Jospas minä koiran saisin, kyllä sitä rakastaisin...

Tähän ensi alkuun haluaisin esittää pienen kysymyksen lukijoilleni. :) Onko teidän mielestänne parempi, että postaukset pidetään suht lyhyinä ja käsitellään vain yhtä asiaa per postaus, vai luetteko mieluummin pitkiä postauksia, joissa käydään läpi useampia asioita?


Lupasin teille koirahössötystä ja minä olen vähintäänkin sanani mittainen mies nainen. (Tahdotkoettä sut pois näistä kuvioista veisin...) Häntä, joka ei aikaisemmin pitänyt koiran ja miehen vastakkainasettelusta suositellaan miettimään kahteen kertaan, haluatko varmasti lukea tästä postausta tästä eteenpäin.

Löpinät sikseen ja asiaan. Porukat tuli eilen hakemaan mua sukuloimaan ja kattomaan ehkä maailman suloisinta labbiksen pentua. ♥

Matkalla mulla iski ahdistus. Yritin tolkuttaa itelleni, että ketään ei kiinnosta paskan vertaa näytänkö mä räjähtäneeltä vai en. En kuitenkaan uskonut itseäni. Tulipahan ainakin selväksi, että huomenna on parempi meikata, ettei ihan koko päivä mene sen miettimiseen, että mitähän mä muiden mielestä näytän.

Perille päästyämme unohdin hetkeksi itseni. Se pentu oli niiiin yli suloinen lyllertäessään ja loikkiessaan vastaan. Suurimman osan ajasta pentu toki nukkui ja näytti selällään ketarat ojossa maatessaan ihan hymyilevältä hylkeeltä. Sillä on niin söpö massukin ja pikkuset tassut ja ihan pikkanen häntä ja kuono ja korvat ja se mutiseekin somasti...! Oli se kyllä niin lutunen, että koko ajan olis vaan mieli tehnyt ottaa se syliin ja rutistaa. Aaws... ♥

Ei liene yllätys, että mun pentukuumeeni vain kasvaa kasvamistaan. Mäkin haluun tänne oman hauvavauvan! Sellasen vaaleen, kultasen, karvasen, noutajan palleron! ♥

Eilen jo päätin, että hankin sen pennun. Sitten päätin taas, että en. Tänään päätin, että muutan pois, sitten päätin taas jäädä. Minulla on nimittäin edelleen eräs erittäin jääräpäinen ja suuri ongelma: mies.

Minusta vähän tuntuu, että miestä pelottaa, että se koira jotenkin kävelee sen yli ja saa kaiken huomion. "Se koira on sulle tärkeempi kuin minä", mies tokaisi tänäänkin riidan päätteeksi. Ehkä onkin, mutta en mä ole missään vaiheessa halunnut valita miehen ja koiran väliltä. Ihan itse se on itsensä siihen asemaan asettanut. Toki minäkin loukkaantuisin, jos mies jättäisi minut kissan takia, mutta se ei ole asian ydin. Pointti on nimittäin se, etten minä missään tapauksessa pistäisi miestä valitsemaan.

"Niin, mutta SÄ haluat sen koiran."
"Ja sä haluat polttaa. En mäkään kiellä sulta sitä, vaikka meinaan tukehtua siihen savuun, koko kämppä löyhkää millon millekin esanssille ja suudelmat maistuvat myrkylle."


Mies väitti valitsevansa mut tupakan sijaan. Sen kun näkis. Ei ole nimittäin ihan ensimmäinen kerta, kun se mies väittää lopettavansa.

Ei me varmaan voida ikinä tehdä lapsiakaan, koska sellanenkin nyytti veis ihan liikaa mun huomiota mieheltä. Lapsikin pissais ja kakkais ja huutais, eikä ihan ymmärtäis mitä sille puhutaan. Karjuisko mies sitten sillekin? Työntäis sen vähän turhan kovakourasesti alas sängystä, kun se ei uskaltaiskaan nukkua omassa sängyssään ja kömpis meidän viereen?

Olen antanut miehelle jo periksi sen, etten ikinä pääse naimisiin. Se on prinsessahäistä haaveilleelle jo kyllin suuri unelma unohdettavaksi. Miehen ei ole tähän mennessä tiettävästi tarvinnut luopua yhdestäkään haaveestaan. Miksi minun siis pitäisi antaa periksi kaikessa?

Musta tulee tätä menoa vielä h******n katkera nainen.




♥: Tintti

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Totuus on se minkä kertoja itse kertoo. Kuka sitä omassa blogissaan menisi valehtelemaan varsinkaan ikävistä asioista??

      Poista
    2. sitä minäkin ihmettelen...

