The B

Mun B-lausuntoni on seikkaillut ympäriinsä tässä parin kuukauden ajan, mutta vihdoin ja viimein sain itsekin lukaista sen läpi ennen kuin se jatkaa matkaansa taas uuteen kohteeseen. Lausunto on kirjoitettu helmikuussa, joten suurin osa tiedoista on jo hyvinkin vanhentunutta, taikka muuten muuttunutta. Halusin kuitenkin jakaa tämänkin asian kanssanne, koska masennus kuitenkin näyttelee hyvin suurta osaa elämässäni edelleen, vaikka jotkin asiat toki ovatkin lähteneet taas uuteen nousuun ja olo on kokonaisvaltaisesti parempi, kuin esimerkiksi vielä muutama kuukaisi sitten.



Jotenkin huvittavaa lukea itsestään kirjoitettua analyysia siinä mielessä, että osa puheistani on ymmärretty selkeästi ihan päin honkia ja osa asioista taas on kirjattu väärin vain siksi, että olen niin näppärästi selitellyt asiat parhain päin, mutta ei se mitään. Kukaan ei ole täydellinen.

Ihan ensimmäisenä pisti silmään se, ettei masennuksen tilaa ole sen paremmin määritelty, vaikkei asiassa olisi pitänyt olla mitään arvailujen varaa. Päiväostaston väen ei ainakaan tarvinnut miettiä onko tilani vakava vai ei. 

Olen sutannut tuolta nyt kohdat jotka eivät varsinaisesti imartele joitakin ihmisiä joiden kanssa olen ollut tekemisissä, mutta keskitytään nyt noihin punaisella korostettuihin kohtiin, sillä juuri ne ovat kohtia joista sallinen olla eri mieltä.

Ensimmäinen väittämä: Venlafaksiinista on ollut apua
Hirveän kivasti on huomioitu vaan jutun alkupuolisko. Kokonaisuudessaan lause menisi pikemminkin näin: venlafaksiinista on ollut apua annosta nostettaessa ja silloinkin vain hetkellisesti. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, annoksen nostaminen pitää pirteänä viikon, jonka jälkeen olen taas ihan yhtä väsynyt ja alakuloinen, kuin ennenkin.

Toinen väittämä: sivuvaikutuksia ei ilmeentynyt
Ei varmaankaan jos pahoinvointi, tokkuraisuus, yltiöpäinen hikoilu, kylmyyden tunne, vapina, päänsärky ja unettomuus eivät ole sivuvaikutuksia.

Väittämä kolme: Enimmäkseen kokenut venlafaksiinin auttavan vireystilan ylläpitämiseen.
Katso ensimmäinen väittämä. 

Väittämä neljä: Ei itsetuhoisia ajatuksia.
Ei toki. Lääkkeiden yliannostus ja uhkaus hypätä junan alle eivät tietenkään ole itsetuhoisia ajatuksia. Omaa parastanihan minä vain ajattelin.

ps. Oon ruvennu näkemään ihan hirmuisesti unia siitä kuinka kaadun tai putoan milloin mistäkin. Inhottavaa, koska se kaatumisen tunne on niin todellinen, että säpsähdän joka kerta hereille. En tykkää siitä tunteesta, se on jotenkin niin kelju ja omituinen. Miten sitä kuuluisi edes kuvailla? En tiedä. En tosiaankaan tiedä, mutta noita säikähdyksen aaltomaisia tuntemuksia tuntuu myös mun päässä. Ei ole kivaa.

pps. Mun sairaslomani by the way loppuu virallisesti vasta  viikon päästä, 6.5. Hirveän hieno tämä hyvinvointivaltio (kuka tommosen väitteen on edes keksiny?) kun sairaana täytyy mennä töihin, jotta olis varaa elämiseen, kun mistän ei saa mitään tukia. En enää yhtään ihmettele miksi niin usealle iskee nykyään burn out.

♥: Tintti


Kommentit

  1. Lääkärit osaa kyl jostain syystä kirjottaa kaiken ihan päin jotain, oli se sit b-lausunto, sairaslomatodistus, epikriisi. _Aina_ on jotain virheitä.

    Voimia siulle hirveesti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit