Tää on vaan yksi sunnuntai sunnuntaiden joukossa

Unohduin viime yönä kuolaamaan huonekaluja, joihin minulla ei ole varaa. Minulle on tullut - tai no ei se mitään yhtäkkiä tullut ole, vaan on ollut jo pitemmän aikaa - pakkomielle tumman pähkinän värisiin huonekaluihin. Ylläri sinänsä, ettei multa kuitenkaan yhtään sen väristä huonekalua löydy. Tykkäilisin myös, että huonekalut sopis yhteen ja noudattais edes jonkinlaista selkeää ja yhteistä linjaa, eikä koti näyttäisi kierrätyskeskukselta johon on vain kärrätty eriparisia huonekaluja, koska kukaan muu ei niitä tarvitse. No ehkä voitan joskus lotossa ja voin sistustaa kämpän ihan just sen näköseks kun tykkään. Ensin pitäis kyllä vissiin lotota...


 
Pääsin sänkyyn kahden aikaan ja unohdin ylläripylläri ottaa iltalääkkeen, josta seurasi se, että nukkumisen sijaan pyörin vuoteessa koko yön vilkuillen välillä kelloa. Kello tuli viisi, yritin sitkeästi nukkua vielä. Jokohan se olisi kahdeksan? Ei, vasta kuusi. No nyt olen maannut tässä sängyssä niin kauan, että sen on pakostakin oltava jo lähemmäs kahtatoista? Kahdeksan. Äsh. Annoin periksi ja nousin ylös.

"Hyvä on Kaunotar, hyvä on. Minä nousen, nousen Kaunotar. Minä - ei..."
"Voih... nythän on sunnuntai."


Tykkään kyllä siitä, että heräilen ihmisten aikoihin, mutta olisi ihan kivaa, jos olisin silloin myös virkeä. Ei ole mitään iloa herätä aamulla aikaisin, jos loppu päivän joutuu haukottelemaan. Lisäksi olen pitänyt viikonlopuista aina kaiken muun kivan ohella siksi, että silloin saa nukkua niiiiiiin pitkään kuin huvittaa. Musta olis ihan oikeasti kivaa nukkua sunnuntaisin vähän turhan pitkään, kun sunnuntaisin ei muutenkaan ole mitään tekemistä. Mutta ei väkisin.


Katselen kostoksi lastenohjelmia, vaikka nekin on nykyään ihan tyhmiä ja lapsia aliarvioivia. Missä ovat vanha kunnon Tao Tao ja Alfred J. Kwak?

Päivän positiivisuuspläjäys: aurinko paistaa! ♥

♥: Tintti


Kommentit

Suositut tekstit