torstai 28. kesäkuuta 2012

Kolmas pyörä pyöri pois

Kirjoitin tän julkasun jo kuun alussa, mutten koskaan kehdannut julkaista tätä. Sitäpaitsi mua häiritsi, kun en tiennyt, miksi tietyt asiat olivat yhtäkkiä alkaneet pyöriä mun päässäni. 

Vihaan mun päätä, voisko sen vaihtaa? Tai voisko sieltä poistaa kaikki turhat ja ikävät muistot, niin olis tilaa uusille ja kivoille?

Saan päivittäin miljoona fläsäriä ja kahdeksan vuotta elämästäni pyörii lähes jatkuvalla repeatilla mun mielessäni. Ihan sama olenko unessa, vai hereillä ne pirulaiset ei vaan jätä mua rauhaan! Ihan tyhmää ja älytöntä! Nää asiat on käyty läpi about miljoona kertaa ja itketty ja sovittu ja kaveerattukin on jo monta vuotta. Silti tää vaan jatkuu ja jatkuu... MIKSI?


Tyhmä kysymys. Tietenkin siitä samaisesta syystä, kuin aina ennenkin: varoituksena. Muistutuksena. Ai mistä? No siitä, että kun annat kerran anteeksi saat kokea saman paskan pian uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Mikä tahansa tuttu paikka, haju, ääni, tuoksu, tai mikä tahansa muu aistimus laukaisee sen, että "mieheni ex-naiset" hypähtävät kristallinkirkkaina päähäni ilkkumaan.

PAM

"...no tehtiin me muutakin kun pussailtiin...

PAM

"...sitten siellä oli yksi 15-vuotias ja sekin halusi halata..."

PAM

"...eiks sua haittaa et sul on tyttöystävä?"

PAM

"Ole sinä huora hiljaa!"

PAM

"...eihän me olla edes oltu yhdessä kesän jälkeen..."

PAM

"Eikö se tiedä...?"

PAM

"Kaduttaako?"

PAM

"Ei kaduta"


Tää on niin tätä.
Ykstoista naista tietynlaista, morsian joka sormelle...
Indeed.

Eipä sillä, etteikö mekin olisi tyttöjen kanssa haukuttu keskenämme niitä naisia, jos joksikin. Joukkoon on mahtunut niin Lahnaa, Ursulaa ja Valasta, kuin Tiimarin tekokynttäkin.

Ikimuistoisin näistä naisista taitaa kuitenkin olla Lahna vuodelta 2007. Sitähän me haukuttiin ensin keskenämme inttileskien kanssa, kunnes todettiin, ettei se riitä ja hyökättiin irc-galleriassa sen profiiliin. (Tyyppi meni itkemään miehelle, että sen hullu ex kiusaa! Melko kulunut sananparsi, eikö teistä?) Voi elämä miten suloisen lapsellisia kostotoimenpiteitä meillä onkaan ollut.

Toisaalta on joukkoon mahtunut myö hyviä tyyppejä. Niitä, jotka ovat tajunneet perääntyä, kun ovat tajunneet tapailevansa varattua miestä ja niitä joiden kanssa olen ystävystynyt, niin ironiselta, kuin se ehkä kuulostaakin. Mies syytti mua joskus kavereidensa varastamisesta, mutta vielä huvittavampaa ehkä on, että olen myös vienyt sen naiset.

Nyt mua ei kuitenkaan ehkä kauheesti enää huvita. Lähinnä vituttaa vaan.

Painukaa nyt vittuun mun päästä!


♥: Tintti

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Mökkitie

Kameran muistikortilta löytyi vielä parit juhannuskuvat.

Mökkitien varoituskyltit





Katiska

Katiskasta löytyy silloin tällöin kaikkea kummaa, kuten vaikkapa muovikala ja lehmä.

♥: Tintti


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannus 2012

Juhannus on meidän suvulla perinteisesti sen verran rankka juhla, että sitä varten tulee valmistautua jo hyvissä ajoin. Kolmen päivän ryyppyputkessa kun saattaa amatööriporukalla viina loppua helposti kesken.


Torstai - juhannuksen kenraaliharjoitukset

Sisko haki mut jo keskiviikkona Espoon puolelle, niin, että päästiin torstaina nopeasti lähtemään. Pakattiin auto ja käytiin poimimassa vielä pari tyttöä kyytiin. 8 minuutin I will survive  ja soittimen ylikuumeneminen. Jätettiin Alma rouva jäähtymään ja käytiin Abc:llä nauttimassa vatsan täytettä, hakemassa juomatäydennystä ja käskystä koiralle kolme maksalaatikkoa.

