Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin(?)

Perjantaina olo oli hämmentynyt ja haikea. Töistä oli yllättävän vaikea lähteä, vaikka koko viikko olikin kulunut aika kankeasti ja itseään oli saanut todella tsempata hokemalla "enää pari päivää jäljellä" - matraa. Viimeinen päivä on kuitenkin aina viimeinen päivä.

Parissa kuukaudessa ehtii tapahtua yllättävän paljon. Ehdin tutustua moneen ihanaan ihmiseen ja työyhteisö oli muutenkin lämminhenkinen ja mukava. Näin sen pitäisi olla. Kaikki tervehtivät iloisesti kaikkia, paitsi arkivihollisemme kesäntyöntekijät, mutta eihän niitä lasketa. Melkein olisin voinut jäädä sinne.

Ensimmäistä esimiestämme ei juuri edes näkynyt, mutta seuraava olikin jo huomattavasti enemmän apuna ja tukena ja käytti aikaa jopa työaikaraporttien jakamiseen. Niin ja toisen esimiehen astuttua kuvioihin meillekin selvisi, että asemalle olisi tosiaan lyhyempikin reitti ja että talossa ylipäätään oli kuntosali. Informaatio siis kulki lähes yhtä hyvin, kuin Omniassa ikään.

Päivän päätteeksi meillä oli loppukeskustelu kera pullakahvien ja pingviini tuuttien. Aiemmin lopettaneet olivat jo antaneet niin positiivista palautetta, kuin rakentavaa kritiikkiäkin ja ensimmäisen esimiehen ulkonäöstään saamat propsit huvittivat osaa porukasta kovasti. Keskustelun loputtua saimme vielä muistoksi verokarkein täytetyt veromukit. Esimies vinkkasi, että jos ei jaksa odottaa sinne nakkikiskalle asti niin voi mennä mukien kanssa vaikkapa terassille ja turpaan saanti on taattu.

Nyt olisi vapaapäivä, mutten oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Lomalla kuuluisi kai levätä ja ottaa rennosti, mutten osaa vain olla. Pelkästä olemisesta tulee huono omatunto. Aikaa kuluu hukkaan, kun ei saa mitään aikaiseksi. Pitäisi tehdä kaikkea mitä työpäivinä ei ehtinyt. Siivota koko kämppä lattiasta kattoon, järjestellä kaikki kaapit ja hyllyt, tehdä odottamaan jääneet tilaustyöt, tiskata, pestä pyykkiä, kiduttaa itseään viimein hammaslääkärillä... ai mikä loma? 



♥: Tintti


Kommentit

Suositut tekstit