lauantai 11. elokuuta 2012

Tintti pähkinänkuoressa osa 15. Eka suudelmani

Olen taas tarkoituksellisesti pitkittänyt tämän postauksen kirjoittamista. Ai miksikö? Mitä kunnollista, tai järkevää asiasta voisi muka sanoa? En edelleenkään tiedä, mutta hoidetaan tämä nyt pois alta, sillä minua kutkuttaa päästä kirjoittamaan kuudettatoista (16) osaa.

Kuva: crazy-frankenstein.com


Oli ihan tavallinen keskiviikko 11.2.2004. Oikeastaan se ei ollut lainkaan tavallinen keskiviikko, sillä olin varmaan ensimmäistä kertaa jättänyt saunavuoron väliin, tälläytynyt ja siivonnut huoneeni (hyvä on, minun ja siskoni huoneen, tai ainakin puolet siitä) jonkun pojan takia. Pojan, johon olin ollut en-niin-kovin-salaisesti ihastunut syksystä lähtien. Tarkalleen ottaen siitä hetkestä lähtien, kun ensimmäistä kertaa näin hänet. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, jos niin voi sanoa.

Olimme tapailleet jonkin aikaa, mutta emme juurikaan kahden kesken. Aina oli ollut joku kaveri turvaamassa selustaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduin itse keksimään jotakin sanottavaa. Lopputuloksena oli se, että istuimme vieretysten viininpunaisessa säkkituolissa, hämärässä valossa "tekstailemassa" toisillemme. Voi mitä ujopiimiä!

Sitten yhtäkkiä me vain suudeltiin. Se oli märkää ja onnetonta, eikä mitenkään erityisen kivaakaan. Pojalle se taisi kuitenkin kelvata, sillä hetken päästä se naputteli puhelimellaan jotain yhtä tyylikästä, kuin "aletaanko olemaan?"  Ja niin me alettiin!

Lupasin itselleni, että vähennän hymiöiden käyttöä, mutta ei tälle voi olla nauramatta. :' DDDD


♥: Tintti

3 kommenttia:

  1. Siis istuitte vierekkäin mutta kirjoititte puhelimilla toisillenne? Awww! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Puhuminen on ihan yliarvostettua! :D Nyt ollaan siirrytty sen verta nykyaikaan, että tehdään tätä google+ chatissa. :')

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...