Mulla on ikuinen blues ja salaisuus

On niin mun tuuria ensin missata puhelinsoitto työhaastatteluun, (puhelin kannattaa unohtaa äänettömälle ja ruveta itse päivätorkuille) ja sitten vielä todeta, että enhän mä mihinkään töihin ois voinu ees mennä, koska oon niin onnekas, että pääsen 2 kuukautta kestävälle osastojaksolle!

Oikeesti tiedän, että se osastojakso tekee mulle varmasti ihan hyvää, mutta silti vähän kismittää, että missasin työmahdollisuuden. Se osastojakso pitäis nimittäin myös maksaa jollakin ja milläs maksat, kun sinulla ei ole minkäänlaisia tuloja. Suomi on näköjään siitä hassu maa, etten voi saada tukea, niin kauan kun minulla on säästöjä.

Oikeesti valitan taas ihan turhasta, koska isukki lupas maksaa tuon hoidon, mutta silti hirvittää, että jo pelkät matkakulut tulevat olemaan abou 90€ luokkaa. ♥ (Ja oisin halunnu sen työn! Yhyy :<) Saatan ehkä lakata syömästä, tai alkaa elämään osastolla tarjottavilla safkoilla. Haha. Ketähän mä yritän huijata. Ikään kuin muka söisin hernekeittoa, tai lohipataa? Maanantaina olis  muuten heti tarjolla niinkin mielenkiintoista safkaa, kuin "Kummelin leike". Eipä ole ainakaan nimellä pilattu!

Mun tarttee kyllä ruveta kutsumaan tuota "laitosta" joksikin muuksi kuin päiväsairaalaksi, tai osastoksi, koska eihän tuo ole mitään sairaalaa nähnytkään! Voisin oikeasti muuttaa siihen taloon, kattokaa nyt sitä!


Ensiviikolla lisää tunnelmia hoitojaksosta. Siitä saattekin varmaan lukea seuraavat kaksi kuukautta, kuin siellä käyn. (Koittakaa kestää, niin minäkin. : DD) 

Nyt tuo hauppa on laskenut kuolaisen pallonsa läppärin näppikselle sen verran monta kertaa, että pitänee siirtyä leikkimään sen kanssa. Näkemisiin seuraaviin kuviin ja tunnelmiin...


♥: Tintti

Kommentit

Suositut tekstit