Määränpään lähestyessä ärsyynnyttiin yhtiin "Suviseuralaisiin", jotka poikkoili keskellä tietä, eikä selvästikään tienneet minne olivat ylipäätään menossa.

"Ei sinne", kuskimme ohjeisti, kun edellä käyvä auto oli kääntymässä väärään suuntaan. Tottelivat mokomat. Oli niistä tyypeistä jotain hyötyäkin, kun saatiin niiden kukkapuskan avulla sivistettyä meidän kuskia sen verran, ettei lupiini ja horsma olekaan sama kukka.

Perille päästyämme heitettiin jokainen päivän juomat omaan termoon ja heitettiin ruoat jo valmiiksi täyteen jääkaappiin. Ja ei muuta kuin kauhea kiri, että saatiin jo aloittaneet kiinni. Porukkaa tuli lisää kirjaimellisesti puskista ja yhtäkkiä siellä oli kauhea kasa jotain pikkusia nassikoita, jotka näytti siltä, että olivat hädin tuskin 15-vuotiaita, mutta väittivät olevansa yli 20v. Hah!

Vielä suht selvänä...?

Iltasella pystytettiin pihalle disco ja sen jälkeiset muistikuvat ovat vähintään yhtä hämäriä, kuin illan valokuvaotoksetkin. Sen verran muistan, että isän eno kulki kori käsivarrellaan, kuin ruusuja myyvät mustalaiset ikään. Tämä kori vaan oli täynnä kaljaa, kuinkas muutenkaan.

 Laitetaan poppikoneet soimaan. Laitetaan taas.

Perjantai - keskikesän kokko ja muita hullutuksia

Pari tasottavaa, ruokaa ja porukka valmiina uuteen nousuun. Päivän ohjelmassa saunomista, parturointia, lipun salkoon nosto, keskikesän kokko, karaokea, disco, armotonta ryypiskelyä ja painia.  Parit nerot olivat myös käyneet kanootin kanssa mutaojassa vähän uimassa.
Mun illan viettoni loppui poikkeuksellisesti hyvin aikaisin erään kolmiodraamasta aiheutuneen henkisen poistumisen myötä = katosin pääni sisään ja lakkasin henkisesti olemasta paikalla, kun paine kävi liian kovaksi. Ilmeisesti mun kroppa päätti siinä samalla lakata toimimasta, kun muut oli kuulemma saaneet kunnian taluttaa meikäläisen vaunuun. Hyvin mä vedän. Tästä draamasta lisää ehkä tuonnempana, vaikka puoli sukua ja kaveripiiriä tietääkin jo mistä on kyse.

Lauantai - lavatanssit

Lauantaina porukka oli jo aika ryytynyt. Osa luovutti leikin kesken ja lähti kotiin. Muillakin oli vähän vaikeuksia syttyä ja lähteä uuteen nousuun. Sää sentään oli vaihtunut perinteiseksi juhannus sääksi - vettä tuli paikoitellen, kuin saavista kaatamalla.

Torstaista asti oli ollut puhetta, että kähdetään porukalla Vojakkalan lavalle tansseihin. Siitä on ilmeisesti muodostumassa jonkinlainen uusi perinne, koska viime vuonna sinne lähdettiin kauhealla autoletkalla puolen suvun voimin ja kumisaappaat jalassa.

Yksi sankari kävi naapurista lainaamassa pukua ja keksittiin ruveta leikkimään häitä. Morsmaikulle mekko, kamat kassiin, porukka autoon ja menoksi! Mentiin "lastentarhan kautta", jossa pikkuserkku kaitsi veljeään ja tämän tovereita. Vähän piti poikien taas painia ja pyöriä pitkin nurmikoita, ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.

Lavatanssit 12€ per perse. Voi elämä. Kaikesta sitä ihminen suostuu maksamaankin. Onnelaankaan varmaan maksa niin paljoa, vaikken kyllä mene vannomaan, että siellä meininki olisi yhtään parempaa. Naisia ei ainakaan lähtenyt meidän poikien matkaan, eikä tainneet mokomat suostua edes tanssimaan,  kun meidän pojat tanssahtelivat taas lähinnä keskenään.


Kaljateltassa kinattiin joittenki pissisten kanssa keillä on ollu paras disco, kyseltiin joltain Jampalta onko sillä kotona dildoa ja yritettiin (kai) jotain tappeluakin saada taas aikaiseksi, mutta ei kukaan oikein halunnut leikkiä meidän kanssa. Lavaltakin ihmiset lähinnä kaikkoni, kun meidän porukasta joku pisti tanssiksi. Ihme meininkiä.

Ilta kruunattiin kastamalla Alma rouva ikään kuin vahingossa kahdella autossa sihahtaneella siiderillä. ♥



Kaiken kaikkiaan tavallista rauhallisempi juhannus, kun ketään ei varsinaisesti hakattu, valituksia ei kuulunut, kukaan ei tiettävästi ajanut ojaan muulla, kuin pyörällä, eikä poliisitkaan käyneet kylässä. 


Voisin silti nukkua viikon...
♥: Tintti

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Hammaspeikko ei kuollutkaan pois

Varasin ajan hammalääkärille aikaväliltä 11-12. Ilmoitus tarkasta ajasta pitäisi tulla tekstarina puolituntia ennen tarkkaa aikaa.

Klo: 9.30 - herätys. Vatsa on stressistä sekaisin.

Klo: 10.25 - lähden keskustaan, että ole varmasti ajoissa. Metrossa henkeä alkaa ahdistaa.

Klo. 11.00 - Ahdistaa ja itkettää. Missä se ilmoitus viipyy? Käyn jo toistamiseen julkisessa vessssa.

Klo. 11.25 - paniikkikohtaus iskee päälle. Mitä jos sitä viestiä ei tulekkaan? En saa happea. Oksettaa.

Klo. 11.31 - tulee ilmoitus aikataulujen olevan jäljessä. Odottaessa ahdistus kasvaa kasvamistaan. Taas pissattaisi.

Klo. 11.48 - tulee ilmoitus, että vastaanottoon tulee ilmoittautua viimeistään klo. 12.20. Olen onnistunut hommaamaan itselleni "pissataudin" jatkuvalla vessassa ramppaamisella.

Klo. 11.55 - miljoonas vessakäynti ja klinikalle ilmoittautuminen. Odotusta, odotusta, odotusta. Oksennanko vai en, siinä vasta kysymys...

Klo. 12.20 - suuhygienisti ronkkii hampaita ja mun kroppa on jännittyksestä jäykkänä, kuin rautakanki. Miljoona alkavaa reikää, liikaa hammaskiveä ja kaksi paikattavaa. Olin ihan varma, että yhdeksän vuoden hoitamattomuudesta seurais vähintäänkin hampaiden mätäneminen suuhun. Ei näköjään. Suuhygienistiäkin ihmetyttää. Jollain sen merkillisellä laskukaavalla hampaisiin tulee kuulemma yksi reikä vuodessa.

Oli kyllä pikkasen positiivisempi kokemus, kuin peruskoulusta tuttu karvakäsi, joka ronkki suuta kovakouraisesti hanskoja käyttämättä ja tunki suun täyteen pumpulia ja kaiken maailman instrumentteja. Pariin kertaan tuli sellanen ahdistava hukkumisfiilis, kun nieluun valui tilkkakin vettä, mutta sain onneksi yskiä itseni taas elävien kirjoihin.

On mulla kyllä vähän negatiivistakin sanottavaa. Niitä ei yhtään kiinnostanu et mun viisaudenhampaan takana olevaan "ien taskuun" kertyy kaikkea paskaa, tai se et oon kuluttanu etummaiset ylähampaat niin, että niitä vihloo, kun puolet hampaasta on narskutettu ienrajan tasalle. Vaikka ei kai sille mitään voi, ettei hampaat mahdu suuhun.

Mut joo... toisen reiän ne paikkas nyt ja raaputti hammaskivet pois. Tämä lysti maksoi  ihanaiset 120€. Voinki olla taas viikon pari syömättä. Viel pitäs käydä paikkaa toi toinen... Katotaan koska saan aikaseks.

♥: Tintti

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin(?)

Perjantaina olo oli hämmentynyt ja haikea. Töistä oli yllättävän vaikea lähteä, vaikka koko viikko olikin kulunut aika kankeasti ja itseään oli saanut todella tsempata hokemalla "enää pari päivää jäljellä" - matraa. Viimeinen päivä on kuitenkin aina viimeinen päivä.

Parissa kuukaudessa ehtii tapahtua yllättävän paljon. Ehdin tutustua moneen ihanaan ihmiseen ja työyhteisö oli muutenkin lämminhenkinen ja mukava. Näin sen pitäisi olla. Kaikki tervehtivät iloisesti kaikkia, paitsi arkivihollisemme kesäntyöntekijät, mutta eihän niitä lasketa. Melkein olisin voinut jäädä sinne.

Ensimmäistä esimiestämme ei juuri edes näkynyt, mutta seuraava olikin jo huomattavasti enemmän apuna ja tukena ja käytti aikaa jopa työaikaraporttien jakamiseen. Niin ja toisen esimiehen astuttua kuvioihin meillekin selvisi, että asemalle olisi tosiaan lyhyempikin reitti ja että talossa ylipäätään oli kuntosali. Informaatio siis kulki lähes yhtä hyvin, kuin Omniassa ikään.

Päivän päätteeksi meillä oli loppukeskustelu kera pullakahvien ja pingviini tuuttien. Aiemmin lopettaneet olivat jo antaneet niin positiivista palautetta, kuin rakentavaa kritiikkiäkin ja ensimmäisen esimiehen ulkonäöstään saamat propsit huvittivat osaa porukasta kovasti. Keskustelun loputtua saimme vielä muistoksi verokarkein täytetyt veromukit. Esimies vinkkasi, että jos ei jaksa odottaa sinne nakkikiskalle asti niin voi mennä mukien kanssa vaikkapa terassille ja turpaan saanti on taattu.

Nyt olisi vapaapäivä, mutten oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Lomalla kuuluisi kai levätä ja ottaa rennosti, mutten osaa vain olla. Pelkästä olemisesta tulee huono omatunto. Aikaa kuluu hukkaan, kun ei saa mitään aikaiseksi. Pitäisi tehdä kaikkea mitä työpäivinä ei ehtinyt. Siivota koko kämppä lattiasta kattoon, järjestellä kaikki kaapit ja hyllyt, tehdä odottamaan jääneet tilaustyöt, tiskata, pestä pyykkiä, kiduttaa itseään viimein hammaslääkärillä... ai mikä loma? 



♥: Tintti


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

"Kiltteydestä kipeät"

Terveyskeskus psykologini kehotti minua jo marraskuussa lukemaan kirjan "Kiltteydestä kipeät". Minulla ei ole ollut kirjastokorttia sen koommin, kun täytin 15 joten kirja jäi lainaamatta. En muutenkaan uskonut kyseisestä opuksesta olevan paljoakaan hyötyä varsinkaan, kun sain sen kuvan, että siinä jauhetaan jatkuvasti Jumalasta, eikä niinkään faktoista.

Pari viiikkoa sitten törmäsin tähän opukseen, kuin vahingossa ja päätin muun tekemisen puutteessa lukaista sen läpi. Olin positiivisesti yllättynyt. En ollut edes osannut ajatella kuinka paljon hallaa kiltteys saattaa aiheuttaa itselleen etenkin silloin, jos on väärällä tapaa kiltti. Olin ällikällä lyöty. Huono oloni ei ehkä johdukkaan siitä miten muut minua kohtelevat, vaan siitä miten itse annan muiden kohdella itseäni.


Kiltteyden kipuja

Tällaisia kipuja voi esiintyä liiallisesta ja vääränlaisesta kiltteydestä kärsivissä ihmisissä. Ei tietenkaan välttämättä kaikkia kaikissa ihmisissä. Olen korostanut kohdat jotka tunnistan itsessäni, eli suurimman osan.

Väärällä tapaa kiltti

Vääränlaisesta kiltteydestä on lukuisia tunnusmerkkejä, mutta ne on helppo tiivistää siihen, että ihminen on kiltti muille omalla kustannuksellaan. Liian kiltti haluaa miellyttää muita parhaansa mukaan omista tarpeistaan ja toiveistaan välittämättä. Ei minulla niin väliä, kunhan muut ovat tyytyväisiä.

Tunteitaan, tai toiveitaan ei ole sopivaa ilmaista muiden kuullen, koska jokuhan voisi vaikka loukkaantua, tai suuttua ja se olisi pahasti ristiriidassa kilttien perustuslain kanssa. Kiltteydestä kipeä ei halua olla vaivaksi, joten hän pyrkii olemaan tyyni kuin viilipytty, vaikka sisällä kuohuisi kuinka. 

Omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ei myöskään sovi lausua ääneen, sillä varhain on jo opittu, että omat mielipiteet ovat arvottomia, naurunalaisia, tai jotenkin vääriä. Pahinta on, että omat mielipiteet eivät ehkä miellytäkkään kaikkia. Liian kiltti joutuu jatkuvasti analysoimaan ja ennakoimaan muiden tarpeita, ajatuksia ja mielipiteitä ja myötäilemään muita ollakseen mieliksi.

Kiltteys kasvatus

Lapsesta asti meitä on kehotettu olemaan kiltisti, mutta kaikille ei välttämättä koskaan selitetty mitä kiltteys tarkoittaa. Moni saa käsityksen, että kiltteys on yhtä, kuin vanhempien toiveiden ja käskyjen toteuttamista piti siitä itse, tai ei. Hyvin äkkiä sitä huomaa noudattavansa myös muiden toiveita ja käskyjä, sillä aina on oltava kiltti ja kiltin on tehtävä mitä häneltä pyydetään.

Auktoriteetti pelko on ylikilteille yleistä. Mikäli joku varhaisauktoriteetti on ollut vaativa, pelottava tai aina tyytymätön tulee helposti ajatelleeksi, että kaikki ovat samanlaisia. Tämän takia kiltti ei välttämättä uskalla, eikä kykene asioimaan esimerkiksi virastoissa, tai lääkärissä. Puhelinkin tuntuu pelottavalta. Mikäli pomo soittaa ylikiltin ensimmäinen ajatus usein on, että nyt on luvassa moitteita. Mikäli kiltin on itse soitettava jonnekin täytyy keskustelu käydä mielessä moneen kertaan ja harkita tarkkaan mitä uskaltaa ja pitää sanoa.

Kiltti lamaantuu ja vaikenee helposti, joten hän on helppo uhri myös kiusaajille. Ketä nyt olisikaan helpompaa kiusata kuin ihmistä, joka ei pistä hanttiin tavalla, eikä toisella. 

Eittömyys 

Liian kiltti ei sano koskaan EI. Ei silloinkaan kun hän ei jaksaisi, tai ehtisi ja tuntee sitten huonoa omaatuntoa siitäkin, että on valehdellut jaksavansa, vaikkei jaksaisi. 

Liian kiltillä on tämän usein monta rautaa tulessa, sillä yhdellä pitäisi tehdä yhtä ja toiselle toista. Omat tarpeet jäävät taka-alalle odottelemaan "vapaa-aikaa", jota liian kiltillä ei luonnollisesti ole. Aina tulee joku joka tarvitsee apua ikään, kuin ylikiltin otsaan olisi tatuoitu teksi "hyväksikäytettävä". Oli tilanne mikä tahansa liian kiltti on valmiina auttamaan ja pelastamaan. Liian kiltti tulee töihin pyydettäessä lomallakin, tekee muiden tehtävät heidän puolestaan, eikä koskaan pane hanttiin pyydettiin häneltä millaista palvelusta tahansa, ei välttämättä edes silloin, kun se olisi kiltin itsensä mielestä moraalisesti väärin.  Ei siis ole mitenkään tavatonta, tai ihmeellistä, että ylikiltti palaa lopulta loppuun, muttei valitettavasti välttämättä osaa lopettaa muiden miellyttämistä vielä silloinkaan.

Vastapalveluksia liian kiltti ei koskaan pyydä, vaikka niitä joskus tarvitsisikin. Liian kiltti ei halua rasittaa muita omilla ongelmillaan, joten tekee kaiken itse.

Näkymättömyys ja pelot

Liian kiltti on usein näkymätön. Hän suorastaan pelkää, että joutuisi huomion keskipisteeksi, vaikka toivoisikin tulla edes joskus huomioiduksi. Olisi kauhistuttavaa edes ajatella mitä voisi tapahtua, jos joskus menettäisi malttinsa ja kontorollikykynsä. Tunteiden, niin vihan, surun, tyytymättömyyden ja uupumuksen näyttäminen pelottavat, sillä niistä seuraisi helposti se, että heihin ollaan tyytymättömiä.

Pelot estävät kilttiä pyytämästä apua omasta vankilastaan. Kiltin on pakko miellyttää, sillä hänellä on lukuisia pelkoja, kuten:  hylkäämisen, rangaistuksen,  nolaamisen, kasvojen menettämisen, osaamattomuuden, laiskuuden, virheiden ja epätäydellisyyden pelot.

Kiltin omanarvon tunne on usein niin matala, että hän uskoo, ettei kukaan pitäisi hänestä omana itsenään. Hän ei omasta mielestään kelpaa mihinkään ja vaivautuu kehuista ja päätyy vähättelemään itseään vielä vähän lisää. Ylikiltti ottaa aina varman päälle ja valitsee työpaikankin varmanpäälle hiukan alakanttiin hänen kykyihinsä nähden, jotta hän varmasti pärjää. Monella ylikiltillä olisi varmasti valmiuksia tähdätä korkeammallekin, mutta pelko epäonnistumisesta estää häntä edes yrittämästä.

Oman elämän nälkä

Liian kiltti elää muita, ei itseään varten. Oivallettuaan, että oma lämä on jäänyt elämättä ja omat tarpeet ja askareet ovat jääneet suorittamatta, kaiken ajan mentyä muiden miellyttämiseen eheytyminen on mahdollista, joskaan ei helppoa.

Liian kiltti voi huomata hyvin nopeasti jäävänsä yksin alkaessaan pitää puoliaan. Kaikki ihmiset eivät voi hyväksyä sitä, että ihminen joka on ennen ollut käytettävissä ja pompoteltavissa kellon ympäri kieltäytyisi jostakin. Liian kiltin voi olla itsekin tätä hyväksyä, sillä kieltäytymällä jostakin sitä tulee helposti loukanneeksi, tai vähätelleeksi toisen tarpeita. Siitä seuraa ylikiltille huonoa omaatuntoa ja kiusaus sittenkin suostumiseen on suuri. Kiltteyden ja väärän kiltteyden eron oppiminen voi olla aluksi hankalaa, mutta lopulta varmasti hyvinkin palkitsevaa.


♥: Tintti

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Teeo!

Viime lauantaina oltiin puolen suvun voimin virittelemässä äipän synttäreitä. Sää olisi voinut olla suotuisampi, mutta onneksi ei sentään satanut vettä.

Aika perinteinen mökkireissu: ruokaa, alkomahoolia ja karaokea. Aikamoista RAKkautta.

Kummitäti lupasi ryhtyä mulle "vara mummiksi". Aaws. Mietittiin myös jos lähdettäisiin kahdestaan jonnekin reissuun. Ei lainkaan huonompi idea.

Muut lauleskeli ihan hulluna karaokea, mutta mä kuitenkin väsähdin jo ennen puolta yötä ja nyt juhannus stressaa mua ehkä enemmän kuin ikinä. Haluaisin mennä mökille, koska niin kuuluu tehdä ja olen ollut siellä JOKA IKINEN juhannus, mutta mitä jos sillonkin väsyttää? Ei se väsymys haittaisi jos pysyttäisiin omalla mökillä ja voisi mennä nukkumaan juuri silloin kun huvittaa, mutta kun pitäisi jaksaa reissata ympäri kyliä ja raahautua sitten vielä omalle mökille nukkumaan - pahimmassa tapauksessa kävellen. Ei siitä seuraa kuin itkua ja hampaiden kiristystä. Se on jo nähty.

Jos vaan jään suosiolla kotiin koiran kanssa? Ja itkisin sitä kun oon yksin ja kaikilla muilla on kivaa? Ihan paskaa sekin.

Mikään ole taas hyvä.
♥: Tintti

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Painu helvettiin ja pysy siellä

Yleensä perjantai fiilis on tosi hyvä, kun viikonloppu on käsillä, mutta ei viime perjantaina.

Mulla oli heti aamusta kauheeta draamaa, paniikkikohtaus, itkeskelyä pitkin päivää ja lopulta mun oli pakko lähteä töistä kesken pois, kun oli niin paha olla, että oksetti. Onneksi lähin, koska oksensin samantien, kun pääsin kotiin. Olis kai pitänyt koittaa syödäkki jotain, mutta pelkkä ruoan ajatteleminenkin sai aikaan yökkäysreflleksin.

Tänään tein TAAS sen mikä naisen on tehtävä, jos mies on valehteleva paskakasa, eikä itse osaa. (Terkkui vaan sullekin muru! <3) Se on muuten jännä miten ihmisiä alkaa kummasti kaduttaa just siinä vaiheessa kun ne tietää jääneensä kiinni, jos sillonkaan.

Mä totisesti toivon, että tää oli nyt tässä, mulla ei nimittäin olis nyt yhtään aikaa tämmöseen pelleilyyn.


T: Tintti

torstai 7. kesäkuuta 2012

One Day You’re In, and the Next Day, You’re Out

Tänään kävin ensimmäistä ja viimeistä kertaa raxissa syömässä. Oltiin työkaverin kanssa todistamassa hirveää jäätelöepisodia, kun eräs asiakas oli maksanut jäätelöstä, mutta antanut alle kouluikäisen poikansa syödä sen hänen puolestaan. No tästähän seurasi ihan hirveä haloo, koska mies oli ostanut jäätelön itselleen, eikä pojalleen.

Ymmärrän kyllä, ettei toinen ihminen voi syödä buffetista ruokia itse niistä maksamatta, mutta eikö se nyt ole ihan samantekevää kuka sen jäätelön syö!?

En ihan oikeasti ymmärrä, että YHDESTÄ jäätelöstä pitää nostaa noin hirveä haloo!? Se yritys tuskin kaatuu yhteen jäätelöannokseen. Sitäpaitsi se mies ei muutenkaan syönyt "koko rahan edestä", vaan ainoastaan pari kämästä pizzasiivua. Ihme nipotusta.

Toinen kummeksuntaa aiheuttava asia tällä viikolla on ollut arpapeli työn jatkumisen suhteen. Me ollaan koko viikko jännitetty kuka saa jatkaa töitä ensi viikolla ja kuka ei.

Homma oli hoidettu kuin huippumalli haussa-sarjassa ikään, paitsi aivan päin vastoin. Ne joiden työpisteellä odottelisi paperilappunen joutuisivat päättämään työnsä huomisen jälkeen ja ne onnekkaat jotka eivät tätä ilmoitusta paikaltaan löytäisi, saisivat jatkaa vielä ensi viikolla.

Milloin elämästäni tuli halpa realitysarja?




♥: Tintti

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Onni kääntyy taas...?

Ilmeisesti se työhaastattelu ei sitten mennytkään ihan mönkään, sillä kävin tänään kirjottaa työsopparit ja nyt oliski talousasiat kunnossa lokakuuhun asti. (=Voi shoppailla tuntematta NIIIN huonoa omaatuntoa, kuin tavallisesti. ;D)

Heinäkuun aion vaan lomailla, löhöillä ja nauttia kesästä, koska oon ihan saletisti sen ansainnut!

Niin ja sitten ne vähän ikävämmät asiat... Kävin taas juttelemassa psykon kanssa. Tuntuu sekin jotenkin niin... turhalta, kun en osaa ikinä puhua sille. Ahdistaa vaan. Eikä se ymmärrä, enkä mä osaa selittää. Turhauttavaa.

Psyko totes et lääkkeistä ei taida olla mulle apua. Olin taas vähän erimieltä, mut en saanu sanottua sitä. Aina sillon kun venlaa nostettiin pystyin hetkellisesti puhumaan ihmisille ja mulla oli jotain sanottavaa. Nyt en saa kakaistua suustani edes "hyvää huomenta". Perseestä.

Ja joo tottakai mun pitää työstää näitä asioita itse, eikä ne lääkkeet oo mitään ihmepillereitä, joita syömällä kaikki muuttuu yhtäkkiä paremmaksi. Mut oon ihan varma, että oikeat lääkkeet vois antaa sen pienen sysäyksen ja lievittää sitä pelkoa sen verran, että kykenen edes vähän työstämään asioita parempaan suuntaan. Venla pysty siihen, vaikkei muuten mulle sopinutkaan, joten miksei jostain toisesta lääkkeestä vois olla apua? Noi uudet lääkkeet tekee musta vaan entistä pelokkaamman ja helvetin kiukkusen. En tykkää.

Seuraava psyko tapaaminen olis juhannuksen jälkeen. Mun pitäis kuulemma sillä kertaa johtaa keskustelua ja se kuuntelis hiljaa sen 45min, eikä nyhtäis multa kysymyksiä joihin en osaa vastata kuten tähän asti. Huvittavintahan tässä on se, et aina ennen psyko käyntiä mulla ois sille miljoona asiaa kerrottavana, mut sit kun pääsen sen huoneeseen meen ihan lukkoon. Sama homma kuin kokeessa: kaikki tieto vaan yhtäkkiä katoaa jonnekin ja jäljelle jää vain ahdistus.

Mitä helvettiä mä teen itteni kanssa?

maanantai 4. kesäkuuta 2012

I Cry Myself To Sleep At Night

Se hetki kun avaat oven ja kuulet Prinsessalle äkkiarvaamatta keskellä työpäivää. EI hyvä.

Älä ajattele, älä ajattele, älä ajattele... Voi paska.


♥: Tintti


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Maanantai on hukassa, kummituksen sukassa

Mun pitäis olla jo nukkumassa, mutta jotenkin en vain saa aikaiseksi mennä sänkyyn. Sehän tarkoittaisi vain, että maanantai tulisi nopeammin.

