sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Tintti pähkinänkuoressa osa 8. Minun uskoni

Olen kristitty ja kuulun kirkkoon. Olen käynyt uskonnontunneilla ja lukenut raamatttua. Siltikään en usko Jumalaan, tai siihen, että kukaan olisi voinut esimerkiksi jakaa meren kahtia. Palava pensas on selitetty hallusinaatioksi huumaavilla marjoilla ja Jeesuksen "kuvaksi" tunnistettu Leonardo Da Vincin omakuva. Minusta se on aika surkuhupaisaa.
Minulle Raamattu on kaunis satu, tai tarina siinä missä esimerkiksi Kalevala, tai Taru sormusten herrasta. Minusta jokaisella on oikeus uskoa mihin tahtoo, eikä minua häiritse se, että ihmist ympärilläni uskovat eri asioihin. Mielipiteistä ei tule kiistellä sen enempää uskonnon, kuin muidenkaan uskomusten saralla. Se onko Jumalaa olemassa on ihan yhtä turha kiistan aihe, kuin se, onko olemassa esimerkiksi näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista. Siitä ei vain yksinkertaisesti ole pitäviä todisteita puolesta, eikä vastaan. Minusta Raamattu vain on niin täynnä epäkohtia ja absurdeja asioita, etten yksinkertaisesti kykene uskomaan niihin.

Henkimaailman asioihin minä taas haluan uskoa omalla tavallani. On liian vaikeata käsittää, että kuoltuaan jokin vain lakkaa olemasta. On paljon helpompaa hyväksyä, että sielu irtaantuu ruumiista ja katselee meitä jostakin pilven reunalta. Se on järjen vastaista, mutta lohdullista. Siihen kai uskontokin osittain perustuu - aina voi lohduttautua ajatuksella, että on olemassa jokin korkeampi voima, jolta voi tarvittaessa rukoilla apua.

Yleisesti ottaen minä uskon siihen mitä näen, enkä aina siihenkään.


Kaija Koon Minä uskon kuvailee uskoani mitä parhaiten. 

♥ : Tintti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...