Eilen neljä tuntia mä itkin eikä mikään helpota

En osaa elää
En näissä kengissä, en tässä talossa, en tällä kadulla 
En osaa elää 
En elokuvissa, en yöjunissa, en kenenkään kodissa ilman sinua 


Ihan liian iso ikävä. En tiedä miten se taas yhtäkkiä iski. Tai ehkä tiedänkin. Kaipasin taas hetkellisesti jotakin turvapaikkaa ja ajatukset kulkivat tavanomaiseen tapaansa: pakko päästä pois → mummi → ai niin joo...

Merkillistä miten asioita voi sillä tavalla "unohtaa". Ei nimittäin ole ihan ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään kerta kun tulen ajatelleeksi, että voisin mennä mummille, ennen kuin muistan, että ai niin, se asustaakin nykyään pivien päällä. Sitten iskee suunnaton tarve näännyttää itsensä nälkään.

Onneksi, tai epäonneksi täällä on vaikea kuolla nälkään. Varsinkaan silloin, kun mies päättää tehdä sitruuna karamellisoituja räiskäleitä. Ne + sitruuna-lakritsi jäätelö = NAM! ♥

Plätty kermavaahdolla

Vaikkei tuo mörrimöykky niin koirista perustakkaan, niin kai se silti on ihan kelpo mies. Eilenkin se jäi miun kanssa vaan halailemaan ja kattelemaan Muumipeikkoa ja pyrstötähteä, vaikka sen oli tarkotus mennä johki synttärikesteille. ♥

Ei mulla nyt muuta. Huomenna varmaan taas jotain syvällisempää kuvajuttua, kun osastolla olis taasen kuvaryhmä. Sit voisin kertoilla teille myös oikeat vastaukset tuohon aikaisempaan puu juttuun, sikäli mikäli se ketään kiinnostaa.

♥: Tintti