sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Haasteena parempi tugga osa 2

Kevään tunnistaa auttamatta kahdesta asiasta a) hiukset ovat merkittävästi vaalentuneet syksystä joko itsestään tai väripurnukan avustamana ja b) pituutta leikataan ronskimmalla kädellä.

Olin jo muutaman kuukauden ajan katsellut säälivästi kolmihaaraisiksi jakautunutta tukkaparkaani, jonka latvat olivat hamppua ja jokainen karva eri pituinen, kuin muut lajitoverinsa.

Hiusten leikkaaminen on minulle yksi suurimmista kompastuskivistä. Kyllä sitä tietää, että hyvä olisi leikata ja toisinaan oikein haluaakin napsia oikein kunnolla, mutta lopputuloksen nähtyään sitä itkee "kaljuuttaan". Voi miksi piti leikata näin lyhyeksi? Pahin moka yleensä on kuitenkin otsatukka. Ideana se tuntuu aina niin h******n hyvältä, muttei vaan yksinkertaisesti toimi käytännössä. Eräskin kaunis kerta muistutin lähinnä (kyyneliä myöten) taikurin hattuun piiloutunutta muumipeikkoa.

Eilen kävin sitten siskon luona piinapenkissä luovuttamassa hiuksia. Kävi klassiset "ei tää ookkaan ihan vielä hyvä" ja jo napsitun viiden sentin lisäksi napsaistiin vähän lisää. Kyllä kirveli.

Lopputulos näyttääpi tältä:  


Kävin muuten perjantaina ruokaostosten (= liekkisiipiä ja raejuustoa) yhteydessä nappaamassa mukaan doven tehohoitoaineen, jota Nano Nano taannoin suositteli ja täytyy myöntää, että kyllä tuo kuontalo tuntui tökötin käytön jälkeen samantein hitusen paremmalta.

Loppuun vielä vähän erilainen "kuva-arvoitus". Kenen harjaantunut silmä erottaa missä kulkee juurikasvun ja värjäyksen raja? Viiden pisteen vihje: hiuksia ei ole sen enempää värjätty, eikä vaalennettu sitten marraskuun.

Salamalla...

Kolmen pisteen vihje: raja ei ole niin selkeä, mitä kuva antaa virheellisesti ymmärtää. Valaistus hämää.
..ja ilman.
ps. Alotan tänään hevosten biotiini kuurin. Katotaan alkaako tukka kasvaa, vai nou!

♥: Tintti



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...