Jos olisin puu...

Tämä aamu oli vielä vaikeampi, kuin eilen. Väsytti niin, että itketti. Mietin väkisinkin, että tulikohan nyt haukattua vähän turhan iso pala kerralla. Viisi päivää viikossa osastolla kuulostaa turhan raskaalta, kun ottaa huomioon, että väsyn jo tiskaamisesta.

Lisäksi osastolla on niin paljon taukoja joiden aikana ehtii taas väsähtää. Eri asia olisi, jos koko ajan tehtäisiin jotakin, jolloin edes jonkinlainen vireystaso pysyisi yllä.

Väsymyksestä puheenollen mua vähän ärsyttää se, ettei ihmiset tunnu oikein ymmärtävän, etten mä jaksa niin paljon kuin "normaalit" ihmiset ja väsyn lähes tyhjästä. Henkinen ja fyysinen jaksaminen kulkee mulla käsi kädessä. Pienikin vastoinkäyminen tuntuu vievän voimat. Yhtenä päivänä esimerkiksi rikoin lasin. Useat olisivat luultavasti vain siivonneet sirpaleet tyynesti pois. En minä. Minä itkin ensin puolituntia, seuraavaksi pieni paniikkikohtaus, vasta sen jälkeen siivosin sirpaleet. Sitten nukuin kolme tuntia ja podin huonoa omaatuntoa.

Tiedän kyllä, että vastoinkäymiset ja pettymykset kuuluvat elämään, enkä tokia halua, että minua kohdellaan, kuin voisin särkyä millä sekuntilla tahansa. Haluaisin silti ihmisten tiedostavan, että saatan romahtaa ihan tyhjästä ja otan tällä hetkellä kaiken liian henkilökohtaisesti, eikä liene liikaa pyydetty, että edes vähän ajattelee mitä aikoo sanoa. Itken hysteerisesti, jos mies sanoo minua leikillään tyhmäksi. Vammapää mikä vammapää. (Siis minä, ei mies.)

Tänään oli kuvisryhmä. Tehtävänä oli piirtää miten näkisi itsensä puuna. Sen jälkeen muut ryhmäläiset saivat kertoa oman mielipiteensä siitä, mitä kunkin työ kuvastaa.

Alkuperäisen työn jätin osastolle, mutta tässä teille skannerintuore vastaava ihmeteltäväksi.




Muut ryhmäläiset osuivat  analyyseissaan pelottavan oikeaan lähes yksityiskohtia myöten. Olenpa läpinäkyvä. Tiedän ettette ole kovin innokkaita kommentoimaan, mutta olisi erittäin mukavaa kuulla teidän näkemyksenne kuvasta, ennen kuin kerron ns. oikeat vastaukset, eli sen kuinka tällä hetkellä itse näen ja koen itseni. :>

Tänään minulla oli myös ensitapaaminen omahoitajan kanssa. Kävin tutun tiivistelmän taas läpi siitä kuinka olin tähän jamaan päätynyt. Ei kai siinä sen kummempia. Mulla onkin sitten tästä lähin aika omahoitajan kanssa aina tiistaisin ruokailun jälkeen, jolloin pääsen kivasti skippaamaan sairaalapastorin pitämän ryhmäkeskustelun.

ps. Vedin tänään viiden tunnin päikkärit. Haittaakse?



♥: Tintti



Kommentit

  1. mä oon aina rakastanu tota biisiä se on ihana! ja sä olet allapäin, sun puuhan on selkeesti allapäin! Ja yks lehti on vielä kiinni. Toivo? pikku pikku toivoko se on? Ja olet yksinäinen, karussa ja kylmässä ympäristössä terv. varpunen

    VastaaPoista
  2. Jep niinpä, kiinnostusta ja motivaatiota meille molemmille nyt heti kiitos. Tilaus jätetty. Ainut, et mihin, mihin sellanenki tilaus pitäis jättää, meidän aivoille? En tiedä, paska homma ja jotain pitäis tehdäkin, pään mielestä ei.

    Jäänpäs seuraileen sun kuulumisia.

    p.s. ei :)

    VastaaPoista
  3. Eilenpä huomasin biojätepussissa reiän - huuto ja itku. Tilanne korjaantui toisella samanmoisella pussilla mutta eipä tuo auttanut. Sitten astuinkin pestyn verhon päälle - tällöinkään ei tapahtunut mitään mutta itku vaan paheni. Puol tuntia näitä itkin.

    Tänään on vaan ollut superväsy. Kokopäivä sängyssä. Elpun vein ulos kuitenkin.. on sekin kai jotain?

    T: E. Myöskin sairaslomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan oon vähän kade, että sulla on ollu mahis olla koko päivä sängyssä, vaikka kai(?) tiiänkin, ettei se oo kauheen hyvä juttu. Tai ei se vissiin oo olleskaan hyvä juttu. Paitsi mun vammapään ja kehon mielestä jotka haluis VAAN nukkua.

      Ja on! Sekin on jotain!

      Tsemppistä! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit