keskiviikko 8. elokuuta 2012

Nukutaan paha maailma pois kokonaan

Sanotaan, että historia toistaa itseään. Alan olla samaa mieltä. Menin eilen puoli yhdeksältä nukkumaan, jotta heräisin aamulla herätyskellon soidessa 5.50, kahdeksalta alkavaan koulutukseen. Voisi kuvitella, että sillä unimäärällä jaksaisi vallan hyvin koko päivän, vaan kun ei jaksa. Ei varsinkaan silloin, kun on säpsähdellyt koiran kanssa kilpaa hereille pitkin yötä. Painajaisista en halua edes puhua.

Viimesyksyn oireet alkavat tuntua taas turhankin tutuilta. Meinasin nukahtaa bussiin, olen pelottavan hajamielinen, saan poissaolokohtauksia, koko ajan on yhtä voimaton ja sairas olo, kuin olisi flunssassa, paluumatkalla itkin jo bussissa ja kotona oli pakko ottaa päiväunet. Ahdistaa ja väsyttää, väsyttää ja ahdistaa. 

Minulla on melkein ikävä psykologia, vaikken tiedä mitä hänelle sanoisin. Ironista sinänsä, mutta minulla on myös vähän ikävä venlaa, se sentään vähensi sosiaalistentilanteiden pelkoa, vaikkei siitä paljon muuta apua ollutkaan. Nyt olen lääkkeetön ja lähes mykkä. En osaa puhua enää edes ystävilleni. En senkään vertaa, kuin ennen. Ahdistaa ja oksettaa, oksettaa ja ahdistaa.

Tein pitkästä aikaa BDI:n, mutta se ei kertonut mitään uutta. 36 pistettä, vaikea masennus. Toisaalta olen varma, että jos tekisin tuon testin jossakin iloisessa hiprakassa olisin terve kuin pukki. Ai niin, enhän minä nykyään saavuta sitä hiprakkaakaan, en ainakaan iloista.

Minulla ei ole aavistustakaan, miten tulen pärjäämään töissä. Ilmeisesti sinnittelen samalla tapaa, kuin aikaisemminkin. Käyn töissä ja nukun, nukun ja käyn töissä ja karsin päiväjärjesyksestä kaiken muun turhan, toisin sanoen kaiken. Ensin loppuu piirtäminen ja muu puuhastelu, sitten suihkussa käynti, lopulta minulla ei ole aikaa enää syödäkkään, koska se vie aikaa nukkumiselta. Siivoamisenhan olen jo lopettanut.

Mikäli tässä nyt pitää jotakin positiivista etsiä, niin olin tänään ensimmäisenä työpaikalla ja sain valita itselleni paikan ja koneen. Valitsin sen uusimman, tottakai. Sinänsä hyvä tuuri, mutta jos on hyvää, niin on oltava jotain huonoakin: se on juuri se (serveri)kone, jossa on lisenssi. Toisin sanoen, jos se lakkaa toimimasta muilla koneilla, minä olen syypää. Hienoa.

Työtehtävät sentään ovat helppoja, eikä tarvitse muistaa miljoonaa eri tallennuskoodia. Vaikein muistettava on varmaankin näppäinyhdistelmä ctrl + i. Minun pääni tosin unohtaisi senkin hyvin nopeasti, ellen olisi kirjoittanut sitä ylös.

Alan kohta epäillä vähintäänkin aivokasvainta. Ei yksikään terve ihminen voi olla näin sekaisin.

ps. Yks juttu... mulla on yskä.

♥: Tintti

2 kommenttia:

  1. Öö.. jos sulta lopetettiin lääke, ni miks sitä ei vaihdettu toiseen?! Yleensä jos yks ei auta, niin sit kokeillaan toista..

    Aika paskaa hoitoa tuolla.

    Ps. Mäki luulin ettei venla auta, otin sen pois ja siitä seuras kahen kuukauden sairasloma, kaks viikkoa sängyssä syömättä ja tauotonta ahdistusta. Sit otettiin takas ja helpotti vähän.

    -E-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ihmettelen. Mun psykologi on kuitenkin näiden kahden lääkevalmistekokeilun jälkeen tullut siihen tulokseen, ettei lääkkeistä ole mulle apua!

      Hoito on paskaa, mutta sekin loppuu kohta, koska olen kuulemma käynyt siellä niin kovin pitkään. Harkitsen kovasti yksityisellä käymistä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...