tiistai 31. tammikuuta 2012

Smile like you mean it And let yourself let go

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa henkisesti ihan tukossa. Olo on kuin pahimmassa umpisolmussa, jonka selvittäminen turhauttaa, ahdistaa ja aiheuttaa tuskanhikeä.

Olen ollut niin väsynyt, etten kykene tekemään oikein mitään. Ainoa syy miksi saan aamulla ylipäätään itseni sängystä ylös ja puettua päälleni on koira. Ilman sitä olisin luultavasti maannut sängyssä pyjama päällä viimeiset kaksi viikkoa kattoon tuijottaen. Nyt olen sentään käynyt ulkona ja leikkinyt koiran kanssa. Suihkussa jaksan käydä noin kerran viikossa. Hiuksia en jaksa harjata senkään vertaa. Mikäli jaksan tiskata, en jaksa pestä pyykkiä.

Väsyttää. Keitän riisit pohjaan ja itken. Harkitsen näännyttäväni itseni nälkään ja nestehukkaan. Ei onnistu. Vatsa kurnii inhottavasti, kun ei ole päivään saanut ruokaa. Mistä lähtien minä olen muka tuntenut nälkää? Yritän puhua kavereilleni ja ahdistun. Avaan vahingossa uuden voipaketin, vaikka niitä on avattuna jo kaksi. Itken lisää. Koira pissaa kolmannen kerran lattialle saman päivän aikana. Enää ei tunnu miltään.

En ole pystynyt kunnolla kirjoittamaan ja puhuminen tuntuu vielä vaikeammalta, kuin ennen. Olen käytännöllisesti katsoen ryhtynyt mykkäkouluun, koska suun avaaminenkin tuntuu jotenkin raskaalta, tarpeettomalta ja ahdistavalta. Kaipaan ihmisten läheisyyttä, mutten pysty ottamaan sitä vastaan. Mies yrittää halata ja minusta tuntuu että tukehdun. Se, etten pysty keskustelemaan ja olemaan edes ystävieni kanssaan normaalisti ahdistumatta ja tuntematta oloani epämukavaksi ahdistaa vain lisää. Vastaan kyllä jos jotain kysytään, mutta hyvin väkinäisesti. Sanoja pitää etsiä pitkään. Pää on tyhjä. Kroppa on väsynyt. Vetäydyn aina vain syvemmälle kuoreeni. Voisin vain nukahtaa ja lakata olemasta.

Mistä tämä sitten johtuu? No, ensinnäkin vaikka mummin perinnönjako menikin oikein kivasti, sen jälkeisenä päivänä reagoin siihen hyvinkin voimakkaasti. Väsymys rysähti päälle yhtä pahana, kuin ennen hoitoni aloittamista. Kykenisin nukkumaan vuorokauden ympäri jos siihen vain olisi mahdollisuus.

Toinen väsymystä, ahdistusta ja itkuisuutta lisäävä ja aiheuttava asia on työ. Työ jonka takia tarvittiin lääkäriä, sairaslomaa, psykologia, lisää sairaslomaa, keskusteluja esimiehen kanssa, keskusteluja psykologin ja esimiehen kanssa, keskusteluja lakimiehen kanssa ja lopulta irtisanoutuminen.

Joskus asiat on vain laitettava tärkeysjärjestykseen. Minulla terveys meni rahan edelle.

Päivän positiivisuuspläjäys: Good Wife:n tämänpäivän jaksossa soi Mikan Any other world. ♥



♥: Tintti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...