Väsynyt - ei onnellinen

Toinen viikko osastolla ohi. Väsyttää ja pitäisi jaksaa siivota. Sotkut, jotka lupasin siivota viime lauantaina lojuvat edelleen samoissa paikoissa. Viime viikon vaatteet sohvalla, liikuntakamat makuuhuoneen lattialla. Lupaan taas itselleni, että huomenna jaksan. Kaikki on aina huomenna, muttei ikinä tänään.

Melkein jo odotan, että joku tulee sanomaan, että kyllä nyt PITÄISI jaksaa. Ei kenenkään kuitenkaan tarvitse sitä ääneen sanoa, sillä pikkuinen ääni päässäni tolkuttaa sitä kiusaajien äänellä minulle muutenkin. Senkin laiska paska! Mikset siivoa? Sä olet ollu osastolla vaivaset neljä tuntia, etkä oo sielläkään muutaku pelannu ja puhunu! Kyllä sun pitäisi jaksaa!

Vaan kun en jaksa. Ei se osastokaan mikään leikkipaikka ole. Siellä tehdään töitä itsensä kanssa ja se jos jokin on raskasta. Miltä tänään tuntuu? Miksi? Mitä asialle voidaan tehdä? Ja sitten käydään läpi elämänkerta päivästä toiseen, ees ja taas ja etsitään sieltä syitä ja seurauksia. Raskasta ja uuvuttavaa, mutta saadessaan edes jonkinlaisen oivalluksen myös todella palkitsevaa.

Eniten itselläni on työstettävää menetetyn itsetunnon ja itseluottamuksen kanssa. Koulukiusaaminenkin lienee hyvä käsitellä, sillä se on tämän masennukseni vyöryn aloittanutkin. Jotenkin sitä kuitenkin haluaisi vain unohtaa... Harmi, ettei asiat toimi niin. Saatan unohtaa syyt, mutta alintajuntani muistaa kyllä seuraukset: sosiaalisten tilanteiden pelon, liiallisen miellyttämisen halun, ahdistuksen, riittämättömyyden tunteen...

Mitä vittua noi kyttää?

Mua itkettää 
Multa hajoo pää
Hirvittää
Hävettää
Väsyttää


: Tintti

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit