sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

"Kiltteydestä kipeät"

Terveyskeskus psykologini kehotti minua jo marraskuussa lukemaan kirjan "Kiltteydestä kipeät". Minulla ei ole ollut kirjastokorttia sen koommin, kun täytin 15 joten kirja jäi lainaamatta. En muutenkaan uskonut kyseisestä opuksesta olevan paljoakaan hyötyä varsinkaan, kun sain sen kuvan, että siinä jauhetaan jatkuvasti Jumalasta, eikä niinkään faktoista.

Pari viiikkoa sitten törmäsin tähän opukseen, kuin vahingossa ja päätin muun tekemisen puutteessa lukaista sen läpi. Olin positiivisesti yllättynyt. En ollut edes osannut ajatella kuinka paljon hallaa kiltteys saattaa aiheuttaa itselleen etenkin silloin, jos on väärällä tapaa kiltti. Olin ällikällä lyöty. Huono oloni ei ehkä johdukkaan siitä miten muut minua kohtelevat, vaan siitä miten itse annan muiden kohdella itseäni.


Kiltteyden kipuja

Tällaisia kipuja voi esiintyä liiallisesta ja vääränlaisesta kiltteydestä kärsivissä ihmisissä. Ei tietenkaan välttämättä kaikkia kaikissa ihmisissä. Olen korostanut kohdat jotka tunnistan itsessäni, eli suurimman osan.

Väärällä tapaa kiltti

Vääränlaisesta kiltteydestä on lukuisia tunnusmerkkejä, mutta ne on helppo tiivistää siihen, että ihminen on kiltti muille omalla kustannuksellaan. Liian kiltti haluaa miellyttää muita parhaansa mukaan omista tarpeistaan ja toiveistaan välittämättä. Ei minulla niin väliä, kunhan muut ovat tyytyväisiä.

Tunteitaan, tai toiveitaan ei ole sopivaa ilmaista muiden kuullen, koska jokuhan voisi vaikka loukkaantua, tai suuttua ja se olisi pahasti ristiriidassa kilttien perustuslain kanssa. Kiltteydestä kipeä ei halua olla vaivaksi, joten hän pyrkii olemaan tyyni kuin viilipytty, vaikka sisällä kuohuisi kuinka. 

Omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ei myöskään sovi lausua ääneen, sillä varhain on jo opittu, että omat mielipiteet ovat arvottomia, naurunalaisia, tai jotenkin vääriä. Pahinta on, että omat mielipiteet eivät ehkä miellytäkkään kaikkia. Liian kiltti joutuu jatkuvasti analysoimaan ja ennakoimaan muiden tarpeita, ajatuksia ja mielipiteitä ja myötäilemään muita ollakseen mieliksi.

Kiltteys kasvatus

Lapsesta asti meitä on kehotettu olemaan kiltisti, mutta kaikille ei välttämättä koskaan selitetty mitä kiltteys tarkoittaa. Moni saa käsityksen, että kiltteys on yhtä, kuin vanhempien toiveiden ja käskyjen toteuttamista piti siitä itse, tai ei. Hyvin äkkiä sitä huomaa noudattavansa myös muiden toiveita ja käskyjä, sillä aina on oltava kiltti ja kiltin on tehtävä mitä häneltä pyydetään.

Auktoriteetti pelko on ylikilteille yleistä. Mikäli joku varhaisauktoriteetti on ollut vaativa, pelottava tai aina tyytymätön tulee helposti ajatelleeksi, että kaikki ovat samanlaisia. Tämän takia kiltti ei välttämättä uskalla, eikä kykene asioimaan esimerkiksi virastoissa, tai lääkärissä. Puhelinkin tuntuu pelottavalta. Mikäli pomo soittaa ylikiltin ensimmäinen ajatus usein on, että nyt on luvassa moitteita. Mikäli kiltin on itse soitettava jonnekin täytyy keskustelu käydä mielessä moneen kertaan ja harkita tarkkaan mitä uskaltaa ja pitää sanoa.

Kiltti lamaantuu ja vaikenee helposti, joten hän on helppo uhri myös kiusaajille. Ketä nyt olisikaan helpompaa kiusata kuin ihmistä, joka ei pistä hanttiin tavalla, eikä toisella. 

Eittömyys 

Liian kiltti ei sano koskaan EI. Ei silloinkaan kun hän ei jaksaisi, tai ehtisi ja tuntee sitten huonoa omaatuntoa siitäkin, että on valehdellut jaksavansa, vaikkei jaksaisi. 

Liian kiltillä on tämän usein monta rautaa tulessa, sillä yhdellä pitäisi tehdä yhtä ja toiselle toista. Omat tarpeet jäävät taka-alalle odottelemaan "vapaa-aikaa", jota liian kiltillä ei luonnollisesti ole. Aina tulee joku joka tarvitsee apua ikään, kuin ylikiltin otsaan olisi tatuoitu teksi "hyväksikäytettävä". Oli tilanne mikä tahansa liian kiltti on valmiina auttamaan ja pelastamaan. Liian kiltti tulee töihin pyydettäessä lomallakin, tekee muiden tehtävät heidän puolestaan, eikä koskaan pane hanttiin pyydettiin häneltä millaista palvelusta tahansa, ei välttämättä edes silloin, kun se olisi kiltin itsensä mielestä moraalisesti väärin.  Ei siis ole mitenkään tavatonta, tai ihmeellistä, että ylikiltti palaa lopulta loppuun, muttei valitettavasti välttämättä osaa lopettaa muiden miellyttämistä vielä silloinkaan.