Huomenna alkais viimeinen, tai hyvässä lykyssä toiseksi viimeinen työviikko. (Vikalla viikolla kutsutaan porukkaa tarvittaessa ja ollaan jo nyt aikataulusta viikon etuajassa, joten...) Olo tuntuu samaan aikaan helpottavalta ja stressaavalta. Kroppa ja etenkin pää huutavat jo "lomalle" pääsyä, mutta töiden loputtua olen taas tyhjän päällä.

Ahdistaa, kun ei yhtään tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja olen aina ollut huono odottamaan, että jotain tapahtuisi. Lisäksi ahdistaa taas se, ettei käyttötilillä olekkaan enää joka kuukausi samaa könttäsummaa käytettäväksi (vaikka koitan parhaani mukaan säästellä silloinkin, kun näin on). Tämä tosin on hieman  ristiriidassa sen kanssa, että olen tänäänkin shoppaillut eBaysta jos jotakin, koska halvalla saa. Alle euron maksava lasiviilahan on melkein ilmainen ja kun ostaa 10kpl tekoripsiä viidellä eurolla. Sehän on kuin ostaisi yhdet ja saisi yhdeksät ripset kaupan päälle...

Harmi vaan, että kun on ostellut eurolla sitä ja eurolla tätä huomaa hyvin äkkiä tuhlanneensa muutaman kympin... hups. Juuri tämän takia olen aina vältellyt kortilla maksamistakin - kun rahaa ei näe, sitä on helpompi tuhlata. On ihan eri juttu huomata, kuinka rahat hupenevat lompakosta ja potea siitä huonoa omaatuntoa.

Saiskohan tohon jonkun kuukauden ostorajotuksen? Se vois olla aika kova juttu.

♥: Tintti


Dark Shadows

Heräsin eilen aamulla sateen ropinaan ja luovuin samantien toivosta koko päivän suhteen. Mieli oli yhtä tumma, kuin taivas ja aurinkoiset merenrantalenkit jäisivät tämän päivän osalta vain haaveeksi.

Pessimisti ei pety ja kun ei odota mitään, saattaa yllättyä jopa hyvin iloisesti. Sade säällä on hyvä paeta sisätiloihin, kuten vaikkapa elokuvateatteriin. Sain seurakseni yhden mörrimöykyn joka herrasmiehen elkein tarjosi niin leffaliput, kuin leffaeväätkin. ♥

Päivän valinta oli Dark Shadows, jonka näkemistä olin odottanut jo pidemmän aikaa. Odotin elokuvalta paljon, sillä Tim Burton + Johnny Depp + Helena Bonham Carter yhdistelmä ei ole pettänyt minua vielä kertaakaan. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin.

Elokuvassa oli toki paljon pikkuhauskoja kohtauksia ja Burtonin ennestään tuttua mustaa huumoria, mutta muuten näytös jätti aika vaisuksi. Tuntui, kuin samaan elokuvaan olisi yritetty tunkea vähän turhan paljon ja väkisin, niin että osa kohtauksista ampui paikoitellen niin paljon yli, että reaktio oli lähinnä wtf?

Elokuvan jälkeen parin tunnin piipahdus kotona ennen suuntaamista Kallion Majavaan. Paikka oli turhan täynnä eikä muutenkaan oikein iskenyt, vaikka kuinka väittivät lämminhenkiseksi ja kodikkaaksi. Pari lime breezeriä ja "ei vakavia" keskusteluja kuolemasta. Hyvin hilpeää, kunnes sitten mainittiin jonkun oikeasti kuolleen.

Nyt haaveilen kotipizzan tuplajauhelihasta ja appelsiinimehusta.


♥: Tintti

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Puhelinriippuvuus

Unohdin eilen puhelimen kotiin ja tajusin kuinka riippuvainen siitä olenkaan. En päässyt vilkuilemaan jatkuvasti kelloa, joka aiheutti ahdistuksen ja paniikin myöhästymisestä. (Mihin sitä rannekelloa muka tarvitsee, kun on puhelin?)

Työntekokin tuntui tavallista raskaammalta, kun en päässyt tauoilla purkamaan ajatuksiani tovereille ja niitä ajatuksiahan riitti!

Matkan tekokin tuntui ikuisuudelta, kun ei voinut selata sähköpostia ja uutisia.

Pelottavaa, miten niin pieni kapistus voi olla niin elintärkeä. Miten ihmeessä me tultiin toimeen ennen kännyköitä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...