lauantai 14. heinäkuuta 2012

Terassikierros

Eilen suunnistin jo perinteeksi muodotuneelle terassikierrokselle Leppävaaraan.

Olin monta päivää jahkaillut lähdenkö koko reissulle, vai en. Alkoholi ei ole viime aikoina oikein maistunut, väsyttää, olen huonoa seuraa, matka on pitkä jne. Toisessa vaakakupissa painoi kuitenkin enemmän se totuus, että näin näitä ihmisiä vain kerran vuodessa, tässä nimenomaisessa tapahtumassa. Minun oli vain mentävä.

Lähtöruutu

Lähtöruutuna toimi Base, eikä maalista ollut tuossa vaiheessa vielä tietoakaan. Muut olivat ehtineet jo aloittelemaan, sillä olin Matti myöhäisenä tunnin aikataulusta jäljessä. Sen verran sopivasti kuitenkin kerkesin paikalle, että sain toiseksi viimeisen Mansikka Margaritan!




Ruutu numero 2

Meidän oli kai tarkoitus istahtaa nauttimaan auringosta William K:n terassille, mutta yllätys yllätys siellä oli täyttä. Siirryimme siis varjoisan Retron huomiin.

Retro onkin siitä mielenkiintoinen paikka, ettei siellä saa kantaa itse juomiaan, vaan ne tarjoillaan suoraan pöytiin. Asiaahan piti toki spekuloida. Pelkäsivätkö he kenties, että juomat eksyisivät matkalla alaikäisten käsiin, vai eikö henkilökunta vain luottanut siihen, että lasit säilyisivät ehjinä pöytään asti?

Retro + lonkero = retrolonkero

Kolmas ruutu

Kaksi ensimmäistä ruutua olivat helppoja, kolmannessa alkoivat haasteet: se jolla ei ole papereita mukana, saa tyytyä limppariin. IÍtselleni tuli väkisinkin vähän vanha ja rupsahtanut olo, sillä olin luultavasti porukan nuorin, eikä minulta kysytty papereita kertaakaan. No, ainakaan en näyttänyt 15-vuotiaalta. Hyvä kai sekin.

William K:n terassilla oli kylmä ja lonkero pahaa. Eipä ollut oluessakaan kuulemma kehumista ja siirryimmekin hyvin nopeasti seuraavaan paikkaan. Miehillä oli joku tarve päästä radan toiselle puolelle, mutta meitä muita ei paljoa innostanut. Aurinko oli jo siirtynyt talojen taa, eikä sitä luultavasti löytyisi yhtään sen helpommin Harakanpesästä, kuin mistään muualtakaan.

Maali häämöttää

Neljännesä ruudussa odotti pieni jippo. Harha askeleita ottaneet päätyivät ensin tinuriin ja sankarittareen, me muut jatkoimme suoraan fenniaan. Tarkoitus oli aloittaa heti karaokella, mutta paikalla olikin Sami Savolainen King Drapes Show. Bändin soittaessa oli hyvää aikaa kirjoitella karaokelappusia. Yrittivät mokomat saada minuakin laulamaan, eivätkä suostuneet uskomaan, etten minä kertakaikkiaan vaan osaa laulaa. Ne jotka eivät usko puhetta, uskokaa edes korvianne. Vanhat laulunäytteet löytyvät täältä.

Laulamassa oli myös mielenkiintoinen heppu, joka näytti räppäriltä, mutta veti kaikki biisit hirveällä heviörinällä. Mielenkiintoisemmaksi tyypin teki sen erikoiset biisivalinnat, kuten Britney Spearsin Toxic. Toinen sen lemppariartisti näytti olevan mikäpä muukaan, kuin Backstreet boys.

Muiden laulaessa  minä yritin keskittyä olennaiseen. Tom Collins ja breezeri. Huonoa viinaa, kun ei missään vaiheessa noussut päähän. Sen sijaan tuli päänsärky ja väsymys. Havahduin horroksestani tajutessani sukkani kastuneen, ennen kuin lattialle pudonneen tuopin rikki räsähtämisestä johtuva ääni tavoitti korvani. Hupsista!

Yhdentoista aikaa aloin jo suunnittelemaan kotiin lähtöä, mutta joten kuten onnistuin sinnittelemään puoli yhteen. Onneksi en sinnitellyt yhtään myöhempään, sillä meinasin nytkin nukahtaa bussiin.

Tänään heräsin kahdeltatoista ja olen siitä asti kirjoitellut tätä postausta, hyvin huonolla menestyksellä. kuten näkyy kello on jo yli kuuden.

Joudun ehkä myöntämään olevani vanha.

♥: Tintti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...