Vastapalveluksia liian kiltti ei koskaan pyydä, vaikka niitä joskus tarvitsisikin. Liian kiltti ei halua rasittaa muita omilla ongelmillaan, joten tekee kaiken itse.

Näkymättömyys ja pelot

Liian kiltti on usein näkymätön. Hän suorastaan pelkää, että joutuisi huomion keskipisteeksi, vaikka toivoisikin tulla edes joskus huomioiduksi. Olisi kauhistuttavaa edes ajatella mitä voisi tapahtua, jos joskus menettäisi malttinsa ja kontorollikykynsä. Tunteiden, niin vihan, surun, tyytymättömyyden ja uupumuksen näyttäminen pelottavat, sillä niistä seuraisi helposti se, että heihin ollaan tyytymättömiä.

Pelot estävät kilttiä pyytämästä apua omasta vankilastaan. Kiltin on pakko miellyttää, sillä hänellä on lukuisia pelkoja, kuten:  hylkäämisen, rangaistuksen,  nolaamisen, kasvojen menettämisen, osaamattomuuden, laiskuuden, virheiden ja epätäydellisyyden pelot.

Kiltin omanarvon tunne on usein niin matala, että hän uskoo, ettei kukaan pitäisi hänestä omana itsenään. Hän ei omasta mielestään kelpaa mihinkään ja vaivautuu kehuista ja päätyy vähättelemään itseään vielä vähän lisää. Ylikiltti ottaa aina varman päälle ja valitsee työpaikankin varmanpäälle hiukan alakanttiin hänen kykyihinsä nähden, jotta hän varmasti pärjää. Monella ylikiltillä olisi varmasti valmiuksia tähdätä korkeammallekin, mutta pelko epäonnistumisesta estää häntä edes yrittämästä.

Oman elämän nälkä

Liian kiltti elää muita, ei itseään varten. Oivallettuaan, että oma lämä on jäänyt elämättä ja omat tarpeet ja askareet ovat jääneet suorittamatta, kaiken ajan mentyä muiden miellyttämiseen eheytyminen on mahdollista, joskaan ei helppoa.

Liian kiltti voi huomata hyvin nopeasti jäävänsä yksin alkaessaan pitää puoliaan. Kaikki ihmiset eivät voi hyväksyä sitä, että ihminen joka on ennen ollut käytettävissä ja pompoteltavissa kellon ympäri kieltäytyisi jostakin. Liian kiltin voi olla itsekin tätä hyväksyä, sillä kieltäytymällä jostakin sitä tulee helposti loukanneeksi, tai vähätelleeksi toisen tarpeita. Siitä seuraa ylikiltille huonoa omaatuntoa ja kiusaus sittenkin suostumiseen on suuri. Kiltteyden ja väärän kiltteyden eron oppiminen voi olla aluksi hankalaa, mutta lopulta varmasti hyvinkin palkitsevaa.


♥: Tintti

3 kommenttia:

  1. Tää oli pysäyttävä postaus. Tunnistin itseni 100-0.
    Mä päädyn aina tilanteisiin jossa olen sanonut "Joo, tottakai" jollekin pyynnölle josta oikeasti olisin halunnut kieltäytyä. Sitten kieriskelen ahdistuksessani, koska en kertakaikkiaan enää VOI perääntyä, vaan luvattu on pakko pitää, vaikka se tapahtuukin oman mukavuuteni kustannuksella. Vastapalveluksia en koskaan kehtaa pyytää.

    Pitäis tietoisesti alkaa opettelemaan sanomaan EI, ilman jäätävää morkkista ja ahdistusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta! Multa karkaa automaattisesti myöntävä vastaus usein ennen kuin olen kunnolla ehtinyt edes sisäistämään mitä toinen pyysi. Pitäis olla olemassa joku "näin opit sanomaan EI" kurssi.

      Poista
  2. En halua syyttää tässä ketään, mutta ala-asteen ekoina kahtena-kolmena vuotena mua ei kuunneltu koulussa, en tietenkään ite sitä huomannu ko olin viel pieni, mut nyt kun seiskalle oon menossa niin sen tajuaa. Osittain se on mun oma vika, tietty, koska olinhan semmonen hiljainen ja aina kaiken hyväksyvä tyttö, mut silti, ihmiset hei, kuunnelkaa kaikkien mielipiteet ennenkun päätätte. Tunnen itteni jotenki tosi aliarvostetuksi omana ittenäni. Mun mielipiteitä ei kuunneltu, olin ku ilmaa kaikille.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...