessa esiintyvät keikkakuvat (nimmarikäsiä lukuunottamatta) on otettu Pub Hasselista vuonna X.

***


Käytiin tosiaan eilen aamusta siskon ja koiran kanssa piipahtamassa ensin Kirkkonummella. Sen jälkeen tultiin porukoille katselemaan Mattia ja syömän pizzaa. Väsynyt näyttelyotus ja minä vetäydyimme kesken leffan päiväunille ennen illan uusia seikkailuja.

Onnistuin mekkoa pestessäni värjäämään kermanvärisen yläosan vaaleanpunaiseksi. Mitä turhaan niitä pesuohjeita lukemaan. Hups.

Illan asuvalinta.


Iltasella, vai pitäisikö melkein sanoa alkuyöstä ystäväni pääsi vihdoin liittymään seuraamme ja nautiskeltiin vähän siideriä ja viintä ennen Aarne Tenkasen keikalle lähtöä Espoon Amarilloon.

Päätettiin mennä bussilla ne ruhtinaalliset kolme pysäkinväliä, ei siksi että oltais oltu jotenkin laiskoja, vaan siksi että oli niin sairaan kylmä! Heti kun päästiin pöytään, niin joku suht humalassa oleva nuorimies tuli pyytelemään haleja ja halasi sitten lupaa saamatta. Ajateltiin aluksi, että se on varmaan ihan harmiton kaveri ja häipyy sen halin saatuaan, mutta paskan marjat se tuli hakemaan ryhmähaleja koko illan! Nimitettiin se Teletappimieheksi. (Myöhemmin nakkikiskalla selvisi, että sen oikea nimi on Harri ja melkein teki mieli todeta sille, että Harri on tehnyt itsestään pellen.)

Aarnen kitaristi, jota en btw. ole koskaa aikaisemmin nähnytkään veti jotain ihan omaa sooloesitystä lavalla ennen varsinaisen keikan alkua. Samaan aikaan paikalle tuli joku keski-ikäinen nainen kahden ulkomaalaisen miehen kanssa ja olettamus toki jotenkin automaattisesti oli, että nainen tiesi Tenkasen ja herrat eivät, mutta jumaliste, kun se olikin just toisin päin! Nainen avasi suunsa kysyäkseen "onks toi nyt se?" johon herrat vastasivat samantien "NO EI (todellakaan)!"

Saatiin odotella aikamme, mutta kyllähän se Aarnekin sieltä sitten viiletti ohitsemme lavalle kahden Lime Breezerin kera. Oli muuten herran omien sanojensa mukaan homoimman näköstä ikinä. Joku toinen "homo", suht roteva mieshenkilö päätti ottaa huikkaa Arskan breezeristä ja kiivetä lavalle. Aarne ei ollut millänsäkään, mutta järkkärimies ei oikein diggaillu. Ihme tiukkiksia.





Löydettiin tiemme taas tuttuun tapaan lavan eteen ja joku random jätkä tuli kysymään, notta mitens pimatsut on tänne eksyneet ja yritti tulla siihen jotain lääppimään. Meinasin tiuskasta sille, että ainut mies mitä me täältä lähettiin ettimään on Tenkanen ja että se sais painua helvettiin, mutta onneks se tajusi pelkästä tönäisystäkin siirtyä kauemmas.

Aarnen komiat kengät

Jossain välissä keikkaa Tenkanen hoksasi yleisön joukosta tuoreimman tangokuninkaan, joka oli kuulemma hänen hyvä ystävänsä ja kaiketi tästä syystä helvetin hyvä vittuilun kohde.



Keikka oli perinteikkäästi samanlaista settiä, kuin aina ennenkin välispiikkejä myöten, joskin duo olikin trio ja välistä laulettiin myös vähän Hurriganesia ja lopuksi Hectorin juodaan viinaa - yleisön pyynnöstä. Eihän se tunnelma nyt ollut ihan yhtään niin mainio kuin silloin, kun koko suku on messissä, mutta Aarne ei petä ja se on jämti näin.


Keikan jälkeen pyydystettiin vielä ranteisiin nimmarrit ja oltiin just lähdössä, kun joku herra tuli pyytämään meitä pöytäänsä, hänen ystävänsä iskettyä meihin kuulemma silmänsä. Luvattiin harkita asiaa (no ei TODELLAKAAN harikittu) ja oltiin just karkaamassa paikalta, kun se saakelin Teletappimies tuli taas hakemaan ryhmähaleja ja olis halunnut lähteä meidän kanssa jatkoille. Karattiin siltä vessaan, eikä sitä sit onneks enää näkyny.


Meillä oli nälkä, joten käytiin sitten lähigrilliltä noutamassa ranskalaisia ja kuinkas ollakaan se teletappimies oli siellä! Miten ihmeessä se oli sinne keksinyt tulla ja miten kummassa se oli ehtinyt sinne ennen meitä, oli arvoitus. Se kinusi taas haleja ja yks jätkä yritti saada meitä puristelemaan persettään sillä syötillä, että päästäis muka jonon ohi. Oli siitä persemiehestä kyllä sen verran hyötyä, että lupas lyödä Teletappia, jos ei ite jaksettais. Ketään ei lyöty, mutta Teletappimies jätti meidät rauhaan ja keskitty yrittämään tilaamaan itselleen "samaa kun toi otti, en muista" - ateriaa. Ajateltiin, että saatais nyt odotella rauhassa ruokaamme, mutta vielä mitä, kun siihen tuli joku kolmas herra, joka oli sekin kovasti lähdössä meidän mukaan ja kun ei suostuttu niin se pyys, että lähdetään sitten sen mukaan. Saatiin vihdoin ruokamme ja lähdettiin aika kiireen vilkkaa kävelemään takaisin mun porukoille.

Illan kuningasidea lienee oikaista tietyömaan kautta. Olin jostain syystä kuvitellut, että pellolle rakennetaan taloja, mutta huomattiin pian kävelevämme liikenneympyrässä!? Ohiteltiin hiekkakasoja ja hypittiin putkien yli. Sitten vastaan tuli aita, joka piti kiertää, mutta edessä oli rotko, jonka yli piti hypätä. Varsinainen päiväni Tomb Raiderina. Ei tarvi paljon tasohyppelypelejä pelailla, kun voi kulkea tollasta esterataa ihan livenäkin.


♥: Tintti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...