torstai 15. maaliskuuta 2012

Henkinen lottovoitto

Mä aloin eilen kirjottamaan puhelimella juttua siitä kuinka ahdistavaa on, että muut ihmiset yrittää koko ajan päättää mun elämästä ja kuinka raskasta on yrittää miellyttää kaikkia. Musta on jotenkin kummallista, että kaikki muut ihmiset tietää aina NIIIIN paljon paremmin, kun minä ite et mikä mulle on millonki parasta. Mitä alaa pitäis opiskella ja millasta työtä tehdä ja missä asua ja kenen kanssa saan olla kaveri ja miten pitäis viettää vapaa-aikaa, mitä vaatteita käyttää ja mitä syödä ja niin edes päin... puuh.

No mutta iloisempiin asioihin! Tosiaan mie kerroinkin jo, että sain töitä. (Jee!) Lisäksi olen ihan oikeasti löytänyt ties kuinka monen vuoden jälkeen taas järkevän päivä- ja unirymin. Heräilen nykyään ilman herätyskelloa siinä kuuden-seitsemän pintaan aamulla. Se on aikas hyvin, kun otetaan huomioon, että vajaa kuukaisi sitten saatoin herätä yhdeltä päivältä.

Olen tässä pikkuhiljaa alkanut opetella myös pitämään puoliani. Isoimmissa asioissa olen hyvin altis edelleen myötäilemään muita, mutta pienemmissä asioissa kykenen jo sanomaan oman mielipiteeni ja sanomaan ei, mikäli tarve sitä vaatii. Toisaalta olen myös opetellut poistumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeillut asioita, jotka ovat ahdistavia ja epämiellyttäviä. Esim. uimahallissa käyminen, uusien korttipelien opettelu... muille kovin pieniä ja arkisia asioita, jotka tuskin tuottavat monellekaan minkäänlaista päänvaivaa ja ovat vallan mielekästä tekemistä. Minulle nämä asiat ovat kuitenkin olleet suuria edistysaskelia.

Olen myös uskaltautunut puhumaan asioistani avoimemmin omahoitajan kanssa ja jopa katsomaan häntä silmiin. (Yleensä olen tuijotellut vain varpaitani.) Jotenkin olo on ikään, kuin kaikin puolin vapautuneempi?

Onnelisuus on eräs asia, jota olen toisinan jopa pelännyt. En yksinkertaisesti ole uskaltanut olla onnellinen, sillä olen tottunut siihen, että kaikki romahtaa sillä samaisella sekuntilla, kun toteaa kaiken olevan hyvin. Nyt kuitenkin olen oppinut pikku hiljaa taas nauttimaan asioista ja elämään tässä hetkessä. Ihan sama mitä tapahtui eilen, tai mitä tapahtuu huomenna, tai tunnin päästä. Elämä on tässä ja nyt. Pari viime viikkoa olen huomannut hymyileväni, jopa nauravani. Olen ollut virkeämpi, iloisempi, onnellisempi, enkä ole itkenytkään yhtään niin paljon, kuin ennen. Paitsi eilen.

Jos ennen olin tuskastumiseen asti surullinen, BDI-kysely näytti sataa ja haudoin mielessäni vain tapoja päättää päiväni, nyt on kaikki vallan toisin. Olen saanut elämän haluni takaisin palavampana kuin koskaan. Se, jos jokin on uuden elämän alku.

Säästin parhaan viimeiseksi. Ensi viikolla miun haaveeni toteutuu ja saan oman hauvavauvan! ♥ Nyt miun haaveiden listalle jäis vielä se omakotitalo (millä rahalla?) ja prinsessahäät (no ehkä ensi elämässä), mutta kaikki aikanaan.  


♥: Tintti

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...