      Poista
    3. Mikäs se totuus sitten muka on? Kunjoitettavaa on, että kirjoitaa niin hyvässä kuin pahassakin! Ja typeräähän tuon miehen käytös on! Koirapa ei ainakaan petä tai valehtele!

      Poista
  2. susa taidat olla se poikaystävän äiti, josta minäkin tiian ystävänä olen kuullut ja nähnyt omin silmin kaiken. Käynyt ystäväni kanssa lääkärissä ja kuullut kuinka olet sitä mieltä, ettei hänellä oikeesti voi olla niin paha olla. Ja kyllä olen myös juuri se kaveri jolla on se pieni lapsi JA koira ja lisäksi olen myös ollut iltapäiväkerhossa kolme vuotta töissä. Sinun kanssasi en ikipäivänä haluisi työskennellä. Olet varmaan kaksi kertaa ystäväni ikäinen. Sinun pitäisi olla vanhempi ja fiksumpi. Miten voit kolmen lapsen äitinä sanoa,että koira tarvitsee enemmän hoitoa, kuin lapsi? hahaha, että nauroin ja jaksan nauraa vieläkin tuolle kommentille. Olet onnekas, että tiia on varsin ihana ja kiltti tyttö, jonkun muun kanssa olisit jo pahoissa vaikeuksissa ja osaisitkin jo ehkä tässä vaiheessa olla enää pitämättä yhteyttä tiiaan. Mutta ei. sinun täytyy käyttäytyä kuin oman elämänsä täysin menettänyt nainen, jolla ei ole muuta tekemistä kuin kiusata nuorempiasi. Oletko kade kenties kauniille nuorelle naiselle? :D Muistutat minua suuresti vanhasta naapuristani, joka yrtti urkkia aina verhojen takaa minne vien koirani lenkille ja pääsisikö hän valittamaan. Sinun on pyydetty toistuvasti jättämään ystäväni rauhaan. Mutta jaksat piinata ja urkkia hänen elämäänsä facebookissa, mailein, tietokoneiden ulkopuolisessa elämässä ja nyt olet jo täälläkin :D haha Tiedätkö, että tuosta voi pahimmassa (parhaassa) tapauksessa saada ainakin kovia sakkoja? Poikasi on jo täysi ikäinen. Ollut jo jonkin aikaa. Jätä heidöt siis rauhaan. Hän osaa jo sanoa oman mielipiteensä eikä tarvitse äitiään puutumaan siihen jos tyttöystävä hinkuu koiraa :D Sinulla pitäisi olla kaksi muutakin lasta hoidettavana. Tosin jos niitä ei hoida, vaan sen ajan kun voisit viettää heidän kanssa aikaa käytät mielummin siihen kun urkit muiden elämää niin ne tosiaan voivat olla helpompia hoitaa kuin koirat :)

    VastaaPoista
  3. Hei Susa,

    olen jo hetken aikaa epäillyt poikaasi narsistiksi. Nyt ymmärrän mistä sellainen tulee, narsisti narsistin kasvattaa?

    VastaaPoista
  4. Voi tyrä... Eikö internetissä ole minkäänlaista sensuuria?
    Yhden ihmisen perspektiivistä tehty analyysi ei ole riittävä että tuntisi ihmisen!? Kaikilla meillä on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Joten olkaa hyvä ja miettikää IHMISET miten tuomitsette toisianne. Elämässä pitää tehdä paljon valintoja ja joinakin päivinä/aikoina ne valinnat ei vain osu kohdalleen ja sitten alkaa alamäki.
    Kuka meistä on täydellinen ja maailman rakastettavin ihminen nostakoon kätensä ylös. Itse katson peiliin ja laitan käteni jalkojen väliin vain varmistaakseni, että käteeni ei iske kramppia.
    En jaksa kikkailla tämän linkin kanssa joten kopioikaa. Ja miettikää niitä teidän ikkunoitanne.

    http://www.poliisi.fi/lh/etela/siv/home.nsf/pages/792E4E13099784C4C2257185003AD841/$file/Joharin-ikkuna.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joharin ikkuna on minulle ennestään tuttu, mutten nyt oikein ymmärtänyt miten se varsinaisesti liittyy aiheeseen?

      En tiedä mihin sinä viestilläsi yipäätään viittasit, mutta itse ainakin kirjoitan vain omista kokemuksistani, näkemyksistäni ja ajatuksistani, enkä väitäkkään, että tietäisin asioista ns. "koko totuuden". Loppujenlopuksi kirjoitan ylös kuitenkin nimenomaan OMIA ajatuksiani ja mielipiteitäni. :)

      Poista
  5. Lähinä tässä näitä muiden lukijoiden hyökkäävää asennetta kohtaan.
    Koska nämä ihmiset luovat mielessään hahmon vain kirjoituksiesi perusteella, mutta eivät mieti loppuun asti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit